Tampereen yliopistossa väittelevän Penttilän mukaan journalismi voi joutua tiukkaan paikkaan, kun koronapandemia hellittää.
– Pandemian aikana toimitukset ovat saaneet keskittyä perinteiseen tehtäväänsä, uutisten tuottamiseen ja tiedon välittämiseen. Epävarma tilanne on saanut ihmiset janoamaan tietoa.
Kun tilanne rauhoittuu, kiinnostus journalismia kohtaan voi laskea.
– Toimittajien olisi tärkeää jo miettiä, millaista journalismia tarvitaan kriisin jälkeen ja miten sitä voisi tehdä.
Penttilä on tutkinut väitöskirjassaan sitä, miten journalismia määritellään toimitusten arjessa juttuja tehtäessä ja miten journalistiset tavoitteet sovitetaan yhteen esimerkiksi mediayhtiöiden taloudellisten tavoitteiden kanssa. Juhlapuheissa journalismille asetetaan usein korkeita eettisiä ja yhteiskunnallisia päämääriä, mutta todellisen muotonsa se saa vasta toimittajien tekemässä työssä.
Väitöskirjan keskeinen argumentti on, että toimittajien on myös haastettava vallitsevia tekemisen tapoja ja käsityksiä journalismista. On tärkeää, että toimittajat tuovat journalismiin uusia vaikutteita esimerkiksi tieteestä, teknologiasta ja taiteesta ja käyvät ammattikunnan sisäistä kamppailua siitä, mitä journalismin pitäisi olla. Vain näin journalismi pysyy elinvoimaisena ja voi vastata muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin.
– Tästä syystä on hyvä, että toimittajilla on työssään liikkumavapautta, mahdollisuuksia tehdä juttuja jossain määrin omalla, yksilöllisellä tavallaan.
Journalismi ei toki ole yksin toimittajien määriteltävissä. Siihen vaikuttaa koko ympäröivä yhteiskunta.
– Journalistisista tavoitteista ja niiden toteutumisesta kantavat kuitenkin huolta nimenomaan toimittajat. Jos eivät kanna, journalismi lakkaa olemasta ja muuttuu esimerkiksi viestinnäksi, mainonnaksi tai propagandaksi.
Väitöskirjassaan Penttilä on kehittänyt teoreettisen mallinnuksen journalismiprofession sisäisestä dynamiikasta, jonka avulla journalismia sekä ylläpidetään että uudistetaan toimitustyön arjessa. Mallinnus perustuu etnografiseen aineistoon, jonka Penttilä on kerännyt Hämeen Sanomien ja Etelä-Suomen Sanomien toimituksissa vuosina 2003–2004 sekä havainnoimalla toimitustyötä että osallistumalla siihen.
– Aineisto toimi erinomaisesti teoreettisen mallinnuksen perustana. Ajallinen etäisyys auttoi näkemään kokonaisuuden. Itselleni aineiston tarkastelemisesta tuli myös sellainen tunne kuin huvipuiston peilitalossa: muuttunutta kuvajaista katsoessaan alkaakin miettiä, miltä oikeasti näyttää. 2000-luvun alun käytännöt saivat pohtimaan, millaisia nykykäytännöt ovat, mikä on muuttunut ja mikä säilynyt ja miksi.
Mallinnuksen avulla voi hahmottaa niin journalismin 2000-luvun murrosta kuin sen nykyisiä kipupisteitäkin. Esimerkiksi vuosituhannen alussa lehtiin tulleet viikonvaihdesivut voi nähdä tekijäksi, joka on auttanut toimittajia löytämään uusia työskentelytapoja ja pitämään journalismia elinvoimaisena.
Pauliina Penttilä on työskennellyt vuodesta 2009 tuottajana ja toimittajana Suomen Kuvalehdessä. Ylivieskasta kotoisin olevan Penttilä on aloittanut uransa 1990-luvulla paikallislehdissä ja työskennellyt myös Helsingin Sanomissa ja Kaksplus-lehdessä.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Pauliina Penttilän journalistiikan alaan kuuluva väitöskirja Toisto journalismin kentällä. Etnografiseen aineistoon perustuva mallinnus journalismiprofession kentän sisäisestä dynamiikasta tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 18.6.2021 kello 12 alkaen Linna-rakennuksen luentosalissa K103. Vastaväittäjänä toimii tutkijatohtori, dosentti Heidi Kurvinen Turun yliopistosta. Kustoksena toimii tenure track -professori Laura Ahva Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta.
Väitöstilaisuutta voi myös seurata etäyhteydellä, Zoom meeting ID 698 1396 4165.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1940-3
Tiedekunnan opintohallinto toimittaa pyydettäessä pdf-version koko väitöskirjasta. Lähetä viesti osoitteeseen: itc.doc.tau [at] tuni.fi.
Kuva: Marjo Tynkkynen