Tutkimus

Korona pahensi mielenterveyskriisiä

Camilla Lindholm/ Kuva: Jonne Renvall
– Mitä vähemmän mielenterveyspuolella on resursseja potilaiden kohtaamisen, niin sitä vaikeammaksi heidän hoitonsa menee, sanoo professori Camilla Lindholm.
Korona-aika vaikeuttaa mielenterveyden hoitoa ja pahentaa jo ennestään hankalaa tilannetta.

– Mielenterveyskriisi on ollut käynnissä jo ennen koronaa, mutta pandemia on tehnyt vaikeasta tilanteesta entistäkin pahemman, sanoo Tampereen yliopiston pohjoismaisten kielten professori Camilla Lindholm.

Etäpalveluiden lisääntyminen koronan vuoksi vaikeuttaa etenkin mielenterveyskuntoutujien osallistumista, sillä heille vuorovaikutus, vihjeiden tulkitseminen ja tilanteen lukeminen on muutenkin hankalaa. Koronatilanne on hankala siksi, että kasvokkaiset tapaamiset ovat mielenterveyskuntoutujille helpompia kuin etäpalvelut.

Lindholm on yksi toimittajista kesällä ilmestyneessä kansainvälisessä kokoomateoksessa Joint Decision Making in Mental Health, joka käsittelee päätöksentekoa mielenterveyskuntoutuksessa.

Kirja liittyy Lindholmin tutkimusaiheisiin, joita ovat vuorovaikutus lääkärin vastaanotolla, muistisairaiden henkilöiden ja hoitajien väliset keskustelut ja mielenterveysongelmiin liittyvä vuorovaikutus.

Hoidon vastustus tuottaa ongelmia

Keskeisenä aiheena tuoreessa kirjassa on asiakkaiden hoitovastustus, joka vaatii hoitotyön ammattilaisilta paljon.

– Kun nyt korona-aikana on vaikea päästä hoitoon ja mielenterveyden ongelmat jäävät vahvasti omaisten hoidettaviksi, niin hoitoa vastustavat henkilöt tuottavat lisää vaikeuksia. Ei voi vaatia, että omaiset kykenisivät siihen, mikä on ammattilaisillekin vaikeaa, Camilla Lindholm sanoo.

Hoidon vastustajat voivat olla henkilöitä, jotka käyvät omin päin lääkärissä, mutta heillä on lääkärin kannasta eriävä mielipide hoidon tai lääkityksen sisällöstä. Kysymys on itsenäisistä, omista asioistaan päättävästä ihmisistä eikä esimerkiksi pakkohoidossa olevista tai huostaan otetuista henkilöistä.

Lindholm ei halua esittää arviota hoidon vastustajien määristä mutta sanoo, että potilailla saattaa yhä useammin olla vaikkapa internetistä saatu vahva käsitys tarvittavasta hoidosta jo ennen vastaanotolle tuloa. Myös kielteiset kokemukset aiemmista hoidoista voivat vaikuttaa.

Potilaan kohtaaminen vaatii aikaa

Kirjassa tarkastellaan muun muassa videotallennettuja keskustelutilanteita, joissa mielenterveyden kuntoutuspotilas ja hänen lääkärinsä käsitykset hoidosta poikkeavat toistaan.

– Tilanne etenee neuvottelun kautta niin, että lääkäri kysyy ensin, mikä saa potilaan ajattelemaan niin, että tämä lääkitys ei hänelle sovi. Nämä ovat ammattilaisille hankalia tilanteita, koska he pyrkivät antamaan myös asiakkaan kokemukselle tilaa ja kuuntelemaan häntä. Samalla he joutuvat ammattilaisina tekemään päätöksen, joka on tälle ihmiselle hyväksi.

Lindholm löytää ongelman takaa ikuisuuskysymyksen siitä, että lääkärillä pitäisi olla tarpeeksi aikaa potilaan kohtaamiselle.

– Neuvottelu vaatii aikaa ja tilaa, jotta syntyisi yhteisymmärrystä. Se on selvä, että mitä vähemmän mielenterveyspuolella on resursseja tällaiseen kohtaamisen, niin sitä vaikeammaksi asia menee.

Kirjassa käsitellään myös mielenterveyskuntoutuksen takana olevia hoitoideologioita ja sitä, miten ammattilaiset vastaavat asiakkaille, jotka tekevät erilaisia hoitoa koskevia aloitteita.

Korona lisäsi selkokielen tarvetta

Korona-aika on osoittanut, että selkokieliselle viestinnälle on entistäkin enemmän tarvetta.

Tampereen yliopiston kielten yksikkö toteutti viime keväänä kurssin otsikolla ”Asiantuntijaviestinnän työkalupakki”, jonka vastuuhenkilönä oli teknisen viestinnän lehtori Tytti Suojanen.

Kurssin opiskelijat tekivät ryhmätöinä selkokielisisiä versioita Tampereen yliopistollisen sairaalan materiaaleista. Sairaala toimitti opiskelijoiden työstettäväksi tekstejä, joista ajateltiin olevan hyötyä sairaalan toiminnalle.

Camilla Lindholmin mieleen jäivät erityisesti synnytys- ja äitiyspuoleen liittyneet ohjetekstit, joissa oli paljon selkoistamisen tarvetta siksi, että asiakkaiksi tulee paljon ulkomaalaistaustaisia synnyttäjiä. Ongelmiksi osoittautuivat ilmaisujen kompleksisuus ja virkkeiden pituudet.

Kurssi ei jatku tänä syksynä, mutta se saattaa tulla ohjelmaan myöhemmin. Lindholmin arvion mukaan tällaiseen selkokielistämiseen on nykyisin entistäkin enemmän tarvetta.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Joint Decision Making in Mental Health. An Interactional Approach. Toim. Camilla Lindholm, Melisa Stevanovic, Elina Weiste. Palgrave Macmillan 2020.