Pienelle lapselle ensimmäiset elinvuodet ovat optimaalisen kasvun ja kehityksen kannalta erittäin tärkeät. Vanhempien hyvinvointi on yhteydessä lapsen hyvinvointiin ja turvalliseen lapsuuteen. Perheillä on arkielämässään riski- että suojaavia tekijöitä. Suojaavat tekijät kannattelevat perheen jäseniä kuormittavissa elämäntilanteissa. Vanhemmat kantavat vastuu perheen arjesta ja perheenjäsenet kokevat läheisyyttä keskenään. Vastoinkäymisissä perheen jäsenillä on kykyä joustaa muutoksissa. Perheen riskitekijöillä on moninaisia vaikutuksia perheenjäseniin. Kuormittavia tekijöitä ovat esimerkiksi huono taloudellinen tilanne, työttömyys, perheenjäsenen sairaus, päihdeongelmat, myös lapsen kehitykselliset ja biologiset käyttäytymisongelmat lisäävät vanhempien kuormitusta. Perheen riskitekijöiden ennaltaehkäiseminen ja suojaavien tekijöiden vahvistaminen kuuluu lastenneuvolan toimintaan ja erityistä tukea tarvitsevat lapset ja perheet tulee tunnistaa.
– Lastenneuvolan toimintaa on tutkittu paljon, mutta vähemmän terveydenhoitajan ja perheen välistä toimintatapaa huolitilanteessa. Siksi lähdin tätä ilmiötä tutkimaan toimintatutkimuksellisella lähestymistavalla, sanoo Stiina Storvik-Sydänmaa.
Tutkimuksessa haastateltiin terveydenhoitajia ja alle kouluikäisten lapsiperheiden äitejä. Lisäksi terveydenhoitajille järjestettiin ryhmätapaamisia.
Tutkimustulosten synteesinä muodostui käsitteellinen toimintamalli neljästä erilaisesta toimintatavasta terveydenhoitajan ja arjen riskioloissa elävän perheen välillä. Terveydenhoitajan ja perheen välisessä toiminnassa lähtökohtana on huolen herääminen, tuen tarpeen tunnistaminen ja tuen tarpeen kokemus.
Jos terveydenhoitajalla ei herää huolta perheen tuen tarpeesta, eikä perhe itse koe tuen tarvetta, vaikka perhetilanne sitä vaatisi, ei riskioloissa elävä perhe tule autetuksi. Jos terveydenhoitajalla herää huoli perheen tuen tarpeesta, mutta perhe ei suostu ottamaan tukea vastaan eikä koe sen tarvetta, on perheen tukeminen haasteellista.
Myös päinvastaisissa tilanteessa perhe voi jäädä ilman tukea. Jos perhe kokee tarvitsevansa tukea, mutta terveydenhoitajalla ei herää huolta perheestä, jää perhe tässäkin tilanteessa ilman tukea.
Neljännessä mahdollisessa toimintatavassa on ideaalitilanne, jossa sekä terveydenhoitajalla että perheellä on huoli perheen tuen tarpeesta. Perhe on halukas ottamaan tukea vastaan, ja he saavat oikea-aikaista ja tarpeisiin kohdentuvaa tukea arkeensa.
– Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksissa sekä yhteiskunta- ja hoitotieteenalojen opetuksessa kuvaamaan työntekijän ja perheen välistä toimintamallia, Storvik-Sydänmaa kertoo.
Stiina Storvik-Sydänmaa toimii hoitotyön lehtorina Tampereen ammattikorkeakoulussa ja on jäsenenä Tampereen yhteiskuntatieteiden tiedekunnan hoitotieteen oppialaryhmän Perheväkivaltatutkija-ryhmässä.
Väitöstilaisuus perjantaina 16. toukokuuta
Terveystieteiden maisteri Stiina Storvik-Sydänmaan terveystieteiden alaan kuuluva väitöskirja Arjen riskioloissa elävän alle kouluikäisen lapsen ja perheen tuen tarpeen tunnistaminen ja tukeminen tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa 16.5.2025 klo 12 Kaupin kampuksella, Arvo-rakennuksen auditoriossa F115 (Arvo Ylpön katu 34, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Kaisa Haatainen Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Eija Paavilainen Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.