Allardt-klassikon uusinta tuo esiin hyvinvoinnin kohentumisen mutta myös pysyvyyttä pitkällä ajalla
Pitkän ajan muutoksia suomalaisessa hyvinvoinnissa on perinteisesti kuvattu tilastojen avulla ja historiantutkimuksen keinoin. Allardt-tutkimuksen uusinta palauttaa hyvinvointitutkimuksen menetelmät tarkastelun keskiöön, kun tutkimus vertaa Erik Allardtin hyvinvointitutkimuksen tuloksia vuosina 2017 ja 2019 kerättyihin aineistoihin.
Akateemikko Erik Allardt (1925–2020) julkaisi vuonna 1976 tutkimuksen Hyvinvoinnin ulottuvuuksia, jonka aineiston hän kokosi muutamaa vuotta aiemmin. Allardt kehitti tutkimuksessa kuuluisan hyvinvointia kuvaavan käsitteistönsä having – loving – being. Erik Allardtin akateeminen oppilas ja kollega, sosiologian emeritusprofessori Hannu Uusitalo kertoo, että kolmijako on edelleen toimiva.
– Tarkastelemme aineellista hyvinvointia, yhteisyyssuhteita sekä itsensä toteuttamista rinnakkain. Tutkimme hyvinvointia tavalla, johon esimerkiksi tilastosarjoja tutkimalla ei päästä, Uusitalo sanoo.
Allardtilla having viittaa elintasoon, loving ihmisten välisiin yhteisyyssuhteisiin ja being itsensä toteuttamiseen.
Tulokset kokoava kirja kuvaa lisäksi hyvinvoinnin tutkimuksen ongelmia sekä Allardtin tutkimuksen merkitystä niin kansainvälisesti kuin Suomessa.
Elämänlaatu ja tyytyväisyys elämään ovat kasvaneet
Tutkimustulosten mukaan suomalaisten elintaso on noussut ja itsensä toteuttaminen on kohentunut. Verrattuna 1970-lukuun ihmisten välisissä yhteisyyssuhteissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tutkijat toteavat hyvinvoinnin lisääntyneen puolessa vuosisadassa, kun sitä mitataan Allardtin tutkimuksen käsitteillä.
Erik Allardt selvitti aikanaan myös suomalaisten kokemaa hyvinvointia ja elämäntyytyväisyyttä, jotka ovatkin korostuneet myöhemmässä 2000-luvun hyvinvointitutkimuksessa. Nyt julkaistusta Allardt-toistosta näkyy, että suomalaisten koettu elämänlaatu ja elämäntyytyväisyys ovat parantuneet. Ihmisten tyytymättömyys yhteiskuntaa kohtaan on vähentynyt.
Hyvinvoinnin rakenteissa vahvaa pysyvyyttä
Allardt-hyvinvointitutkimuksen uusinta 2017–2019 pureutui hyvinvoinnin rakenteisiin ja niissä tapahtuneisiin muutoksiin.
– Eri hyvinvointiulottuvuuksien rakenteissa näemme suurta pysyvyyttä 50 vuoden ajalla. Allardtin kolmijako saadaan pitkälti samarakenteisena ja -sisältöisenä esiin myös vuoden 2017 tuloksissa, Uusitalo kertoo.
Tutkijat selvittivät myös väestöryhmien hyvinvointieroja.
– Hyvinvoinnin vaihtelussa sosiaalisen ryhmään kuulumisen perusteella on myös pysyvyyttä. Yhteisenä piirteenä kummallakin tutkimuskierroksella on myös se, että tavanomaiset ryhmiä kuvaavat seikat kuten ikä ja sukupuoli eivät jäsentäneet hyvinvointieroja kovinkaan vahvasti. Suurin osa hyvinvoinnin vaihtelusta oli tällaisten ryhmien sisällä, ei niiden välillä, tiivistää emeritustutkimusprofessori Jussi Simpura.
Hyvinvointitutkimus on vuosikymmeniä tuottanut havaintoja hyvinvoinnin jatkuvasta kohentumisesta.
– Uutta tässä tutkimuksessa ovat havaintomme hyvinvoinnin rakenteiden vahvasta pysyvyydestä, Uusitalo toteaa.
– Muuttuvassa maailmassa tällainen muuttumattomuus voi tuntua jopa hämmentävältä. Sen selvittäminen, mitä hitaasti muuttuviin hyvinvoinnin elementteihin ja niiden välisiin yhteyksiin kätkeytyy, jää myöhemmän tutkimuksen pohdittavaksi, Simpura miettii.
Aineistonkeruun tapa vaikuttaa vastauksiin
Sivutuloksena tutkimus toi jälleen kerran esiin tutun ongelman pitkän aikavälin muutosten tutkimuksesta yhteiskuntatieteessä: aineistonkeruuerojen vaikutuksen.
Vuonna 1972 tutkimus tehtiin henkilökohtaisin haastatteluin, 2017 vastaajat itse täyttivät kyselylomakkeen. Nykytuloksia varmennettiin henkilökohtaiseen haastatteluun perustuvassa tutkimuksessa 2019.
Kolmea aineistoa vertaamalla tutkijat osoittivat, että aineistokeruun menetelmä vaikuttaa tuloksiin.
– Henkilökohtaisessa haastattelussa syntyy vuorovaikutusta haastatellun ja haastattelijan välillä, kun taas itse täytettävä tutkimuslomake on anonyymi. Tämän vuoksi olemme olleet päätelmissämme varovaisia, korostavat Uusitalo ja Simpura.
Muutos korostuu, mutta pysyvyys jää usein katveeseen
Tutkimuksen ohjenuorana toimii Allardtin ohjelma hyvinvoinnin tutkimiseksi. Akateemikko kehottaa tutkimaan hyvinvointia 1) selvittämällä olosuhteita, joissa ihmiset kärsivät, 2) tutkimalla niitä tavoitteita, joita ihmiset ilmaisevat yhteiskunnallisella toiminnallaan, ja 3) tutkimalla, miten ihmiset ilmaisevat arvostuksiaan ja toivomuksiaan.
Kirjan lopussa tekijät muistuttavat, että yhteiskunnan muutokset tuottavat uusia painotuksia ja piirteitä hyvinvointiin. Hyvinvointi ja se, miten ihmiset hyvinvoinnin kokevat, muuttuu maailman mukana. Muutosten keskellä hyvinvoinnissa on kuitenkin pysyvyyttä. Allardtin hyvinvointiluokittelu having – loving – being on tutkijoiden mukaan edelleen käyttökelpoinen.
***
Hannu Uusitalo on sosiologian emeritusprofessori ja Allardtin keskeinen työtoveri pohjoismaisessa hyvinvointitutkimuksessa. Jussi Simpura on emeritustutkimusprofessori. Muut tutkimusryhmän jäsenet ovat professori Juho Saari ja emeritusprofessori Harri Melin Tampereen yliopistosta, tohtori Tuomo Laihiala, tohtori Katja Vataja ja dosentti Sakari Kainulainen.
Julkaisu
Uusitalo, Hannu & Simpura, Jussi & Saari, Juho & Laihiala, Tuomo (toim.), Hyvinvoinnin muutos ja pysyvyys. Allardt-hyvinvointi Suomessa 1972 ja 2017. Into Kustannus 2022.
Lisätietoa
Hannu Uusitalo, hannu.uusitalo [at] outlook.com
Jussi Simpura, jussi.simpura [at] gmail.com
