Janne Seppänen – visuaalisesti ajatteleva rohveetta
Yliopistonlehtori Iiris Ruohon esittely:
Toivotan teidät myös viestintätieteiden yksikön ja omasta puolestani tervetulleeksi Janne Seppäsen eläköitymisen vuoksi järjestettyyn juhlatilaisuuteen.
Olemme halunneet järjestää tämän tilaisuuden, koska olet Janne paitsi valloittava persoona, tehnyt merkittävän uran visuaalisen kulttuurin tutkimuksen, visuaalisen journalismin ja media- ja viestintätutkimuksen parissa. Olet ollut keskeisesti tukemassa näiden alueiden tutkimuksen ja opetuksen kehittämistä Suomessa.
Parhaimmillaan professorin työtä voi kuvata lahjana, jonka tutkija-opettaja tarjoaa oppilailleen, kollegoilleen ja koko tiedeyhteisölle. Miten siis kuvaisi tätä lahjaa tänään, kun arvostettu ja pidetty kollega on jättämänsä päivätyönsä täysin palvelleena professorina? Ihan ensiksi kuitenkin sananen sinusta professorin roolissa.
Työhuoneesi ovenpielessä täällä lukee “rohveetta” ja se on kai yhdistelmä nimityksistä professori ja profeetta. Ehkä olet mieltänyt tehtäväsi niin, ja minusta tuo nimitys on hyvin osuva juuri sinun kohdallasi. Akateeminen intellektuaalinen ajattelu yhdistyykin sinussa urassasi vahvasti aktiiviseen julkiseen rooliin kommentoijana paitsi mediassa myös täällä yliopistoyhteisössä.
Valmistuit yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 1992 tutkielmalla Tehtävä Oulussa, tulkintoja Jumalan teatterin avantgardesta, yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi 1995 ja yhteiskuntatieteiden tohtoriksi 2002. Nykyiseen tehtävään (josta nyt jäät eläkkeelle) valittiin 2008.
Tätä ennen toimit täällä Tampereella visuaalisen journalismin määrä-aikaisena professorina vuosina 2004-2007. Olet myös työskennellyt lähes viidentoista vuoden ajan journalistina muun muassa Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Uudessa Suomessa.
Noista päivistä tähän päivään olet johtanut useita Suomen akatemian konsortioita ja projekteja, joista viimeisin on Suomen akatemian valokuvan luotettavuutta mediayhteiskunnassa tarkasteleva konsortio Post-Digital Epistemologies of the Photographic Image (2019–2022).
Julkaisusi, joista osa on oppikirjoina laajasti tunnettuja teoksia (kuvassa keskeisimmät) ovat edelleen hyvin luettuja ja niihin viitataan runsaasti myös opinnäytetöissä. Väitöskirjassasi Valokuvaa ei ole teoreettisena ja metodisena lähtökohtana on anti-essentialistinen näkemys valokuvasta. Se tarkoittaa sitä, että valokuvat saavat merkityksensä aina niissä kulttuurisissa tiloissa, joissa ne tuotetaan ja tulkitaan.
Tämä tulkinta on myös vahvasti läsnä englanniksikin julkaistussa teoksessa Katseen voima –kohti visuaalista lukutaitoja (2001). Teoksesi Visuaalinen kulttuuri. Teoriaa ja metodeja mediakuvan tulkitsijalle (2005) puolestaan madaltaa kynnystä tarttua kuvalliseen aineistoon ja tutkia valokuvaa jopa aivan tavallisin yhteiskuntatieteen ja kulttuurintutkimuksen menetelmin.
Viimeisimmässä monografiassasi Levoton valokuva (2014) monografia tuot esiin valokuvan materiaalisuutta eli sitä, että valokuva voi olla paitsi fyysinen vedos, myös näkymätön, langattomissa verkoissa matkaava digitaalinen tiedosto. Puhutkin merkitysten sijaan valokuvien merkityksellisyydestä. Ja juuri tämä valokuvan kyky muuttaa jatkuvasti muotoaan tekeekin siitä mielestäsi levottoman ja vaikeasti ymmärrettävän kuvallisen esityksen."
Janne Seppäsen uudet yhteystiedot löytyvät https://www.polemis.fi/ -sivustolta
