Tampereen sairaanhoitajakoulutus täytti 70 vuotta
TAMKin sosiaali- ja terveysalan osaamisyksikön johtaja Susanna Seitsamo piti juhlan avauspuheen. Tampereen 70-vuotinen sairaanhoitajakoulutus on osa suomalaisen hoitotyön syntyä ja kehitystä. Ala on muuttunut valtavasti historiansa aikana.
– Yksi asia on säilynyt kuitenkin samana, nimittäin sairaanhoitajakoulutuksen tarkoitus kouluttaa osaavia, vastuullisia ja ihmiset kohtaavia ammattilaisia, Seitsamo korosti.
Sairaanhoitajakoulutus on aina seurannut ajan vaatimuksia. Tätä päivää on esimerkiksi simulaatio-oppiminen, josta hyvänä esimerkkinä on Tampereen korkeakouluyhteisön Taitokeskus. Tulevaisuuden hoitotyö vaatii yhä enemmän teknologiaosaamista sekä kykyä työskennellä muuttuvassa toimintaympäristössä.
Hoitoalan ammattilaisten yhteinen tehtävä on vahvistaa kuvaa sairaanhoitajan työn merkityksestä, sillä se ei tule vähenemään tulevaisuudessa. Sairaanhoitajat ovat mukana ihmisen elämän eri vaiheissa syntymästä kuolemaan asti. Mitä monimutkaisemmaksi maailmaa muuttuu, sitä tärkeämpiä ovat ammattilaiset, joilla on ajantasainen tieto ja osaaminen.
Seitsamo sanoi tamperelaisen sairaanhoitajakoulutuksen historian olevan ennen kaikkea ihmisten – opettajien, opiskelijoiden ja alumnien – historiaa. He tekevät sairaanhoitajan työstä sen, mitä se on tänä päivänä.
– Voimme olla ylpeitä 70-vuotisesta perinteestä ja sen voimin jatkaa seuraavat 70 vuotta, Seitsamo päätti puheensa.
Eri sukupolvet yhdessä keskustelemassa
Juhlan paneelikeskustelussa syvennyttiin sairaanhoitajakoulutuksen pitkään kehityskaareen: mikä on vuosikymmenten aikana muuttunut ja mikä pysynyt samana. Keskustelijoina olivat 60-luvulla sairaanhoitajiksi opiskelleet Eeva Kalliokoski ja Tarja Pikkarainen sekä nykyiset sairaanhoitajaopiskelijat Siiri Tiihonen ja Kiira Hartikainen. Keskustelua veti sosiaali- ja terveysalan osaamispäällikkö Anne Mäenpää.
Kalliokosken ja Pikkaraisen opiskeluaikana 60-luvulla opettajat olivat ehdottomia auktoriteetteja eivätkä he pitäneet vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa yhtä tärkeänä kuin nykyisin. Nuoret sairaanhoitajaopiskelijat Tiihonen ja Hartikainen puolestaan kehuivat omien opettajiensa lämminhenkisyyttä sekä tiivistä yhteistyötä opiskelijoiden kanssa.
– Opiskelijat ja opettajat miettivät yhdessä esimerkiksi potilastapauksia, Hartikainen kertoi.
Tämän päivän sairaanhoitajaopinnot sisältävät paljon harjoittelujaksoja sekä käytännön tilanteiden simulointia. 60-luvulla opetusvälineitä oli vähäisesti eikä simulaatioista ollut tietoakaan.
– Opettaja näytti edellä, ja me oppilaat teimme perässä, Pikkarainen kiteytti.
Panelistit totesivat kahden asian kantaneen läpi vuosikymmenien: opiskelijarientojen ja ihmisiin tutustumisen.
– Osallistumme opiskelijatapahtumiin niin paljon kuin opiskelulta ehdimme ja pidämme kiinni sosiaalisista suhteista, Tiihonen totesi.
– 60-luvulla monet asuivat oppilasasunnoissa, joissa solmittiin ystävyyssuhteita. Kävimme tanssimassa opiskelijapaikoissa ja myös ravintoloissa, jos vain portsari päästi sisään, sillä tuohon aikaan täysi-ikäisyys koitti vasta 21-vuotiaana, Kalliokoski kertoi.
