Tampereen yliopistossa väittelevä Matti Mäki on lähestynyt vapaan sivistystyön sisältöjä uudesta näkökulmasta ja luo uutta tulkintaa vapaan sivistystyön tämänhetkisistä sisällöistä osoittaen, että vapaan sivistystyön kokonaissisältö on muuntunut yhä enemmän alueellisen julkisen palvelun sisällöksi.
Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansalaisopistot, kansanopistot, liikunnan koulutuskeskukset, kesäyliopistot ja opintokeskukset. Niitä on nykyisin noin 300 ja toimintaa on kaikissa Suomen kunnissa.
Vapaan sivistystyön oppilaitosten järjestämä opintotarjonta on perinteisesti mahdollistanut laajan kirjon itseohjautuvaa ja sivistävää aikuisopiskelua. Oppilaitosten toiminnan ydinarvo on pitkään ollut yksilöiden kokonaispersoonallisuuden kasvun tukeminen. Vapaan sivistystyön sisällöt ovat olleet omaehtoisia ja yleissivistäviä ja toimintaan on aina liitetty myös opinnollisuuden tavoite kasvaneen harrastuspainotteisuuden ohessa.
Oppilaitosten toimintaan on perinteisesti kuulunut laaja vapaus itse päättää opetettavista sisällöistä. Viime vuosina, resurssien niukentuessa, toiminnan sisältöjä ja määrää on monissa vapaan sivistystyön oppilaitoksissa jouduttu painottamaan uudelleen. Toiminnan laajuutta määrittääkin oppilaitosten saama valtionapu, jonka kokonaismäärä on viime vuosina selvästi laskenut.
Tutkimus osoitti, että vapaan sivistystyön oppilaitokset tukeutuvat yhä vahvasti 1980-luvulla taloudellisen nousukauden aikana syntyneeseen palveluidentiteettiinsä tuottaen alueilla sivistyspalveluita entistä laajemmille väestöryhmille. Toisaalta osa oppilaitoksista jopa kokee toimintansa olevan ainoa jäljellä oleva julkinen palvelu toiminta-alueellaan.
- Tästä syystä vapaan sivistystyön merkitys yhteiskunnallisena palveluna olisi syytä tunnistaa ja analysoida nykyistä paremmin, Mäki sanoo. Hänen mukaansa vapaan sivistystyön nykyarvon tunnistaminen edellyttää myös vapaan sivistystyön oppilaitoksilta oman roolinsa aktiivista pohdintaa.
Viime vuosikymmeninä voimistunut valtion resurssiohjaus on koettu vapaan sivistystyön oppilaitoksissa vieraana. Ulkoisissa arvioinneissa ja useissa tutkimuksissa ja selvityksissä vapaan sivistystyön toimijoiden muutoshaluttomuus on tulkittu hiljaiseksi sopeutumiseksi resurssiohjaukseen ja samalla oman identiteetin menetykseksi. Lisäksi viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa on esitetty, että vapaa sivistystyö pitäisi uudelleen muuntaa yhteiskunnalliseksi liikkeeksi. Tulkinta on ollut Mäen mukaan vapaan sivistystyön näkökulmasta monin osin ongelmallinen.
- Vapaa sivistystyö on aina vastannut yhteiskunnallisiin tarpeisiin ja sen uuden identiteetin löytäminen yhteiskunnallisen muutoksen toteuttajan roolista ei ole vapaalle sivistystyölle luontainen identiteetin pohja.
Väitöstutkimuksessaan Mäki kävi läpi muun muassa kaikkien vapaan sivistystyön oppilaitosten voimassa olevien ylläpitämislupien hakemusten sisältämät koulutus- ja sivistystehtävät (yhteensä 50 000 sanaa). Sana-analyysin pohjalta hän koosti niistä synteettiset koulutus- ja sivistystehtävät kaikille vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoille ja arvioi tältä pohjalta oppilaitosten identiteettiä ja tämänhetkisen tehtäväkuvan sisältöä.
Tutkimuksellisesti väitöskirja sijoittuu aluetieteen ja aikuiskasvatustieteen rajapintaan.
Seinäjoella asuva Matti Mäki on toiminut käytännössä koko työuransa erilaisissa vapaan sivistystyön tehtävissä sekä suunnittelijana että kouluttajana.
Hallintotieteiden lisensiaatti Matti Mäen aluetieteen alaan kuuluva väitöskirja Sopeutuminen, resurssit ja alueellisuus vapaassa sivistystyössä tarkastetaan perjantaina 3. päivänä toukokuuta 2019 klo 12 Seinäjoen yliopistokeskuksessa Frami B:n auditoriossa 2, os. Kampusranta 9 B. Vastaväittäjänä toimii Vaasan yliopiston emeritusprofessori Hannu Katajamäki ja kustoksena professori Markku Sotarauta Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnasta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1069-1
TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 23.4.2019