Keskijalkaterän vammojen on ajateltu olevan harvinaisia, suurienergisen vamman johdosta syntyviä vammoja. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että valtaosa keskijalkaterän vammoista syntyy matalalla vammaenergialla ja vammojen ilmaantuvuus oli yli kuusinkertainen verrattuna aiempaan kirjallisuuteen.
- Todennäköisin syy korkeaan ilmaantuvuuteen on se, että tutkimuksessa käytettiin tietokonetomografiaa vammojen diagnostiikassa, joten löysimme huomattavasti enemmän vammoja, jotka aiemmin jäivät diagnosoimatta, kertoo Ponkilainen.
Väitöskirjan toisessa osatyössä tutkittiin, kuinka diagnostiikan tarkkuus eroaa normaalin röntgenkuvan ja tietokonetomografian välillä keskijalkaterän vammoissa.
- Normaaliin röntgenkuvaan perustuvan diagnoosin tarkkuus on niin paljon heikompi, että jos herää pienikin epäily keskijalkaterän murtumasta, jalka tulisi kuvata tietokonetomografiakuvauksella, kommentoi Ponkilainen.
Väitöskirjan kolmannessa osatyössä arvioitiin keskijalkaterän vammoissa yleisimmin käytettyä AOFAS Midfoot Scale -nimistä toimintakykymittaria, jolla arvioidaan potilaiden toimintakykyä ja oireita.
- Tämän mittarin ominaisuuksista löytyi merkittäviä heikkouksia, joten sitä ei tulisi käyttää keskijalkaterän vammojen arvioinnissa. Löydös vie pohjaa aiemmilta tutkimuksilta, joissa kyseistä kyselyä on käytetty ainoana toimintakykyä arvioivana mittarina, Ponkilainen toteaa.
Väitöskirjan neljännessä osatyössä arvioitiin konservatiivisen hoidon lopputulosta hyväasentoisesta keskijalkaterän murtumasta kärsivillä potilailla. Näiden potilaiden toimintakyky palasi neljän vuoden seurannassa lähes normaalille tasolle ja primaarihoidon jälkeen leikkaushoitoon päätyminen oli erittäin harvinaista.
- Tulee kuitenkin muistaa, että aineiston koko on rajallinen, ja se heikentää tutkimuksen tulosten yleistettävyyttä. Kirjallisuudessa on kuitenkin toistuvasti esitetty, että merkittävä osa myös lievistä keskijalkaterän vammoista tulisi hoitaa leikkauksella, ja sitä tämän tutkimuksen tulokset eivät tue. Asiaa täytyy tutkia lisää, jotta voimme tehdä vahvempia johtopäätöksiä, kommentoi Ponkilainen.
Väitöskirjan viides osajulkaisu on protokolla meneillään olevasta satunnaistetusta, kontrolloidusta tutkimuksesta, jossa pyritään selvittämään keskijalkaterävammojen hoitoa vakavammissa sekä lievemmissä vammoissa. Tutkimus on vielä kesken, mutta se tuo valmistuttuaan tärkeää tietoa keskijalkaterän vammojen hoidosta, jossa näyttö nykyisen kirjallisuuden perusteella on heikkoa.
Jyväskylästä kotoisin oleva Ville Ponkilainen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi keväällä 2019 Tampereen yliopistosta. Ponkilainen työskentelee Keski-Suomen keskussairaalassa, jossa hän on erikoistumassa ortopediaan ja traumatologiaan.
Lääketieteen lisensiaatti Ville Ponkilaisen ortopedian ja traumatologian alaan kuuluva väitöskirja Incidence, Diagnostics and Treatment of Midfoot Injuries tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 23.10.2019 kello 12 alkaen Tampereen yliopistollisen sairaalan Finn-Medi 5:n auditoriossa, Biokatu 6. Vastaväittäjänä toimii professori Heikki Kröger Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Ville Mattila Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1649-5
Kuva: Mari Lindevall