Sairaanhoitajaopiskelijoilla on aina ollut omat asunsa. 60-luvulla käytössä oli sininen mekko, tärkätty kaulus, valkoinen esiliina sekä hilkka. Nykypäivän tamperelainen sairaanhoitajaopiskelija sonnustautuu fuksianpunaisiin haalareihin.
Entä miten sairaanhoitajan työ on muuttunut vuosikymmenien varrella?
– Nykyään on hallittava paljon suurempi tietomäärä kuin ennen, ja tekniikka on kehittynyt valtavasti. Ennen ei ollut kertakäyttöisiä välineitä, vaan esimerkiksi injektioneulat pestiin, väkäset hiottiin pois ja sitten ne vietiin steriloitaviksi, Pikkarainen kertoi.
Kalliokoski muisteli, että nuoruuden työpaikassaan Helsingissä hänen työtoverinsa kehuivat kovasti Tampereen sairaanhoitajakoulutusta. Sitä arvostetaan pääkaupungissa vielä tänäkin päivänä. Myös Tiihonen ja Hartikainen kiittelivät opiskelupaikkaansa TAMKissa sekä opetuksen laatua.
Oma ammatillinen identiteetti muodostuu opiskeluaikana
Pirkanmaan hyvinvointialueen hoitotyön johtaja Kaija Leino toi yhteistyökumppanin tervehdyksen juhlaan. Tamperelainen sairaanhoitajakoulutus on aina ollut keskeinen hoitotyön rakentaja Pirkanmaalla. Juhla kosketti Leinoa henkilökohtaisesti, sillä hän on itsekin saanut koulutuksensa Tampereella.
– Opiskeluvuodet jättivät minulle vahvan ymmärryksen siitä, että sairaanhoitaja rakentuu osaamisesta, vastuusta sekä kyvystä kohdata ihminen omassa tilanteessaan.
Leinon mukaan sairaanhoitajan koulutus ei ole vain polku tutkintoon, vaan myös ajanjakso, jolloin oma ammatillinen identiteetti rakentuu. Monet sairaanhoitajat muistavat edelleen vanhat opettajansa, jotka uskoivat, kannustivat ja antoivat palautetta.
Sairaanhoitajat ovat asiantuntijoita, kehittäjiä ja oman työnsä uudistajia. Muuttuva maailma asettaa sairaanhoitajille uusia vaatimuksia, mutta työn tärkein ydin on aina ihminen ja hänen kohtaamisensa.
– Kiitos hyvästä yhteistyöstä ja kaikesta mitä olette tehneet vahvan ja inhimillisen hoitotyön eteen. Onnea seuraaville vuosikymmenille! Leino toivotti.
TAMK kouluttaa rohkeita edelläkävijöitä
Hoitoalan pitkän linjan ammattilainen ja TAMKissakin työskennellyt Helena Vesaluoma piti juhlan päätöspuheen. Tamperelaisen sairaanhoitajakoulutuksen 70-vuotiseen matkaan on mahtunut paljon muutoksia. Tämän päivän sairaanhoitajakoulutuksen sisältö ja tavoitteet vastaavat tulevaisuuden haasteisiin, jotka vaativat monipuolisempaa ja laajempaa osaamista kuin koskaan ennen.
Kehittyvä teknologia muuttaa hoitotyötä. Vesaluoma toivoi sen vapauttavan tulevaisuudessa hoitajien aikaa ihmisten aitoon ja lämpimään kohtaamiseen. Sairaanhoitajien työhön vaikuttavat yhä enemmän myös monikulttuurisuus ja median tietotulva.
– Kaiken keskellä meitä ohjaa syvä eettinen osaaminen, josta emme saa luopua. Se on sairaanhoitajien ydintaito nyt ja tulevinakin vuosikymmeninä.
Vesaluoma kiitti TAMKin henkilöstöä ja opiskelijoita, jotka tekevät sairaanhoitajakoulutuksesta niin upean.
– TAMK kouluttaa rohkeita edelläkävijöitä, jotka astuvat huomisen haasteisiin sydän mukana ja ammattitaito edellä.
Kirjoittaja: Emmi Suominen
