Tampereen yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin sairaalan ulkopuolisten elvytysten epidemiologiaa Pirkanmaan alueella määrittäen myös elvytyksen tehokkuuteen tai tuloksettomuuteen vaikuttavia tekijöitä, sekä elvytyksestä aiheutuvia elvytysvammoja. Lisäksi tutkittiin ensihoidon aikana laskettavan yksinkertaisen riskipisteytyksen hyötyä kriittisesti sairaan potilaan sairaalahoitojakson ennusteen arvioinnissa.
Ensihoidon hoitamien sydänpysähdysten ilmaantuvuus Pirkanmaalla oli vuoden tutkimusjakson aikana 52 tapausta 100 000 asukasta kohden.
Vahvoja hyviä ennustekijöitä potilaan selviämisessä olivat sivullisen aloittama maallikkoelvytys ennen ensihoidon saapumista paikalle, sekä defibrilloitava alkurytmi. Kuitenkin aineistossa 34 (11 prosenttia) potilaan kohdalla elvytystä ei aloitettu olemattoman selviytymistodennäköisyyden vuoksi ja lisäksi joka neljännen elvytyksen (24 prosenttia) kohdalla elvytysyritys lopetettiin varhain lisätietojen valossa todetun olemattoman kokonaisennusteen vuoksi.
Tutkituissa tapauksissa kaikkiaan 14 prosenttia potilaista selviytyi sydänpysähdyksestä, mutta osuus nousi 19 prosenttiin, kun aineistosta vähennettiin osittaisten elvytysyritysten osuus.
- Huomattavaa on, että maailmalla raportoiduissa selviytymisluvuissa ei huomioida osittaisia elvytysyrityksiä, ja tämä voi sekä johtaa eroihin alueellisissa selviytymisluvuissa että peittää todellisten selviytymislukujen nousun hoitomuotojen parantuessa, toteaa väitöstutkimuksen tekijä, lääketieteen lisensiaatti Piritta Setälä.
Elvytyksestä aiheutuvia vammoja oli tutkimuksen aineistossa 47 prosentilla vainajista, mikä on vähemmän verrattuna viimeisimpiin tutkimuksiin Euroopassa. Tyypillisimmät elvytyksestä aiheutuneet vammat olivat kylkiluunmurtuma (43 prosenttia) sekä rintalastan murtuma (15 prosenttia). Lisäksi todettiin, että elvytys julkisella paikalla, miessukupuoli sekä korkeampi ikä lisäävät elvytysvammojen riskiä.
Ensihoidon aikana laskettava yksinkertainen riskipisteytys ennusti potilaan kuolleisuutta sairaalahoitojakson aikana riippumatta potilaan iästä tai sairauksista.
Väitöskirjatyön päätelminä todettiin, että osittaisten elvytysyritysten huomioiminen raportoitaessa potilaiden selviytymislukuja parantaisi tulosten yhdenmukaisuutta ja vertailtavuutta. Painantaelvytyksen laatudata tulisi liittää elvytyksen aikaisten menetelmien vertailuun. Potilaan elvytysvammat ovat yleisiä ja vammoihin liittyvät riskitekijät tulisi huomioida potilaan hoitoketjussa. Lisäksi yksinkertainen ensihoidon riskipisteytys voi soveltua riskinarvioinnin työkaluksi kenttäolosuhteissa kriittisesti sairaan potilaan jatkoennusteen arviointiin.
Väitöskirjan tekijä, ensihoitolääkäri Piritta Setälä työskentelee Pirkanmaan sairaanhoitopiirin lääkärihelikopteri FinnHEMS 30:ssa.
Lääketieteen lisensiaatti Piritta Setälän anestesiologian ja tehohoidon oppialaan kuuluva väitöskirja Out-of-Hospital Cardiac Arrest and the Critically Ill Pre-Hospital Patient: Factors Affecting Cardiopulmonary Resuscitation and Patient Outcomes tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 7.6.2019 klo 12 Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Arvo Ylpön katu 34. Vastaväittäjänä toimii professori David Lockey Bristolin yliopistosta. Kustoksena on anestesiologian professori Arvi Yli-Hankala.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1094-3
TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 28.5.2019