Hoidon jatkuvuudella tarkoitetaan hoitoa, joka jatkuu saman terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, vaikka hoidettava vaiva vaihtuisi. Näin muodostuu luottamuksellinen ja jatkuva hoitosuhde. Potilas-lääkärisuhteen jatkuvuudella on kansainvälisissä julkaisuissa todettu olevan useita hyötyjä: potilas elää pidempään, hän välttää vältettävissä olevat sairaalahoidot, on tyytyväisempi terveydenhuoltoon ja hänen terveytensä on parempi.
– Halusin selvittää, toteutuvatko hoidon jatkuvuuden erinomaiset edut omalääkärikokemuksen kautta myös suomalaisessa terveydenhuollossa, Emmi Lautamatti toteaa.
Väitöstutkimus perustuu Terveys, hyvinvointi ja ihmissuhteet Suomessa (Health and Social Support (HeSSup)) -kyselyn aineistoon. Postikyselyt toteutettiin samoille vastaajille vuosina 1998, 2003 ja 2012. Tutkimusryhmällä on vastaajien lupa yhdistää kyselytiedot valtakunnallisiin rekistereihin, joista tutkimuksessa käytettiin Hoitoilmoitusrekisterin (Hilmo) hoidonpäättötietoja.
– Väitöstutkimuksessa käytetty omalääkäri-termi on otettu kyselylomakkeelta. Vastaajat ovat raportoineet sen hetkisen käsityksensä mukaisesti, onko vai eikö heillä ole kotikuntansa terveyskeskuksessa niin sanottua omalääkäriä. Termin käyttöön ei siis liity kannanottoa minkään palvelujen järjestämistavan puolesta tai vastaan, Lautamatti huomauttaa.
Tutkimus osoitti, että vastaajan omalääkärikokemus oli yhteydessä runsaampaan terveyskeskus- ja sairaalapalvelujen ilmoitettuun käyttöön, vaikka sairastavuus oli huomioitu.
– Kokemus omalääkäristä vaikuttaa turvaavan terveyskeskus- ja sairaalapalvelujen käyttöä tilanteessa, missä palvelujen saatavuus on ollut haasteena. Terveyspalveluita käyttämällä on mahdollista ehkäistä ja hoitaa sairauksia tehokkaasti, mikä puolestaan edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä, Lautamatti toteaa.
Omalääkärikokemus oli myös yhteydessä tyytyväisyyteen terveydenhuollon palveluihin sekä lääkkeiden säännölliseen käyttöön. Lisäksi omalääkärikokemuksella oli yhteys Hilmosta kerättyihin sairaalapäiviin, joka hävisi, kun terveydelliset seikat huomioitiin analyysissä.
– Terveydellisten syiden kuuluukin määrittää sairaalahoidon tarve, kun terveydenhuolto on laadukasta. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että hoidon jatkuvuus Suomessa ei ole niin vahvaa, että sillä olisi merkitystä sairaalahoidon määrään. Kansainvälisten tutkimusten mukaan hoidon jatkuvuutta vahvistamalla on mahdollista vähentää erikoissairaanhoidon käyttöä, Lautamatti kertoo.
Väitöstutkimuksen tulosten perusteella kokemus omalääkäristä on Suomessa yhteydessä samoihin etuihin, mitä hoidon jatkuvuudella on todettu olevan muualla maailmalla.
– Hoidon jatkuvuuden tilanne on Suomessa heikko. Se tulisi nostaa perusterveydenhuollon kehittämisen keskiöön ja kirjata velvoittavana Suomen lakiin. Tutkimukseni tukee näyttöä hoidon jatkuvuuden hyödyistä myös Suomessa. Meillä on jo keino korjata terveydenhuoltoa, otetaan sen koko potentiaali käyttöön, Lautamatti kehottaa.
Emmi Lautamatti on Kirkkonummelta kotoisin oleva yleislääketieteen erikoislääkäri, jonka sydän kuuluu perheen lisäksi perusterveydenhuollolle ja sen kehittämiselle. Lautamatti toimii tällä hetkellä Pirkanmaan hyvinvointialueella koulutusylilääkärinä Lääketieteen koulutuksen yksikössä TKIO:n toimialueella.
Väitöstilaisuus perjantaina 26. huhtikuuta
LL Emmi Lautamatin yleislääketieteen oppialaan kuuluva väitöskirja Omalääkärin yhteys terveyspalvelujen käyttöön ja tyytyväisyyteen sekä lääkityksen säännölliseen käyttöön tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 26.4.2024 klo 12 Arvo-rakennuksen auditoriossa F115 (Arvo Ylpön katu 34, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Juha Auvinen, Oulun yliopisto. Kustoksena toimii professori Markku Sumanen, lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampereen yliopisto.