Keliakiapääkaupunki edistää keliakian ymmärrystä pitkäjänteisellä ja monipuolisella tutkimuksella

Miltä kuulostaisi elämä ilman vehnä-, ohra- tai ruistuotteita? Tämä on arkipäivää keliaakikoille.

Keliakia on autoimmuunisairaus, jota sairastaa noin 2,4 prosenttia Suomen aikuisväestöstä. Sairaus vaikuttaa negatiivisesti elämänlaatuun ja voi vaikuttaa myös elinikään.

Tällä hetkellä sairauden ainoa hoito on gluteeniton ruokavalio, jossa vältetään vehnää, ohraa ja ruista sisältäviä elintarvikkeita. Käytännössä tällaisen ruokavalion noudattaminen on hankalaa, koska nämä viljatuotteet ovat peruselintarvikkeita. 

Helpotusta keliaakikkojen elämään etsii CeliRes-tutkimuskeskus, professori Katri Kaukisen ja professori Katri Lindforsin johdolla. 

- Keliakiapotilaiden ruokavalio on ehdoton, joten se on sairastavalle henkilölle rankkaa. Siksi pyrimme löytämään parempia keinoja sairauden hoitoon sekä mahdollisuuksia estää sairauden puhkeaminen, kertoo Kaukinen.

Monimutkainen tauti tutkimuskohteena jo vuosikymmeniä

Nykyisellä CeliRes-tutkimuskeskuksella on takana ensimmäinen viisivuotiskausi. Sillä on kuitenkin useita edeltäjiä ja keliakiatutkimusta on tehty Tampereella jo 1980-luvulta asti.

- Emeritusprofessori Jarmo Visakorpi toi Harvardin ja Helsingin kautta keliakiatutkimuksen Tampereelle 1970-luvulla. 1980-luvulla emeritusprofessori Markku Mäki kokosi monialaisen tutkimusryhmän, mikä mahdollisti laaja-alaisen ja syvällisen keliakiatutkimuksen, taustoittaa Kaukinen.

Kuva: Jonna Karekivi

Keskuksen tutkimuskohde on poikkeuksellisen yksiselitteinen: vehnän, ohran ja rukiin sisältämän gluteenin aiheuttamat haitat, erityisesti keliakia. 

- Meillä kaikilla on sama tutkimuskohde, jota lähestytään eri tulokulmista ja tutkitaan eri metodeilla. Kun jotain uutta opitaan, saadaan samalla myös uusia kysymyksiä tutkittavaksi. Yksi työ ei ratkaise kaikkea ja tutkimus jatkuu koko ajan.

- Olemme oppineet, että kaikki keliaakikot eivät ole samanlaisia. Oireiden kirjo on hyvin laaja: esimerkiksi vatsaongelmat, imeytymishäiriöt, nivelkivut, maksatauti, lisääntymisongelmat, raskauden aikaisia ongelmat, luuston haurastuminen ja ihottumat. Syytä erilaisiin oireisiin ei tiedetä, mikä vaikeuttaa taudin varhaista diagnosointia. Tämä nostaa esiin tarpeen yksilöllisestä diagnostiikasta. 

Yhdessä saa aikaan enemmän

Keliakiahoitojen kehittäminen vaatii syvällistä ymmärrystä taudin taustoista, minkä takia vuoropuhelu perustutkimuksen ja kliinisen tutkimuksen välillä on keskeistä. Tutkimuksessa on mukana ihmisiä niin lääkäri-, biologi- kuin insinööritaustalla. Toiminnassa hyödynnetään kaikkia tiedekunnan osa-alueita, myös opiskelijat otetaan aktiivisesti mukaan tutkimuksen tekemiseen. Yhteistyö sujuu saumattomasti myös Pirkanmaan hyvinvointialueen ja potilasjärjestön Suomen Keliakialiiton kanssa.

- Tutkimuskeskuksemme toiminta ei ole yhden alan tutkimusta, vaan hyvin monialaista. Yhdessä olemme enemmän kuin erikseen, Kaukinen toteaa.

