Nosto! Itkuvirret eli äänellä itkeminen on perinteinen tapa ilmaista tunteita sanojen ja itkumelodian avulla. Itkuvirsissä tunne muuttuu sanoiksi, joita itkuääni kannattelee.

Itkuvirsi tehdään mieltäpainavasta asiasta, joka aiheuttaa esimerkiksi vihaa tai surua. Itkun sanat ovat kirjoitettua tajunnanvirtaa kyseisestä aiheesta.

Äänellä itkijät ry:n puheenjohtajalle Pirkko Fihlmannille itkuvirret ovat perintöä karjalaisen suvun naisilta.

– Äänellä itkemisessä on kyse itsensä kohtaamisesta. Kun kerran uskaltaa päästää asiat ulos, se helpottaa, Fihlman sanoo.

Itkuvirsitutkija Eila Stepanovan mukaan on vaikea sanoa yksiselitteisesti, mistä itkut ovat lähtöisin. Itkuvirsiä löytyy ympäri maailmaa. Suomen lähettyvillä niitä on esimerkiksi suomalais-ugrilaisilla kansoilla sekä venäläisillä, ukrainalaisilla ja liettualaisilla.

– Itämerensuomalaisista kaikkein rikkain ja kehittynein on karjalainen itkuperinne, Stepanova kertoo.

Itkukielessä käytetään paljon hellittely- ja hyväilysanoja. Esimerkiksi hautajaisitkuissa vainajaa muisteltiin erilaisilla metaforilla, nimeä mainitsematta. Melodia itkuvirsissä nousee ja laskee itkun tavoin.

Tampereen yliopiston musiikintutkija Jarkko Niemen mukaan aikamme itkuvirsiharrastajat ovat tuoneet vanhan rituaali- ja esitysperinteen vahvasti nykyaikaan.

– He ovat osoittaneet, miten itkuvirsiesityksen voimaa voidaan hyödyntää nykyajassa, vaikka perinteen alkuperäiset rituaaliset käyttöyhteydet esimerkiksi häissä ja hautajaisissa ovat kadonneet, Niemi kertoo.

Rituaali-itkuja esitettiin aiemmin häissä, hautajaisissa ja sotaan lähdettäessä. Rituaali-itkujen lisäksi itkuvirsiin kuuluu tilapäisitkut, joilla hoidettiin arkielämän murheita.

– Perinteisesti naiset menivät metsään itkemään huoliansa haavan lehdille. Kotiin palatessa sydän oli kevyempi, Fihlman kertoo.

Itkuvirsillä puretaan kipeäksi koettuja asioita

Äänellä itkijöiden kursseilla harjoitetaan vanhaa perinnettä ja tehdään oma itkuvirsi. Kursseilla käy Fihlmannin mukaan ihmisiä, jotka haluavat purkaa tunteitaan esimerkiksi suhteistaan vanhempiinsa, kipeistä asioista työpaikoilla, loukatuksi tulemisen pelosta tai avioerosta.

– Vaikka kävisi vain kerran tekemässä oman itkun, siitä saa itselle pääomaa. Pahan olon hetkellä voi sitten istua esimerkiksi autossa ja päästää tunteet ulos, Fihlman kertoo.

Perinteisesti itkuvirret ovat kuuluneet naisten maailmaan. Äänellä itkijät eivät rajoita osallistujiaan sukupuolen perusteella, mutta miehiä käy kursseilla harvemmin.

Stepanovan mukaan karjalaisessa agraalikulttuurissa, jossa itkuvirret kukoistivat, naiset näyttäytyvät vahvoina. Heillä oli erityisvoimia ja taitoja. Heikkoina pidetyt naiset eivät sen sijaan pystyneet itkemään ääneen.

Kuuntele Pirkko Fihlmannin itku vallanpitäjille Tuima-verkkolehden YouTube-videosta.