Jenni Kallio: Yhteiskuntaan kuulumisen kokemus on keskeinen osa itsenäistyvien nuorten hyvinvointia

Itsenäistyvät nuoret haluavat kuulua ja osallistua yhteiskuntaan. YTM Jenni Kallion väitöstutkimuksen mukaan osa nuorista jää kuitenkin vaille kokemusta siitä, että he ovat yhteiskunnan arvokkaita jäseniä. Yhteiskunta arvostaa heitä usein vasta tulevina kansalaisina ja ohjaa heitä ensisijaisesti löytämään paikkansa työelämässä. Kallion tutkimus korostaa, että nuoret ovat monin tavoin aktiivisia yhteisöissään ja yhteiskunnassa. Kokemus yhteiskunnan jäsenyydestä on keskeinen osa heidän hyvinvointiaan.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Jenni Kallio tutki väitöskirjassaan itsenäistyvien nuorten kansalaisuuden kokemusten muodostumista yhteiskunnan viranomais- ja palvelujärjestelmässä. Tutkimukseen osallistui 17–27-vuotiaita nuoria aikuisia, jotka olivat hakeneet palveluista tukea itsenäistymisen kysymyksiin.

Kallion väitöskirja on ensimmäinen nuorisotutkimuksen väittelyalan väitöstutkimus Tampereen yliopistossa ja koko Suomessa.

– Tutkimuksessa olin kiinnostunut siitä, miten itsenäistyvien nuorten suhde yhteiskuntaan rakentuu. Heidän kokemuksensa itsestään yhteiskunnan jäseninä muodostuvat arkisissa kohtaamisissa ja sosiaalisissa suhteissa, kun heille muodostuu kuva omista mahdollisuuksistaan osallistua ja kuulua yhteiskuntaan. Palvelujärjestelmä näyttäytyi tutkimuksessani keskeisenä paikkana näiden kokemusten rakentumiseen, Kallio kertoo lähtökohdistaan.

Palvelujärjestelmä voi estää nuorten kiinnittymistä yhteiskuntaan

Yhteiskunnassa nuorten odotetaan itsenäistyvän tietyn kaavan mukaisesti. Heidän tulisi kouluttautua, kiinnittyä yhteiskuntaan mahdollisimman ripeästi palkkatyön kautta ja osallistua yhteiskuntaan taloudellisesti tuottavina veronmaksajina. Palvelujärjestelmän keskeinen tehtävä on tukea nuoria näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

– Samalla palvelut kuitenkin vahvistavat nuoriin kohdistuvia odotuksia siitä, millä tavalla arvostetun kansalaisen asema yhteiskunnassa saavutetaan. Erityisesti järjestelmä vahvistaa ajatusta yksilöiden vastuusta edetä kohti asemaa työmarkkinoilla ja riippumattomuutta yhteiskunnan tukiverkostosta. Tiedämme kuitenkin, että nuorten ei yhteiskunnallisten murrosten olosuhteissa ole aina helppoa saavuttaa tämän kaltaisia työmarkkinakansalaisuuden määreitä, eivätkä lähtökohdat valintojen tekemiseen ole samanlaiset kaikille nuorille, Kallio muistuttaa.

Kallion mukaan olisi välttämätöntä tunnustaa, että hyvinvointivaltioon kohdistuvat leikkaukset ja säästöihin pyrkivät uudistukset heikentävät etenkin niiden nuorten tilannetta, jotka jo entuudestaan ovat heikommassa asemassa eivätkä välttämättä saa tukea lähipiiristään. Nuoret kokevat, että arvostetun kansalaisen aseman saavuttamiseksi heiltä odotetaan itsevastuullisuutta ja itsestään huolehtimista, mutta palveluissa ei kuitenkaan ole riittävästi mahdollisuuksia tukea heitä.

– Kun nuoria ohjataan ennen kaikkea työmarkkinoille, heidän muut tuen tarpeensa saatetaan sivuuttaa, eikä heitä myöskään nähdä yhteiskuntaan monin tavoin osallistuvina kansalaisina. Tämä voi johtaa laiminlyönnin ja ohittamisen kokemuksiin. Näin palvelujärjestelmän käytännöt ja katveet saattavat itse asiassa heikentää nuorten suhdetta yhteiskuntaan, vaikka tarkoitus on päinvastainen, Kallio toteaa.

Nuoret neuvottelevat oikeuksistaan osallistua yhteiskuntaan omilla tavoillaan

Kallion väitöstutkimus tuo esiin, että vaikka nuoret usein yrittävät sopeutua heille tarjottuun kapean ja paineita tuottavaan kansalaisen malliin, he myös haastavat sitä. Esimerkiksi nuorten arkipäiväinen vastarinta voi heidän näkökulmastaan olla keino vahvistaa omaa toimijuutta, saada äänensä kuuluviin, ja neuvotella kansalaisuuden normien väljentämisestä.

Esimerkiksi laitoksesta ”hatkaamalla” nuoret voivat toimijuuttaan rajoittavissa olosuhteissa tavoitella oikeuksiaan sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöllisyyteen. Palvelujärjestelmässä vastarinnan teot tulkitaan usein kuitenkin sääntörikkomuksina, jotka vahvistavat nuoriin kohdistuvaa rajoittavaa kontrollia.

– Tukea hakevista nuorista saatetaan ajatella, että he ovat ongelmallisia, passiivisia ja kyvyttömiä osallistumaan yhteiskuntaan. Tutkimukseni perusteella kyse on kuitenkin siitä, että yhteiskunnassa ei tunnisteta itsenäistyvien nuorten moninaisia tapoja osallistua. Tämän seurauksena sivuutetaan nuorten pyrkimykset olla osa yhteiskuntaa ja vaikuttaa siihen, Kallio toteaa.

Palveluissa nuoria tulisi tukea kansalaisina

Kallion tutkimuksen keskeinen havainto on, että nuoriin tulisi palveluissa suhtautua ennen kaikkea arvokkaina kansalaisina, joilla velvollisuuksien ohella on myös oikeuksia. Itsenäistyvillä nuorilla on oikeus riittävään huolenpitoon ja turvallisuuden kokemuksiin, mutta myös oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan ja saada kokemuksia itsestään arvostettuna yhteiskunnan jäsenenä.

– Se, että itsenäistyvien nuorten omat ajatukset ja toiveet kansalaisuuden toteuttamisesta saavat vastakaikua, niitä on mahdollista edistää yhdessä muiden kanssa ja että ympäröivä yhteisö näkee tämän toimijuuden arvokkaana, luo hyvinvointia ja vahvistaa yhteiskuntaan kiinnittymistä.

– Tutkimukseni osoittaa, että arvostuksen ja tunnustuksen saaminen ovat itsenäistyvien nuorten perustavanlaatuisia tarpeita ja olennainen osa hyvinvointia. Yhteiskunnassa on kyettävä vastaamaan näihin tarpeisiin nykyistä moninaisemmin tavoin, Kallio kiteyttää.

Väitöstilaisuus perjantaina 8. joulukuuta

Yhteiskuntatieteiden maisteri Jenni Kallion nuorisotutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Eletty, opittu, kamppailtu: itsenäistyvien nuorten kansalaisuuden rakentuminen institutionaalisessa järjestelmässä tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa 8.12.2023 klo 12 Keskustakampuksella, Päätalon salissa D 11 (Kalevantie 4). Vastaväittäjänä toimii dosentti Tarja Tolonen Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Päivi Honkatukia Tampereen yliopistosta.

Tutustu väitöskirjaan.

Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteydellä.

Kuva: Tomi Hanhiniemi