Helena Leino nostaisi ihmiset ja luonnon kestävän kaupunkisuunnittelun ytimeen
Vuosituhannen alussa uudistuneen maankäyttö- ja rakennuslain synnyttämä keskustelu motivoi Helena Leinoa selvittämään, miten kansalaisosallistuminen toimi kaupungeissa. Väitöskirja kansalaisosallistumisen ja kaupunkisuunnittelun dynamiikasta valmistui vuonna 2006 Tampereen yliopistossa.
Leino näkee osallistumisen kehittyneen noista ajoista valtavasti. Kunnat ja kaupungit hyödyntävät uusia tapoja, joilla näkemyksiä kaupunkikehityksestä voidaan saada niin yleisötilaisuuksissa kuin verkossa.
– Nykyään uskotaan enemmän siihen, että kansalaisten proaktiivisuus ei ole vain ylimääräinen kierros kaavasuunnittelussa, vaan asukkailta voi oikeasti tulla timantinkovia ideoita. Kaupunkien viranhaltijat, rakennusfirmat ja tutkijat haluavat tietää, miten ihmiset tahtovat asua, millaisissa kaupunkiympäristöissä he mielellään työskentelevät ja elävät, Leino toteaa.
Kansalaislähtöisyys muuttaa tiedontuotantoa
Leinon edustamassa toimintatutkimuksessa, joka lähenee myös kansalaistiedettä, ei tyydytä vain osallistuvaan havainnointiin tai haastatteluihin, vaan kutsutaan kansalaisia koolle ideoimaan kestävää kaupunkia.
– Tavoittelen tutkimuksella edellytyksiä ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita kaupungin kehittämisestä. Meillä on yhteinen kiinnostuksen kohde, sen ei aina tarvitse olla ongelma. Voimme myös lähteä ideoimaan jotakin kivaa kaupungissa, Leino kertoo.
Hiedanrannassa rakennettiin yhdessä sauna. Professori Leinon mukaan on selvää, että osa kaupunkilaisista ei tule kaavasuunnitteluun tai yleisötilaisuuteen, vaikka tilaisuus tarjottaisiin. Kaikille ei ole luontevaa esittää julkisesti näkemyksiä. Siksi Leino korostaa monipuolisia osallistumis- ja tiedonkeruutapoja. Hiedanrannassa ohikulkevia ihmisiä osallistui ilman kutsua. Jokunen ehkä katseli ensin, liittyi mukaan – ja löysi rakennustaidoistaan huolestumatta tehtäviä yhteisöllisessä toiminnassa.
Tammelan täydennysrakentamista tutkittaessa Leino kollegoineen jalkautui Tammelantorille. Tutkijat päivystivät toimistokontissa ja keräsivät asukasideoita. Paitsi että esiin saatiin varsinainen ”näkemysten konsertti”, Leino ymmärsi yhä paremmin, ettei yksi osallistumismalli sovi kaikille.
Lähtökohtana ihmisten arjen tarpeet
Leinon johtama Suomen Akatemian Strategisen neuvoston hanke Dwellers in Agile Cities (2016–2019) nosti asukkaan keskiöön. Lähtökohtana oli kansalaisten ja yhteisöjen rooli kestävän asumisen muutosprosesseissa. Asukkaiden osallistuessa uusien ympäristöjen ideointiin he muuttuvat sivustaseuraajista kaupungistumisen ajureiksi.
Pohjoismaisen superkorttelin konsepti on lähtöisin vastaavasta yhteistoiminnasta. Kun Tampereen kaupunki alkoi kehittää Hiedanrannan kaupunginosaa, tutkijat järjestivät suunnittelutyöpajoja kaupungin kanssa. Leino kertoo asukkailta tulleista hyvistä ideoista, joista yksi oli tutkijoiden edelleen jalostama superkortteli -konsepti. Idea jaetuista tiloista, energiantuotannosta ja lähipalveluista jalostui Kohtaamisten kortteliksi, joka voitti SAFA-arkkitehtikilpailun ”Asumisen kehittämisideat” -kategorian 2019.
– Asumisen arjen on oltava ihmisen kokoista. Tarvitsemme ajattelun muutosta siinä, että jaettu tila voi todella tuottaa yhteistä hyvää. Konsepti onnistuu yhdistämään ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kaupungin tavoitteita.
Parhaillaan konseptia työstetään Business Finlandin rahoittamassa Nordic Superblocks -hankkeessa, jossa yritykset SKANSKA, KONE, Tietoevry, Granlund, JIS-Automation, Tampereen yliopiston kolme tutkimusryhmää ja Synocus kehittävät superkorttelikonseptia eteenpäin. Professori Leino on osa kestävän kaupunkikehityksen yliopistonlehtorin, tohtori Markus Laineen ryhmää.
