Varovaistenkin arvioiden mukaan kymmenet tuhannet Eurooppaan matkalla olleet pakolaiset ja siirtolaiset ovat kuolleet tai kadonneet Välimeren alueella viimeisen vuosikymmenen aikana.
Merkittävä osa löydetyistä ruumiista jää tunnistamattomaksi. Niin haaksirikkojen kaltaisia suuronnettomuuksia kuin yksittäisiä rajanylityksen aikana tapahtuneita kuolemantapauksiakin tarkastellaan usein huonosta onnesta ja sattumasta johtuneina onnettomuuksina tai laittoman ihmissalakuljetuksen lieveilmiöinä. Kreikan rajaseutuja ja niillä tapahtuvia rajanylityksiä tarkastelevassa väitöstutkimuksessaan Ville Laakkonen kuitenkin näyttää, kuinka katoamiset ja niin sanotut rajakuolemat, eli rajanylityksen yhteydessä tapahtuvat kuolemantapaukset, sekä tunnistamattomaksi jäävät ruumiit, ovat seurausta valinnoista ja rajavalvonnan käytännöistä, jotka on tehty tietoisina niiden seurauksista.
Niin Kreikan kuin laajemmin Euroopan unionin rajapolitiikkaa on leimannut keskittyminen valittujen toimien deterrenssi- eli torjuntavaikutukseen. Laakkosen mukaan rajanylityksistä on pyritty tekemään niin vaikeita ja tuskallisia, että sillä olisi pakolaisia ja siirtolaisia lannistava ja siten tulevia muuttoliikkeitä torjuva vaikutus.
– Siten turvapaikan hakemista on tosiasiallisesti rajoitettu ja väkivalta sekä esimerkiksi kansainvälisen oikeuden vastaiset välittömät karkotukset takaisin kansainvälisille vesille tai edelliseen maahan ovat arkipäiväistyneet, Laakkonen sanoo
Samalla lailliset rajanylitysväylät ovat kotinsa jättämään joutuneiden ihmisten enemmistön ulottumattomissa ja ilman matkustus- ja henkilöllisyysasiakirjoja sekä entistä vaarallisemmilla epävirallisilla reiteillä tapahtuvat matkat ovat ainoa mahdollisuus.
– Katoamisista ja rajakuolemista tulee tässä yhtälössä osa aiottua deterrenssivaikutusta, tietoinen pelote matkaa Euroopan unioniin vielä suunnitteleville, Laakkonen toteaa.
Turvallisia rajanylitysvaihtoehtoja ei yleensä ole
Laakkosen väitöstutkimuksessa paneudutaan Turkin kautta Kreikkaan suuntautuviin rajanylityksiin ja niiden seurauksiin Lesvoksen saarella, Evroksen alueella ainoalla maiden välisellä maarajalla sekä Ateenassa ja sen ympäristössä.
Osallistuvaan havainnointiin ja lukemattomien pakolaisten, siirtolaisten, paikallisten asukkaiden, humanitaaristen järjestöjen ja paikallistoimijoiden kokemuksiin perustuvan aineiston kautta tutkimuksessa piirtyy kuva rajaregiimistä, eli rajan valvonnan, hallinnan ja toimeenpanon kokonaisuudesta. Siinä välinpitämättömyys kuolleita kohtaan asettuu luonnolliselle jatkumolle liikkeessä olevien ihmisten eläessään kokemalle väkivallalle, laiminlyönnille ja oikeudenloukkauksille. Tätä todellisuutta kuvataan väitöstutkimuksessa kadotettavuuden käsitteen kautta. Kyseessä on tila, johon ja jonka läpi liikkeessä olevat ihmiset kulkevat, ja jonka muodostavat kumulatiiviset haavoittuvuudet laittomiksi tehdyissä ylirajaisissa liikkeissä. Tällaisia ovat esimerkiksi salaisille ja entistä vaarallisimmille reiteille pakottaminen,läsnä oleva väkivallan uhka, hoitamattomat terveysongelmat sekä lain turvan puuttuminen.
Laakkosen keskeiset havainnot ovat, että aiottu deterrenssivaikutus ja siihen kytkeytyvä väkivalta ja laiminlyönti eivät tosiasiallisesti toimi aiotulla tavalla. Ihmiset lähtevät vaaralliselle matkalleen tietoisina riskeistä, kun kaikki muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia.
Lisäksi tutkimuksen mukaan pakolaisten ja siirtolaisten katoamisia ja rajakuolemia voitaisiin ehkäistä pitämällä laillisia rajanylitysväyliä auki ja tekemällä matkustuksesta turvallisempaa. Lisäksi nimettöminä kuolleiden pakolaisten ja siirtolaisten tunnistaminen tulisi nähdä maahanmuuttopoliittisen kysymyksen sijasta ihmisoikeuskysymyksenä, mutta poliittinen tahto tarvittaviin ratkaisuihin puuttuu niin Kreikassa kuin laajemmin Euroopan unionissa. Tämä on Laakkosen mukaan seurausta siitä, että maahanmuuttopolitiikan lähtökohdaksi on betonoitu Euroopan ulkopuolelta tulevien muuttoliikkeiden torjunta.
Väitöstilaisuus perjantaina 5. joulukuuta
Yhteiskuntatieteiden maisteri, Master of Science Ville Laakkosen sosiaaliantropologian alaan kuuluva väitöskirja Shallow Graves: The Disappeared and the Disappearable at Greek Borderlands tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 5.12.2025 klo 12 alkaen. Paikkana on Linna-rakennuksen sali K103 (Kalevantie 5, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Shahram Khosravi Tukholman yliopistosta. Kustoksena toimii professori Laura Huttunen yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.