— Kulttuurista valtaa kritisoiva jälkikoloniaalinen tutkimus sisältää omat keskittymänsä, jossa pohjoismainen kirjallisuus on jäänyt reunamille, Rantonen painottaa.
Silti postkolonialismi sopii etenkin saamelaisten, kveenien, Tornionlaakson, Grönlannin ja Färsaarten kirjallisuuksien tarkasteluun. Niissä näkyy kamppailu pohjoismaisten valtakulttuurien paineita vastaan. Myös entisistä siirtomaista länteen muuttaneet kirjailijat kuvaavat usein kolonialismin seurauksia, kuten rasismia.
— Postkolonialismi ei edusta vain valtakulttuurien kritiikkiä. Se tähdentää kulttuurista omaperäisyyttä ja vaikutteiden vaihtoa, Rantonen sanoo.
Länsimaiset taideihanteet eivät päde aina edes länsimaissa, kuten saamelainen Nils-Aslak Valkeapää kiteyttää: ”Jos on syntynyt sellaisessa maailmassa, missä pyöreä kehä on kauneuden symbolina, on vaikea ymmärtää sitä kulttuuria, jossa nelikanttinen tai kolmio on kauneuden symboli.”
Työ tutkii matkakirjan, maahanmuuttoromaanin, kirjeromaanin ja omaelämäkerrallisten teosten kerronnan keinoja. Se kartoittaa myös Suomen ja Ruotsin afrikkalaistaustaisia kirjailijoita.
Tarkemmin Rantonen paneutuu brittiläisen Caryl Phillipsin matkakirjaan The European Tribe (1987). Sen antropologisena tutkimuskohteena on Eurooppa, joka on nimetty ironisesti heimoksi. Tämä on vastakertomus tavoille kutsua afrikkalaisia kansoja vähättelevästi heimoiksi. Kirja matkaa Euroopan pimeyden sydämeen ja afrikkalaisten historiaan Euroopassa. Rasismia tummaihoinen Phillips testaa omakohtaisesti, autoetnografisesti.
Lähiluvun toinen kohde on ruotsalaisen Jonas Hassen Khemirin romaani Montecore – uniiikki tiikeri (2006), joka kuvaa tunisialaisia Ruotsissa. Teoksen kertojat käyvät kirjeenvaihtoa eri mantereilla.
— Henkilökohtainen kirjemuoto ja moniääninen kerronta voi edistää lukijoiden eläytymistä eri kulttuureihin, Rantonen arvioi.
Montecore kuvaa kekseliäästi maahanmuuttajien kieltä, ”kreoliruotsia”. Kääntämättä jätetyt sanat ilmentävät kielellistä vastarintaa, kun osa kerronnasta aukeaa vain kirjailijan omalle etniselle yhteisölle. Tärkeää on etnisten vähemmistöjen luova kaksoisperspektiivi, jossa erilaista tietoa asetetaan vastakkain.
— Postkolonialismi soveltuu lisäksi alkuperäiskansojen ekologisten kamppailujen ja maailmanpoliittisten vastakkainasettelujen, kuten terrorismin ja köyhyyden tarkasteluun, Rantonen sanoo.
FL Eila Rantosen yleisen kirjallisuustieteen väitöskirja Europe’s White Spots. Postcolonial Readings of Eurocentrism and Nordic Minority Literatures tarkastetaan 28.5.2021 kello 12 alkaen Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Anna-Leena Toivanen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Sari Kivistö.
Yleisö voi seurata väitöstä etäyhteyden kautta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1963-2
Valokuva: Pauli Peltonen