Kaupunkiluonnon moninaisuus osana kaupunkikehittämistä
Maankäytön suunnittelua polittiikkaprosesseja tutkiessaan Leino on huomannut, miten yhteiskunnan kuvallistuessa myös yleisön suostuttelu suunnittelupolitiikan taakse tapahtuu kuvien avulla. Visions of the City (2023–2026) pureutuu maankäytön kuvalliseen tarinankerrontaan.
Leino ja Laine tekevät yhteistyötä visuaalisen kulttuurin tutkimuksen professorin Asko Lehmuskallion kanssa. Tutkijat pohtivat, miten kuvallisuus vaikuttaa maankäytön suunnitteluun ja julkiseen keskusteluun. Onko rakennettava alue lopulta niin vehreä kuin havainnekuvissa esitetään? Entä millaista visiota tulevaisuudesta kuvat kertovat ja missä yhteyksissä niitä käytetään? Tutkimus liittyy Leinon kiinnostukseen maankäyttöpolitiikan läpinäkyvyydestä ja kansalaisosallistumisesta.
Tänä vuonna alkavassa INNATURE-hankkeessa (2025–2029) tutkitaan kaupunkilaisia osallistavia, sosiaalisesti kestäviä ja inklusiivisia luontoratkaisuja kaupungissa. Horizon Europe -hanketta johtaa Tampereen yliopiston arkkitehtuurin professori Sofie Pelsmakers. Professori Leino vastaa hankkeen tutkimustulosten jalkauttamisesta ja on tiiviissä yhteistyössä toteuttamassa Tampereen osahankketta, jossa tehdään niittyjä kaupunkiympäristöön kansalaisten kanssa.
Leino innostuu ajatuksesta vaalia luonnon monimuotoisuutta kiinteämmin osana yhdyskuntarakenteen suunnittelua. Kun asukkaat ja yhdistykset tulevat mukaan käytännön toimintaan omassa lähiympäristössään esimerkiksi niittyjä tekemällä, nähdään Leinon mukaan vielä paremmin lisäarvo, jota ihminen voi luonnosta arjessaan saada.
– Luontoa suojellaan silloin proaktiivisesti, yhdessä uusia viheralueita tekemällä ja hoitamalla. Paikalliset, alueelle luontaiset lajistot tukevat luonnon monimuotoisuutta ja pölyttäjien elinympäristöä. INNATURE-hankkeessa tämä tehdään yhdessä kansalaisten kanssa, Leino iloitsee.
Kestävän kehityksen tavoittelu on paradoksaalisesti tuottanut ennakoimattomia ja ei-toivottuja seurauksia. Tutkijat viittaavat ekogentrifikaatiolla siihen, että asuinalue muuttuu myönteisten tekijöiden, kuten monipuolisten viheralueiden, palveluiden ja yhteistilojen, vuoksi nykyisille asukkaille vieraaksi ja liian kalliiksi alueeksi asua.
Tutkijat kirjoittivat ilmiöstä ensin suomeksi ja myöhemmin kansainväliseen julkaisuun. Vaikuttamisen kannalta Leino pitää tärkeänä, että havainnot ilmiöstä voitiin välittää suomeksi kaupunkisuunnittelun käytännön toimijoille. Leino myös vieraili Tampereen kaupungin kaavoitusyksikön aamukahveilla kertomassa ilmiöstä.
Leino on tehnyt tutkimustaan osana Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan Ponte-tutkimusryhmää (Politics of Nature and the Environment).
– Haluan osaltani kannustaa siihen, että ryhmässä säilyy luottamuksen ilmapiiri, jossa kannattaa esittää ajatuksia ryhmän kehitettäväksi. Yhdessä ideointi ja avoimuus on aina vienyt tutkimusta eteenpäin.
Ympäristöpolitiikan professori Helena Leino
- Professori 12/2024 alkaen Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa.
- Tenure track -professorina Tampereen yliopiston STUE profilaatioalalla 2022–2024.
- Toiminut ympäristöpolitiikan yliopistolehtorina.
- Aiheina kestävä kaupungistuminen, maankäytön suunnittelun poliittiset prosessit, tiedon yhteistuotanto kaupunkikehityksessä.
- Toteuttanut tutkimushankkeita yhteistyössä kaupunkien, suunnitteluyksiköiden, ministeriöiden, rakennusyhtiöiden ja arkkitehtitoimistojen ja asukasyhdistysten kanssa.
- Laatinut asiantuntijalausuntoja, kirjoittanut politiikkasuosituksia ja osallistunut kansallisten strategioiden arviointityöhön.
Kirjoittaja: Mikko Korhonen
