Muuttuvassa yhteiskunnassa on yhä tärkeämpää olla sopeutuvainen, oma-aloitteinen sekä osata toimia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa. Tällaisten taitojen harjoittelu tai niistä innostuminen voi kuitenkin tuntua kaukaiselta ajatukselta koululaiselle.
Koulutuksen kentällä tehdään jatkuvasti ansiokasta työtä, jotta opetus ja oppiminen olisi mielekästä, kiinnostavaa ja tarkoituksenmukaista erilaisille oppijoille. Yksi lähestymistapa on lisätä tarinaelementtejä pedagogiikkaan esimerkiksi hahmojen, teemojen ja juonenkulun kautta, eli tarinallistaa opetusta. Tutkittua tietoa opetuksen tarinallistamisesta ja sen teoriasta on kuitenkin vielä varsin niukasti.
Kasvatustieteiden maisteri Isabella Aura perehtyi väitöstutkimuksessaan oppimisympäristöjen ja opetuksen tarinallistamiseen. Osa tutkimuksen aineistosta kerättiin Nuorten Yrittäjyys ja Talous NYT:n Yrityskylä Alakoulu-oppimisympäristöstä oppilaiden itsearviointiin perustuvilla ennen ja jälkeen kyselyillä.
Yksikin koulupäivä voi olla merkittävä
Yrityskylässä kuudesluokkalaiset osallistuvat simuloituun yhteiskuntaan ja toimivat yhden päivän ajan eri ammattirooleissa, kuten terveysaseman työterveyslääkärinä, pankin palveluneuvojana tai energiayhtiön toimitusjohtajana. Olennaista Yrityskylässä on rooliin heittäytyminen ja pelillisten tehtävien suorittaminen.
–Roolit ja tarinallistettu ympäristö luovat leikinomaisen kuplan, jossa heittäytyminen on tehty helpoksi myös niille oppilaille, jotka eivät ehkä tavallisesti sellaisesta innostu.
Väitöstutkimuksessaan Aura havaitsi, että muutosta kuudesluokkalaisten ajattelussa tapahtui jo yhden Yrityskylä-oppimisympäristössä vietetyn päivän aikana. Oppilaat kokivat olevansa innostuneempia sekä parempia mitatuissa työelämätaidoissa ja kokivat ne tärkeämmiksi kuin ennen.
–Oli yllättävää ja hienoa huomata, miten jo näin lyhyessä ajassa oppilaiden käsitykset itsestään ja omista kyvyistään kohenivat. Todennäköistä on, että mitä enemmän oppilas uppoutui Yrityskylässä rooliinsa ja sen työtehtäviin, sitä enemmän hän oppi, Aura sanoo.
Leikin kautta oppiminen on luontaista ihmiselle
Väitöstutkimus osoittaa, että leikillisiin, tarinallisiin ja pelillisiin opetusmetodeihin kannattaa panostaa. Opettajataustainen Aura kuitenkin tunnistaa myös yhteiskunnan, median ja vanhempien asettamat paineet koululle ja opettajille. Hän ei haluakaan patistaa jo kuormittuneita opettajia mullistamaan opetustaan, vaan tarjota kipinää niille, jotka ovat jo ennestään pohtineet kannattaako esimerkiksi tarinallistamiseen ryhtyä.
–Pulpetissa istumiselle ja rauhalliselle itsenäiselle työlle on aikansa ja paikkansa. Kuitenkin monimutkaisten kokonaisuuksien, kuten yhteiskunnan ja työelämän koukeroiden ja niihin liittyvien taitojen oppiminen voi olla mielekkäämpää ja tehokkaampaa, kun opetuksessa hyödynnetään roolipelaamista ja leikillisyyttä, Aura toteaa.
Väitöstilaisuus perjantaina 2. helmikuuta
Kasvatustieteiden maisteri Isabella Auran pelillistämisen alaan kuuluva väitöskirja Storification in Formal Education: Experiences, behavior and 21st century skills propensity tarkastetaan Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 2. helmikuuta 2024 kello 13 alkaen Päätalon salissa A1 (osoite: Kalevantie 4, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Raine Koskimaa Jyväskylän yliopistosta. Kustoksena toimii professori Juho Hamari Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta.
Tutustu väitöskirjaan verkossa
Kuva: Jonne Renvall