Pelit ovat kansainvälisesti yksi suosituimmista joukkorahoittamisen kategorioista. Perinteiseen pelinkehittämiseen verrattuna yksittäiset projektit ovat mittakaavaltaan silti pieniä, ja kuka tahansa voi luoda tai rahoittaa niitä verkossa toimivilla joukkorahoitusalustoilla. Pelinkehittäjille joukkorahoitus on ennen kaikkea mahdollistanut peliteollisuuden veräjänvartijoiden, pelijulkaisijoiden, sivuuttamisen: fani-tuella tuotetuissa projekteissa pelien immateriaalioikeudet pysyvät pelinkehittäjillä itsellään sen sijaan, että julkaisijat saisivat ne.
Väitöskirjassaan Tyni tarkastelee kriittisesti joukkorahoitettua pelituotantoa ja sen vastaanottoa. Hän problematisoi joukkorahoituksen ympärillä pyörinyttä keskustelua mallin demokratisoivasta vaikutuksesta pelinkehitysprossiin osoittamalla, että pelinkehittäminen muuttuu selvästi aiempaa monimutkaisemmaksi, kun itsenäisyyttä tavoittelevat pelintekijät joutuvatkin huolehtimaan monista sellaista vastuualueista, joista perinteisessä peliteollisuudessa vastasivat julkaisijat.
Väitöskirja käsitteellistää pelien joukkorahoituksen kokonaisvaltaiseksi tuotantologiikaksi, jonka käyttäminen vaikuttaa monilla tavoilla pelintekijöiden päivittäiseen työhön, tuotantoverkostoihin ja pelien myyntiin ja vastaanottoon. Projektit joutuvat usein siirtämään julkaisupäiväänsä, ja rahoittajien rauhoittamiseksi malli vaatiikin pelintekijöiltä aiempaa suurempaa läpinäkyvyyttä sekä säännöllistä, mahdollisesti useita vuosia jatkuvaa tuotantopäivitysten kirjoittelua.
Joukkorahoitus muuttaa myös fanien roolia pelien vastaanottajina.
- Samalla kun pelien joukkorahoituksesta on tullut standardisoidumpaa, osa rahoittaja-faneista on alkanut suhtautua siihen pelien ennakkotilaamisen muotona. Toisaalta, rahoittamisen lisäksi projektit ohjaavat fanit markkinoimaan ja jopa myymään pelejä. Tuotantoprosessiin osallistutaan monesta muustakin syystä kuin vain rahoitettavan pelin saamiseksi, osa esimerkiksi haluaa seurata pelin tuotantoprosessia ikään kuin viihteenä tai suhtautuu rahoittamiseensa hyväntekeväisyytenä, Tyni sanoo.
Väitöskirja kytkeytyy myös alustatalouden kulttuurisiin kysymyksiin tarkastelemalla pelien joukkorahoittamista osana kulttuurisen tuotannon ’alustoitumista’, jossa pelinkehityksen ja talouden osatekijät kytkeytyvät keskuksena toimivaan alustaan ja sen sidosryhmäverkkoon. Tynin mukaan tämä prosessi on osa kulttuurin tuotannon muutosta kohti yrittäjävetoisempaa mallia, jossa vastuu ja riskit valuvat alemmas, pois suuremmilta toimijoilta kuten julkaisijat ja kohti yksittäisiä kulttuurintuottajia sekä faneja.
Filosofian maisteri Heikki Tynin pelitutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Games Crowdfunding as a Form of Platformised Cultural Production: Effects on Production, Reception and Circulation tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 13.11.2020 klo 16 alkaen Linna-rakennuksen luentosalissa K103, Kalevantie 5. Vastaväittäjänä toimii professori David B. Nieborg Toronton yliopistosta. Kustoksena toimii professori Olli Sotamaa. Koronavirustilanteen vuoksi väitöstilaisuutta voi seurata vain etäyhteydellä.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1757-7