D-vitamiinitasolla on yhteys lapsen parempaan uneen, mutta suositusta korkeampi annos ei kohenna neurokehitystä
D-vitamiini tunnetaan erityisesti luuston terveydelle tärkeänä ravintoaineena. Viime vuosina sen mahdolliset vaikutukset myös aivojen kehitykseen, uneen ja mielenterveyteen ovat herättäneet kiinnostusta.
Väitöskirjatutkija Vilja Seppälä tarkasteli äidin raskaudenaikaisen D-vitamiinitason sekä lapsen varhaislapsuuden D-vitamiinitason ja D-vitamiinilisän yhteyttä lapsen uneen ja neurokognitiiviseen kehitykseen. Lisäksi Seppälä selvitti tutkimuksessaan D-vitamiinitason yhteyttä äidin masennusoireisiin raskauden aikana.
Tutkimuksen mukaan äidin korkea D-vitamiinitaso raskauden aikana oli yhteydessä lapsen parempaan uneen yhden ja kahden vuoden iässä. Näillä lapsilla uni oli pidempää ja nukahtaminen nopeampaa kuin lapsilla, joiden äitien D-vitamiinitaso oli matalampi.
Suositeltu annos on riittävä lapsen neurokehitykselle
Tulokset osoittivat myös yhteyden äidin D-vitamiinitason ja lapsen myöhemmän älykkyysosamäärän välillä. Korkeimmat kokonaisälykkyysosamäärät havaittiin lapsilla, joiden äidin D-vitamiinitaso oli noin 77 nmol/l. Kyseinen taso on linjassa nykyisten pääosin luustoterveyden kannalta tehtyjen suositustasojen kanssa. Sekä tätä matalammat että korkeammat pitoisuudet olivat yhteydessä hieman matalampiin älykkyysosamääräpisteisiin.
Seppälä kertoo, ettei tutkimuksessa kuitenkaan havaittu yhteyttä lapsen oman D-vitamiinitason ja neurokognitiivisen kehityksen välillä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, voisiko tavanomaista suurempi D-vitamiinilisä edistää lapsen kehitystä. Satunnaistetussa tutkimuksessa lapset saivat kahden ensimmäisen elinvuotensa ajan joko nykyisten suositusten mukaisen 10 mikrogramman tai suuremman 30 mikrogramman päivittäisen D-vitamiiniannoksen. Ryhmien välillä ei havaittu eroja lapsen unessa eikä neurokognitiivisessa kehityksessä.
– Tulokset tukevat käsitystä siitä, että D-vitamiinin merkitystä kannattaa tarkastella laajemmin kuin pelkästään luustoterveyden näkökulmasta. Samalla ne osoittavat, ettei D-vitamiinitasoihin liittyvistä yhteyksistä voida suoraan päätellä, että suuremman vitamiinilisän antaminen parantaisi lapsen kehitystä, Seppälä toteaa.
Tutkimuksessa ei myöskään havaittu yhteyttä äidin D-vitamiinitason ja masennusoireiden välillä raskausaikana.
Vilja Seppälän väitöstutkimus kuuluu psykologian alaan. Tutkimus käsittelee aihetta väestötasolla ja siinä muistutetaan, että aiempien tutkimusten perusteella ihmisten välillä on yksilöllistä vaihtelua D-vitamiinin imeytymisessä ja metaboliassa.
Näin tutkimus tehtiin
- Vilja Seppälän väitöskirjan tulokset perustuvat kahteen laajaan suomalaiseen tutkimusaineistoon.
- Lasten D-vitamiinilisän vaikutuksia tarkasteltiin lähes tuhannen perheen VIDI-tutkimuksessa. Raskausajan D-vitamiinitason sekä masennusoireiden yhteyttä selvitettiin yli tuhannen odottajan PREDO-seurantatutkimuksessa.
- VIDI-tutkimuksessa lapset saivat joko 400 IU (10 μg) tai 1200 IU (30 μg) päivittäistä D-vitamiinilisää ensimmäisen kahden elinvuotensa ajan.
- Veren D-vitamiinipitoisuutta mitattiin äideiltä 6.–27. raskausviikolla ja lapsilta yhden ja kahden vuoden iässä. Vanhemmat täyttivät kaksi kyselylomaketta lapsen unesta yhden ja kahden vuoden iässä.
- Neurokognitiivista kehitystä arvioitiin 6–8 vuoden iässä psykologisilla testimenetelmillä sekä vanhempien täyttämällä kyselylomakkeella.
- Masennusoireita arvioitiin kyselylomakkeella (the Center for Epidemiologic Studies Depression Scale) ja veren 25(OH)D-pitoisuus mitattiin keskimäärin raskausviikoilla 13,0, 19,3 ja 27,0.
- Tulokset voivat tarjota uutta tietoa kansallisten D-vitamiinisuositusten arvioinnin tueksi.
Psykologian maisteri Vilja Seppälän väitöskirja Early-life Vitamin D: Longitudinal associations with child sleep and neurocognitive abilities tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa keskiviikkona 21.10.2026.
