Kirjallisuusvaikuttaja Alex Matson uskoi lukemisen voimaan elämässä
Kirjallisuusvaikuttaja Alex Matson (1888–1972) uskoi kirjallisuuden merkitykseen yhteiskunnassa.
Kirjallisuudentutkija, Suomen kirjallisuuden emeritusprofessori Yrjö Varpio on kirjoittanut kirjan sotienjälkeisen kirjallisuuden keskeisestä vaikuttajahahmosta. Elää, kokea, ymmärtää -teoksen julkaisi keväällä 2023 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Matson oli kirjallisuuskriitikko ja esseisti. Hän osallistui keskusteluihin, kun Mäkelän piiri kokoontui kirjastonjohtaja Mikko Mäkelän luona Hämeenpuistossa. Aamulla tamperelaiskirjailijat suuntasivat varsinaisiin leipätöihinsä.
Matson sai mainetta romaanitaiteen tuntijana ja tulkitsijana. Varpio sanoo tämän vaikuttaneen esseeteoksillaan ja kritiikillään kirjailijoihin – kaikkiaan Tampereen nousuun merkittäväksi kirjallisuuskaupungiksi.
– Väinö Linnaan hän vaikutti ja Linna arvosti Matsonia. Vaikutus näkyy Linnan tavassa jäsentää Tuntematonta ja Pohjantähteä. Linnan oli mietittävä, mikä kerronnassa on tärkeää ja mikä ei. Romaani vertautuu Matsonin opein sinfoniaan, jossa kaikki asiat vaikuttavat kokonaisuuteen, Varpio kertoo.
Elämäkerran nimi on peräisin Linnalta, joka kuvasi lauseella, miten Matson elää, kokee ja ymmärtää maailmaa estetiikalla eikä vain teoretisoi taidetta.
Varpion mukaan Alex Matsonin vaikutus näkyy Linnan ohella Lauri Viidan, Hannu Salaman, Veijo Meren ja vielä nykypäivänä Finlandia-palkitun Jukka Viikilän teoksissa.
Elämäkerta kuvaa Matsonin ja tämän ensimmäisen vaimon Kersti Bergrothin toimittaman kirjallisuuslehden olleen Suomen kansainvälisin ja ajantasaisin. Sininen kirja esitteli 1920-luvun lopulla modernia anglosaksista kirjallisuutta, joka tuli Suomeen voimallisemmin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Varpio huomauttaa, että esimerkiksi Joyce ja Hemingway saatiin meille osaksi Matsonin suosittelemana ja suomentamana.
Matson painotti kirjallisuuden yhteiskunnallista merkitystä
Sotien jälkeen Matson julkaisi tärkeät esseekokoelmansa, joissa hän uskoi lujasti kirjallisuuden merkitykseen ihmisten elämässä ja viime kädessä myös yhteiskunnassa.
Varpio korostaa teosten Romaanitaide (1947) ja Kaksi mestaria (1950) avanneen uudenlaisen tavan lukea ja selittää kirjallisuutta. Akateeminen kirjallisuudentutkija Matson ei ollut, vaan ennemmin itseoppinut, joka arvosti kirjallisuuden klassikoita. Klassikoilla Matson näki merkitystä myös lukijan ajan yhteiskuntaa arvioitaessa.
”Kunpa saisinkin lukijan tajuamaan, että taide käsittelee yhtä konkreettisia asioita kuin politiikka ja on yhteiskunnallisesti yhtä tärkeä. Taide antaa sisältöä elämälle, jolle politiikka puolestaan pyrkii luomaan mahdollisimman hyvät ulkonaiset olosuhteet”, Matson kirjoitti vuonna 1959.
Varpio korostaa keskittyvää lukemista
Varpio muistuttaa Matsonin tehneen elämäntyönsä aikana, jolloin kaunokirjallisuus erottui selkeämmin muusta kirjallisuudesta. Kaunokirjallisuuden asema ja oikeutus eivät ole nykyisin samanlainen itsestäänselvyys kuin aikaisemmin.
