Levinneen rintasyövän hoitotulokset ovat parantuneet viime vuosikymmenten aikana, mutta edistys on kohdistunut erityisesti yhteen rintasyövän alatyyppiin – HER2-positiiviseen rintasyöpään. Yleisempien rintasyövän alatyyppien hoidossa edistysaskeleet ovat olleet vähäisiä viime vuosiin saakka.
Bevasitsumabi on verisuonten uudismuodostusta estävä syöpälääkehoito, joka on käytössä usean eri syöpäsairauden hoitona. Nyt tarkastettavassa väitöstutkimuksessa levinnyttä HER2-negatiivista rintasyöpää sairastavia potilaita hoidettiin bevasitsumabilla yhdistettynä tavanomaiseen solunsalpaajahoitoon levinneen rintasyövän ensimmäisenä solunsalpaajahoitomuotona.
Yksihaaraiseen akateemiseen faasi 2 AINO-tutkimukseen rekrytoitiin yhteensä 65 levinnyttä rintasyöpää sairastavaa potilasta Tampereen, Turun ja Oulun yliopistollisissa sairaaloissa vuosina 2009-2013. Tutkimushoidolla rintasyöpä pysyi hallinnassa keskimäärin vajaan vuoden, mikä on samaa luokkaa kuin laajoissa kansainvälisissä faasin 3 tutkimuksissa on raportoitu vastaavalla tutkimusasetelmalla. Tässä tutkimuksessa kuitenkin potilaat elivät keskimäärin lähes kolme vuotta, mikä on pidempi aika kuin on aiemmin raportoitu.
- Tutkimuksessamme kaikki potilaat saivat bevasitsumabia eikä tutkimuksessa ollut vertailuhaaraa. Näin potilaiden pitkän elossaoloajan syyt ovat osittain spekulatiivisia, Tiainen kertoo.
- Bevasitsumabin lisäämisellä tavanomaiseen solunsalpaajahoitoon ei ole laajoissa vaiheen 3 tutkimuksissa kuitenkaan pystytty osoittamaan elossaolohyötyä levinneen rintasyövän hoidossa. Tämän vuoksi Suomen rintasyöpäryhmä ei tällä hetkellä suosittele bevasitsumabin käyttöä levinneen rintasyövän hoidossa, Tiainen kertoo.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös uusia verinäytteistä tutkittavia potilaiden elossaolon ennustetekijöitä. Potilailla, joilla lähtövaiheessa todettiin korkea Tie1-pitoisuus plasmassa, oli selvästi huonompi ennuste kuin niillä potilailla, joilla Tie1-pitoisuus oli matala. Hoidon aikainen matala plasman interleukiini-8-pitoisuus oli taas yhteydessä erinomaiseen pitkäaikaisselviytymiseen.
- Löytämämme uudet levinneen rintasyövän ennustetekijät ovat mielenkiintoisia eikä plasman Tie1-pitoisuutta ole aiemmin tutkittu rintasyöpäpotilailla. Jatkossa näitä lupaavia ennustetekijöitä olisi syytä tutkia suuremmalla potilasjoukolla, Tiainen sanoo.
- Levinneen hormoniherkän rintasyövän hoidossa on viimeisten vuosien aikana tullut käyttöön lupaavia uusia lääkkeitä, joiden myötä tässäkin potilasryhmässä on näkyvissä merkittäviä edistysaskelia potilaiden pidemmän selviytymisen suhteen, Tiainen toteaa.
LL Leena Tiainen on kotoisin Hämeenlinnasta. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 2007 ja syöpätautien erikoislääkäriksi vuonna 2015 Tampereen yliopistosta. Hän työskentelee Tampereen yliopistollisessa sairaalassa syöpätautien poliklinikalla erikoislääkärinä sekä erikoistuvien lääkäreiden koulutusvastuulääkärinä.
Lääketieteen lisensiaatti Leena Tiaisen syöpätautien alaan kuuluva väitöskirja Metastatic Breast Cancer: Bevacizumab-based Chemotherapy and Prognostic Factors tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 17.1.2020 klo 12 alkaen Arvo-rakennuksen auditoriossa F114 Kaupin kampuksella, Arvo Ylpön katu 34. Vastaväittäjänä toimii dosentti Tom Wiklund Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori emerita Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1375-3
Kuva: Olli Pelkkikangas