Väitös

Körttinuorille herättäjäjuhlat ovat nuorisoryhmän erillisyyttä ja festivaalin ilonpitoa

Uskonto, Suomen kesä ja nuoruus ovat kiinnostava yhdistelmä. Yhteiskuntatieteiden maisteri Paula Nissilä on sosiologian väitöskirjassaan avannut nuorten kokemusten kautta näkymiä herättäjäjuhliin festivaalina. Tutkimus tuo esiin nuorten toimijuuden ja arjesta irrallisten huippuelämysten merkityksen myös suhteessa uskontoon.

Mikä vetää 14–18-vuotiaat nuoret, valinnanmahdollisuuksien ja -pakon sukupolven edustajat, herätysliikkeen kesäjuhlille? Nissilän tutkimuksessa körttinuorten juhlaosallistumiseen liittyi monia merkityksiä, jotka kietoutuivat toimintaan ja tunteisiin. Nuoret hakivat juhlilta yhteisöllisyyttä. Enemmistöllä se ei liittynyt hengellisiin tavoitteisiin tai juhlien pääohjelmaan osallistumiseen, vaan nuorisoryhmään ja nuortenohjelmaan.

Nuoret rakensivat erillisen yhteisönsä herännäistraditioiden ja -sukupolvien keskelle. Tutkimuksen mukaan monikaan nuorista ei ollut kiinnostunut yhteisistä juhlaseuroista. Körttiperinteitä ei kuitenkaan erityisesti kritisoitu, kunhan nuoret saivat valita oman toimintansa ja uskomisensa. Omaa toimijuutta korostettiin taustan kustannuksella. Herättäjäjuhlat olivat körttinuorille hauskanpitoa, koulumajoitusta, kesäöiden valvomista, yöveisuita ja körttipastillien myymistä auringonpaisteessa.

Festivaalin tapaan herättäjäjuhlat olivat nuorille irtautumista arjen rakenteista ja sosiaalisista suhteista. Juhlat olivat intensiivisiä tunteita nuorisoryhmässä etäällä arjesta: yhteistä matkantekoa juhlille, jälleennäkemisen riemua, valvomisen väsyä, kuplivaa iloa, hetkellisyyden vapautta ja eroamisen haikeutta. Nuorten ryhmässä oltiin kuin siirtymäriitin äärellä matkalla itsenäistymiseen.

Tuloksissa uskon oppeihin sitoutumisen merkitys jäi vähäiseksi. Körtin määrittely oli nuorille hankalaa. Uskoon liittyvä epävarmuus hyväksyttiin. Eräs nuorista kuvailikin körttiläisyyden edustavan ”huoletonta versiota uskosta”. Nuoret korostivat yleishumaaneja arvoja: tasavertaisuutta ja suvaitsevaisuutta.

- Tutkimus osoittaa, miten uskonto tarjoaa kehyksen nuorten identiteettityölle ja vapaa-ajan toiveille. Tässä tutkimuksessa yksilölliset odotukset eivät rapauttaneet yhteisöllisyyttä, Nissilä toteaa.

Nissilä on tutkinut uskontoa sosiaalisena ilmiönä: miten uskonto koetaan tietyssä kontekstissa, tiettynä hetkenä. Kirkon herätysliikkeiden massajuhlat ovat poikkeus eurooppalaisessa uskonnon yksityistymisen kehityksessä. Arviolta 140 000 ihmistä osallistuu vuosittain evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeiden ja -järjestöjen kesäjuhlille.

Uskonto ei ole nykysosiologiassa keskeinen tutkimuskohde johtuen pitkälti maallistumiskehityksestä ja sen arvioiduista vaikutuksista. Nissilän tutkimus tarkastelee kuitenkin uskontoa tässä ajassa elävänä ja selviytyneenä muotona: tapahtumana ja verkostona.

- Tieteenalojen yhdistyessä syntyy tuoreita näkökulmia, Nissilä perustelee uskonnon sosiologiaa, tapahtumatutkimusta ja nuorisotutkimusta yhdistelevää tutkimustaan.

Joidenkin arvioiden mukaan herätysliikkeiden piirissä olisi kiinteämmin tai löyhemmin sidoksin jopa miljoona ihmistä. Samaan aikaan herätysliikkeisiin suhtaudutaan melko kriittisesti. Aiemman tutkimuksen mukaan joka toisella suomalaisella on negatiivinen kuva körttiläisyydestä.

- Toivon, että tämä maailmojen kohtaamattomuus hyötyisi tutkimukseni tuloksista. Ihmisillä on nykyajassa hyvinkin samankaltaisia toiveita ja odotuksia. Kukin rakentaa niiden puitteissa omaa toimijuuttaan ja mielekästä maailmaa itselleen. Nykynuorten sukupolvia yhdistävät ryhmäkokemukset ja huippuelämykset, ja niitä löytyy herättäjäjuhliltakin, Paula Nissilä tiivistää tutkimuksensa antia.

Vaasalaislähtöinen, Tampereelle asettunut Nissilä työskentelee Tampereen yliopistossa.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Paula Nissilän sosiologian alaan kuuluva väitöskirja Körttinuoret ja herättäjäjuhlat festivaalina tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 30.8.2019 klo 12 Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere. Vastaväittäjänä toimii professori Arniika Kuusisto Tukholman yliopistosta ja kustoksena professori Harri Melin Tampereen yliopistosta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1155-1

TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 19.8.2019

Kuva: Outi Viitasalo