Tampereen yliopiston tutkijat ovat tunnettuja ja tutkimuskeskuksen toimintaan halutaan tulla tutustumaan ympäri maailmaa. Onpa Tampereelle annettu maailmalla myös lempinimi ”capital of celiac disease” eli ”keliakiapääkaupunki”. 

- Tästä olemme ylpeitä. Meidän tutkijamme ovat hyvin tunnettuja asiantuntijoita, joiden mielipiteitä kuunnellaan ja teemme paljon yhteistöitä. Tänne halutaan tulla ja tänne kutsut ovat otettuja siitä, että pääsevät käymään Tampereella.

- Sain vasta yhteydenoton keliakiatutkijalta Brasiliasta, jossa keliakiaa ei juuri tutkita. Tutkijan ohjaaja oli kysynyt, mikä on se paikka maailmassa, jonne on mentävä oppimaan kaikki tieto keliakiasta. Tähän hän oli vastannut, että ehdottomasti Tampere. Missään muualla ei tehdä niin, että tutkittavana on kaikki ikäryhmät ja tutkimuksessa on kaikki tulokulmat, tämä on uniikki kokonaisuus, kertoo Katri Lindfors.

Osaltaan valtavaan kiinnostukseen vastaa vuonna 2028 seuraavan kerran järjestettävä iso kansainvälinen ICDS keliakiasymposium, joka tuo maailman keliakia-asiantuntija Tampereelle.

Työ taudin kampittamiseksi jatkuu

Lääketiede on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä.

- Mieli täytyy pitää avoimena, lääketiede elää. Tänään tiedetään jotain, mutta huomenna voidaankin oppia, ettei se olekaan ihan niin, vaan pitääkin tehdä näin. Se on tyypillistä kaikelle lääketieteelle, Kaukinen sanoo.

Tutkimustyötä on tehty keliakian lääkehoidon ja rokotteen kehittämiseksi, mutta toistaiseksi siinä ei olla onnistuttu. Tiukka ruokavalio on siten toistaiseksi jäänyt ainoaksi hoitomuodoksi keliakiaan.

- Keliakian tautimekanismi on hankala ja gluteiini on haastava proteiini. Lääkehoidon löytyminen ei ole yksinkertainen asia. Useita lääkekehityslinjoja on meneillään, mutta on vielä matkaa siihen, että saataisiin tautiin täyshoito. Olemme vahvasti mukana tutkimuksessa ja tutkimuksen keinojen kehittämisessä, Kaukinen kertoo.

Kuva: Jonna Karekivi

CeliRes-tutkimuskeskuksen suurimpia saavutuksia on keliakia-vasta-aineisiin perustuvien taudin diagnostisten kriteerien laatiminen ja niiden vieminen terveydenhuollon käyttöön. 

- Keliakiapotilailla on verenkierrossa taudille spesifisiä autovasta-aineita, jotka kohdistuvat elimistön omaa valkuaisainetta vastaan. Kun nämä vasta-aineet verenkierrossa on tietyllä tavalla todettavissa, niin kyseessä on aina keliakia, Kaukinen avaa.

Ohutsuolen limakalvon koepala ei siis ole nykyisin kaikissa tilanteissa tarpeen ja tähystys keliakian toteamiseksi voidaan tietyissä tilanteissa välttää. Tämä toimintatapa kirjattiin Suomessa vuonna 2018 myös Käypä hoito -suosituksiin.

Mahdollisesti joskus tulevaisuudessa väestötason keliakiaseulonnat voivat olla todellisuutta. Miltä näyttäisi täydellinen maailma keliakiatutkijoiden näkökulmasta?

- Ideaalissa tilanteessa osaisimme ennustaa kenelle viljan gluteiini aiheuttaa ongelmia ja missä vaiheessa. Tauti olisi myös mahdollista ehkäistä rokotteella tai sitä voitaisiin puhkeamisen jälkeen hoitaa niin, että ihminen pysyy oireettomana.

Tämä ei kuitenkaan ole vielä todellisuutta, eli keliakiatutkimus jatkuu.