Väitös

Perheväkivallan tunnistamista ja kirjaamista parannettava terveydenhuollossa

Salla Kivelä
Perheväkivallan kirjaaminen terveydenhuollossa on puutteellista. Väkivalta heikentää tekijän ja uhrin lisäksi koko perheen hyvinvointia, sekä kuormittaa terveydenhoitoa ja yhteiskuntaa.

Terveystieteiden maisteri Salla Kivelä tutki väitöskirjassaan perheväkivallan kirjaamista terveydenhuollossa, sekä väkivallan yhteyttä yksilön ja perheen hyvinvointiin. Perheväkivallan kirjaamista ja diagnoosikoodien käyttöä perheväkivaltapotilaiden hoidossa ei ole Suomessa kuvattu näin laajasti aikaisemmin. Lisäksi perheväkivaltaa kohdanneiden perheiden hyvinvoinnista on vain vähän tietoa. Tutkimusaineisto kerättiin sairaalan sähköisistä potilasasiakirjoista sekä kyselylomakkeilla.

Perheväkivalta on maailmanlaajuisesti merkittävä terveysongelma ja sitä esiintyy kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Parisuhteessa, perheessä ja muissa läheisissä ihmissuhteissa on kautta aikojen esiintynyt fyysistä ja henkistä väkivaltaa sekä alistamista. Väkivalta on usein kotona tapahtuvaa perheen sisäistä väkivaltaa. Naiset ja miehet kokevat lähes yhtä paljon väkivaltaa tai sen uhkaa kumppaniensa taholta. Lähes kolmasosa parisuhteessa olleista on kokenut perheväkivaltaa.

Suomi on Euroopan Unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Lähes joka toinen suomalaisnainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen Euroopan keskiarvon ollessa joka kolmas.

Perheväkivaltaa kokeneet käyttävät enemmän terveydenhuollon palveluita kuin muu väestö, joten terveydenhuollon ammattilaiset ovat avainasemassa perheväkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Väkivallan aiheuttamien vammojen tutkimus on tehtävä huolellisesti. Vammat ja väkivallan tekijä on kirjattava kansainvälisen ICD-10 tautiluokituksen diagnoosikoodien avulla.  

Tutkimuksen aineisto sisälsi 1561 osallistujaa, joista 206 (13 prosenttia) oli kokenut tai käyttänyt väkivaltaa perheessä. Väkivallan uhrina oli usein nuori nainen, tapahtuma-aikana yö ja väkivaltaan liittyi alkoholi. Väkivallan tekotapoja ja vammoja oli useita. Suurin osa vammoista hoidettiin sairaalassa päivystysaikaan ja ne vaativat lukuisia tutkimuksia ja toimenpiteitä. Perheväkivallan kirjaaminen osoittautui puutteelliseksi, koska ainoastaan murto-osaan (3 prosenttia) käynneistä oli vammojen lisäksi kirjattu väkivallan tekijän ilmoittava diagnoosikoodi.

Perheessä väkivallan yleisyys ja roolit (uhri tai tekijä) vaihtelivat eri aikoina.  Perheen hyvinvointi oli heikointa väkivallan uhreilla sekä niillä osallistujilla, joiden perheissä väkivalta oli jatkunut jo pidempään. Naiset kokivat perheiden terveyden heikommaksi kuin miehet.

- Väkivallan kirjaamiseen tulisi panostaa, koska puuttuvat diagnoosikoodit vääristävät perheväkivallan yleisyyttä ja vähentävät diagnoosikoodien hyödyllisyyttä tilastoinnissa ja seurannassa, Kivelä sanoo.

- Huolellinen kirjaaminen lisää perheväkivallan havaitsemista ja ongelman näkyvyyttä yhteiskunnassa.

Kivelän tutkimus laajentaa terveydenhuollon ammattilaisten osaamista perheväkivallan monimuotoisuudesta ja sen vaikutuksista erityisesti perheiden hyvinvointiin. Uutta tietoa tarvitaan perheväkivaltapotilaiden tunnistamiseksi ja hoidon parantamiseksi. Hyvän hoidon ja kirjaamisen avulla voidaan lisätä potilaiden, perheiden ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Terveystieteiden maisteri Salla Kivelän hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja The Documentation of Family Violence in Healthcare and the Associations of Violence on Well-Being tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 31.1.2020 klo 12 alkaen Arvo-rakennuksen auditoriossa F115, Arvo Ylpön katu 34, Tampere. Vastaväittäjänä toimii dosentti Kaisa Haatainen Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Eija Paavilainen.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1407-1