Jännittynyt turvallisuusympäristö heijastui vuoden 2024 presidentinvaaleihin

Vuoden 2024 presidentinvaalit käytiin poikkeuksellisessa tilanteessa: maailma toipui vielä koronapandemiasta, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa hallitsi ilmapiiriä Euroopassa, Suomi oli liittynyt Natoon ja istuvan oikeistohallituksen politiikka jakoi vahvasti kansaa. Vaalikampanjoissa korostuivat turvallisuuskysymykset, mutta keskusteluissa liikuttiin myös sisäpoliittisissa teemoissa, jotka eivät kuulu presidentin toimivaltaan. Ehdokkaat varoivat tekemästä irtiottoja ja vaalit käytiinkin pitkälti turvallisuus edellä, sovittelevassa hengessä. Teoksesta käy ilmi, että ehdokasvalinnassa korostuivat ehdokkaiden ulkopoliittinen kokemus, poliittinen tausta sekä heidän arvonsa. 

Taktinen äänestäminen hyödytti vaalien ensimmäisellä kierroksella erityisesti Pekka Haavistoa vasemmistolaisempien äänestäjien ryhmittyessä hänen taakseen. Toisella kierroksella Aleksander Stubb sai kerättyä enemmän keskustaoikeistolaisten ääniä samalla, kun julkinen keskustelu pyöri Haaviston seksuaalisen suuntautumisen ympärillä. Ääniero Stubbin ja Haaviston välillä jäi lopulta historiallisen pieneksi. 

Tutkimustulosten perusteella suomalaiset toivovat presidentti-instituutiolta vakautta ja johtajuutta niin muodollisten valtaoikeuksien kuin presidentin toimintatyylin osalta. Presidentin muodollinen valta on rajallista, mutta asema Suomen valtionpäänä, jännittynyt turvallisuusympäristö ja kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen suuri kansansuosio mahdollistavat aktiivisenkin vaikutusvallan. 

– Presidentin asemaa tulee jatkossakin tarkastella kriittisesti, samoin kannatusmittausten korostunutta roolia vaaleissa, toteavat teoksen toimittajat tutkijatohtori Maarika Kujanen ja professori Tapio Raunio.

Tampere University Pressin kustantama vertaisarvioitu teos on saatavilla open access -kirjana mm. kustantajan julkaisualustalla.