Lukemisen arvo yhteiskunnassa on Varpion mielestä laimentunut. Syiksi hän sanoo kustannustoiminnan liiketoimintalogiikan ja sen, ettei kritiikki analysoi teoksia taideteoksina. Varpion mukaan kirjallisuuden päivälehtikriitiikiä ei enää käytännössä ole.
Varpio kirjoittaa, miten aiemmin kirjallisuuden lukijakunta saattoi päivälehdestä seurata kirjallisen maailman tapahtumia ja luoda niistä kokonaiskuvaa. Lehtikritiikki ikään kuin kasvatti lukijoita ja antoi kirjailijalle tunteen, että hänen teoksensa on huomioitu yhteiskunnassa. Matsonin ajan lehtikritiikki kannustikin jatkuvaan kirjoittamiseen ja piti voimallisemmin yllä kirjallisuusinstituution arvoja.
– Matson korosti lukemisen aktia eli tapahtumaa. Lukijan tulee nähdä pikkuisen vaivaa, että hän oppii teoksesta ja näkee klassikoiden yhteyden nykypäivään. En kiellä nautintoa, jos ihminen sitä kirjasta haluaa, mutta pohtivalla lukemisella teoksesta saa enemmän irti. Tällainen lukutapa kasvattaa lukijaa, mikä on mielestäni unohtunut nykyään, Varpio miettii.
Matson-elämäkerralla Varpio haluaa korostaa kirjallisuuden lukemisen tarvetta.
– Aihe on pysynyt minulla koko ajan mielessä. Gradussani 70-luvun alussa pääsin siihen sisään, ja näen Matsonin eläneen mielenkiintoisen elämän. Hänellä on annettavaa, sillä kirjallisuus on mielestäni jonkinlaisessa ahdingossa nykyään. Teoksia ei enää analysoida julkisuudessa.
Alex Matson ajatteli päiväkirjaan elämänsä
Teos kertoo Matsonin elämästä, kirjallisuuskäsityksistä ja kriitikkotoimesta. Ennen kaikkea Varpio on viimein saanut kansiin Matsonin elämäkerrallisen taustan.
– Matson ajatteli päiväkirjaan koko elämänsä. Hänen kuolemansa jälkeen päiväkirjat suljettiin, mihin saattoi vaikuttaa kirjoitusten henkilökohtaisuus ja Matsonin toiminta Valtion tiedotuslaitoksessa, joka valvoi sota-aikana tiedonvälitystä.
Varpio kuvaa koskettavasti, miten Matson kirjoitti viime hetkiinsä saakka muistiinpanoja. Kuin sammuva sydänfilmi käsiala muuttuu lopulta aaltoilevaksi viivaksi.
***
Karjalan kannaksella syntyneen Alex Matsonin perhe muutti Englannin Hulliin. Suomeen palattuaan Matson suoritti kuvataiteilijan opinnot Ateneumissa ja kuului Marraskuun ryhmään 1900-luvun alussa.
Helsingistä Matson muutti Hauholle, Kangasalalle ja lopulta Tampereelle, jossa hänen ja tamperelaiskirjailijoiden yhteistyö kukoisti.
Elämäkerta perustuu laajaan tausta-aineistoon kuten Matsonin päiväkirjoihin ja ennen julkaisemattomiin haastatteluihin. Varpio hyödyntää myös sekä koti- että ulkomaisia arkistoja, valokuvia ja kirjeenvaihtoa.
Varpio teki gradunsa Matsonista 1970-luvun alussa, jolloin hän pääsi haastattelemaan Matsonia Tampereen Kalevassa. Lauri Viidasta väitellyt Varpio toimi Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden professorina 1980–2002. Eläkkeelle jäätyään hän alkoi tutustua Matsonin yksityisiin päiväkirjoihin, kun ne tuolloin vapautuivat tutkijakäyttöön.
Yrjö Varpio
Elää, kokea, ymmärtää – Alex Matsonin elämä
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Tietolipas 280, 376 s.
Kirjan PDF-versio on luettavissa avoimesti verkossa.
Teksti: Mikko Korhonen
Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto
