Suomessa on paljon aikuisia, joiden äidinkieli on muu kuin suomi ja jotka oppivat suomea toisena kielenään. Toisen kielen opetusta on supistettu ja siirretty paljon verkkoon. Anna-Kaisa Jokipohjan väitöstutkimus viittaa kuitenkin siihen, että kielenoppimisessa käytännön tekemiseen liittyvä vuorovaikutus fyysisesti läsnä olevien vuorovaikutuskumppaneiden kesken tukee kielen käyttöä ja oppimista.
–Kun oppija voi osallistua vuorovaikutustilanteisiin monipuolisesti myös kehollisesti, oppiminen on kokonaisvaltaista. Käytännölliset työtehtävät ja käytettävät materiaalit tukevat ymmärrystä ja vuorovaikutukseen osallistumista ja kartuttavat samalla kulttuurista tietotaitoa, Jokipohja sanoo.
–Esimerkiksi kokkaustilanteessa keskustelijat tulkitsevat toistensa toimintaa myös sen perusteella, mitä näkevät ja havainnoivat toisen ihmisen kehossa. Oppimisen hetket syntyvät spontaanisti tekemisen kautta, vaikkapa kysymällä nimeä ruuanlaitossa tai viljelyssä käytettävälle työvälineelle.
Jokipohja havaitsi myös, että toiminnan ja kielen ymmärtämisen ongelmissa otetaan usein avuksi eleet.
–Henkilö keskeyttää käytännön tekemisen tarkistaakseen eleitä apuna käyttäen, onko ymmärtänyt tehtävän oikein. Tämä vahvistaa näkemystä siitä, että kieli ei ole pelkästään sanoja ja rakenteita, vaan siihen kuuluvat samanarvoisesti esimerkiksi eleet ja muu kehollisuus. Näiden painoarvo toki vaihtelee tilanteittain.
Arki tarjoaa tilaisuuksia kielenoppimiseen
Jokipohjan mukaan toisen kielen käyttäjät ovat harrastetoiminnassa hyvin oma-aloitteisia ja itseohjautuvia, ja pyrkivät aktiivisesti edistämään kielenoppimistaan. Heidän suomen kielen oppimistaan voi arjessa tukea esimerkiksi antamalla aikaansa keskustelulle ja tarttumalla toisen kielen käyttäjän oppimisaloitteisiin.
–Etenkin aloittelevien suomen kielen käyttäjien oppimista näyttäisi tukevan se, että heillä on mahdollisuus osallistua merkitykselliseen ja motivoivaan toimintaan yhdessä toisten kanssa. Ilahduttavaa on, että kokkauksen ja viljelyn ohjaajat vastaavat oppijoiden aloitteisiin kärsivällisesti.
Väitöstutkimuksensa pohjalta Jokipohja esittää, että myös kielikursseilla kielen oppiminen ja opettaminen olisi hyvä ymmärtää laajemmasta näkökulmasta, kehollisuus huomioiden. Kursseilla voitaisiin opettaa enemmän myös oppimaan oppimisen taitoja, etenkin oman oppimisen ohjaamista ja tietoisuutta kielen oppimisen mahdollisuuksista arkisissa tilanteissa.
–Arkiset tilanteet tarjoavat aina oppimisen mahdollisuuksia tavalla tai toisella. Taitava vuorovaikuttaja ja aktiivinen oppija osaavat hyödyntää nämä tilanteet, ja sitäkin voi ehdottomasti myös harjoitella, Jokipohja toteaa.
Anna-Kaisa Jokipohja on kotoisin Sastamalasta ja asuu ja työskentelee nykyisin Tampereella.
Väitöstilaisuus lauantaina 17. helmikuuta 2024
FM Anna-Kaisa Jokipohjan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja Kädet, keho, kieli – Yhteisymmärryksen multimodaalinen jäsentyminen ja kielen oppimisen hetket kokkaus- ja viljelyvuorovaikutuksessa tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa lauantaina 17. helmikuuta 2024 kello 12.00 Tampereen yliopiston Päätalon luentosalissa D11 (osoite: Kalevantie 4, Tampere).
Vastaväittäjänä toimii akatemiatutkija, dosentti Teppo Jakonen Turun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Niina Lilja Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta.