Vuoden luokanopettaja Johanna Asplund innostaa tulevia opettajia alkuopetuksen pariin

Vuoden luokanopettajaksi 2025 valittu Johanna Asplund ohjaa työssään tulevia luokanopettajia. Asplund työskentelee Tampereen yliopiston normaalikoulussa luokanlehtorina ja on nähnyt, kuinka tärkeä osa luokanopettajan koulutusta ja opettajaksi kasvamista harjoittelut ovat. 

– Opiskelijat kokevat opetusharjoittelut hyvin tärkeänä osana koulutustaan. Olen myös saanut useammin kuin kerran palautteen, jossa opiskelija kiittää siitä, että olen palauttanut opiskelijan luottamuksen siihen, että hänestä voi tulla hyvä opettaja, Asplund sanoo.

Asplundilla on oma ekaluokka, jota hän opettaa. Sen lisäksi luokassa käy säännöllisesti pitkin vuotta eri vaiheissa opintojaan olevia luokanopettajaopiskelijoita suorittamassa opetusharjoittelujaan. 

Opetusharjoittelijat ovat vahvasti läsnä osa Norssin arkea, ja opettajaopiskelijat näkyvät koulussa. Kandivaiheessa luokanopettajaopiskelijat käyvät kaksi perusharjoittelua, ja maisterivaiheessa he suorittavat pidemmän tutkivan harjoittelun.

– Ohjaan heidän harjoittelujaan, mikä tarkoittaa paitsi jakso- ja tuntisuunnitelmien ohjaamista, tuntien seuraamista ja niiden reflektointia, myös erilaisten suurempien ohjausteemojen, kuten esimerkiksi arvioinnin tai vuorovaikutustaitojen, käsittelyä yhdessä opiskelijoiden kanssa, Asplund sanoo.

Yhdistelmärooli tuntuu Asplundista merkitykselliseltä, sillä ohjaavassa työssään hän pääsee myös jakamaan osaamistaan.

– Olen laajentanut näkökulmaani aiemmin jo opettajasta oppikirjailijaksi. Nykyään, kun saan tehdä tavallaan kolmea eri työtä – luokanopettajan, opettajankouluttajan ja oppikirjailijan työtä – saan levittää hyviä asioita isolle joukolle ihmisiä, hän sanoo.

Alkuopetus on erityistä – uusi ekaluokka on kuin aarre

Asplund on erikoistunut alkuopetukseen, joka tarkoittaa käytännössä ensimmäistä kahta vuosiluokkaa. 

– Kun saa käsiinsä uuden ekaluokan, saa käsiinsä aarteen, hän kuvailee.

Asplund sanoo, että alkuopettajan työ vaatii vahvan pedagogisen pohjan, eli tietämyksen lapsen kehityksestä, oppimisesta ja motivaatiosta. 

Hän kertoo, että alkuopetusikäisen oppilaan opettaminen ja kasvattaminen saattaa näyttää tuntemattoman silmissä leikittelyltä tai puuhastelulta. Todellisuudessa toiminta on pedagogisesti perusteltua, ja sen takana on paljon ajattelua siitä, miten ja miksi asioita tehdään.

– Minulle on tärkeää saada myös opettajaopiskelijat ymmärtämään, miksi opettajan ammatti on akateeminen ammatti ja miksi teoria ja tutkittu tieto ovat toiminnan ja valintojen pohjalla.

Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Asplund kertoo, että alkuopetukseen tuleva opetusharjoittelija saattaa olla ennakkoluuloinen tai pelokas, kun edessä on pieniä oppilaita. Monesti asenne vaihtuu harjoittelun myötä.

– Hyvin usein harjoittelun päätteeksi opiskelija toteaa, että alkuopetus voisi sittenkin olla hänen juttunsa, Asplund kertoo.

Hän toivoo, että esi- ja alkuopetusta voisi opiskella yliopistossa sivuaineena, jotta opiskelijoille taataan spesifin alan hyvät pohjatiedot ennen harjoittelua. 

– Se lisäisi myös opiskelijan varmuutta, kun hän tulee alkuopetusluokkaan harjoitteluun.

Luku- ja kirjoitustaidot ovat tulevaisuuden taitoja

Alkuopetuksessa opettajat pääsevät opettamaan oppilaita lukemaan ja kirjoittamaan. Se on Asplundille erittäin tärkeää. 

– Voiko olennaisempia taitoja ollakaan? hän kysyy.

Asplund kokee merkityksellisenä sen, että hän saa olla mukana tuottamassa lapsille taitoja, jotka ovat heillä loppuelämän käytössä.

– Emme voi olla varmoja, mitä kaikkia taitoja työelämässä tulevaisuudessa tarvitaan ja millaisiin ammatteihin nämä ekaluokkalaiset suuntaavat. Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että jokainen tarvitsee luku- ja kirjoitustaitoja ja ne vaikuttavat elämässä pärjäämiseen, Asplund sanoo.

Asplund korostaa opetuksessaan myös tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

– Esimerkiksi kykyä empatiaan tarvitaan kaikilla aloilla, hän sanoo.

– Niin ikään matemaattiset perustaidot ja looginen päättelykyky ovat hyödyllisiä, hän jatkaa. 

Pieni lapsi ei kuitenkaan motivoidu hyötynäkökulmasta. Hänelle asiat pitää opettaa niin, että niistä saa mielihyvää. Siksi Asplund käyttääkin opetuksessaan apuna leikkiä: esimerkiksi matematiikan tunnilla saatetaan tehdä salapoliisityötä. Se toimii, sillä lapset ovat luonnostaan uteliaita. 

Lämmin ohjaaja rohkaisee opettajaharjoittelijat epämukavuusalueelle

Asplund kuvaa, että hänelle on tärkeää, että opettajaopiskelijat tuntevat olonsa turvalliseksi luokassa. Se on olennaista, jotta uskaltaa kokeilla ja onnistua – ja toisaalta myös kompuroida. 

Asplund ei puhu epäonnistumisesta.

– Opettajan työ vaatii suurta joustavuutta, asiat eivät koskaan mene täysin käsikirjoituksen mukaan, ei kokeneellakaan. Siksi on tärkeää, että opiskelijat uskaltautuvat rohkeasti heittäytymään mukavuusalueensa ulkopuolelle ja siirtämään katseensa itsestään oppijoiden huomioimiseen – vain silloin tapahtuu oivalluksia ja uuden oppimista.

Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Asplund on saanut kuulla opiskelijoilta olevansa lämmin ja kannustava opettajankouluttaja. Keskustelut opiskelijoiden kanssa antavat myös Asplundille paljon.

Hän toivoo, että opiskelijat löytäisivät itsestään opetusharjoittelun aikana omanlaisensa opettajan. 

– Tarvitsemme mahdollisimman monipuolisesti erilaisia opettajia.

Millaisia luokanopettajia Tampereen yliopistosta nykyään valmistuu?

– Meillä on pääosin innokkaita, omistautuneita, monitaitoisia, huumorintajuisia ja motivoituneita opiskelijoita. He ovat myös hyvin tunnollisia. Käymme keskustelua siitä, että välillä se ihan tavallinen perushyvä riittää, Asplund sanoo.