Paula Alasen tutkimuksessa nousevat esiin koulutuspolitiikan indikaattorit, joiden laatimiseen ja seurantaan on valjastettu suuri joukko toimijoita, asiantuntijoita, kansallisia ja EU-tason poliitikkoja. Koulutuspolitiikka kuuluu kansallisen lainsäädännön piiriin, mutta indikaattorit ovat uudenlainen keino, jolla politiikan suuntaan yritetään vaikuttaa EU:n tasolla.
– Aikuiskoulutuksen osalta tutkimus herätti kysymyksen kyselydataan perustuvien tulkintojen epävarmuudesta. Vaihtoehtoinen keino koulutuksen tasa-arvon toteutumisen seurantaan voisi olla rekisteridatan hyödyntäminen päätöksenteossa, Alanen sanoo.
Numeroin esitettynä monimutkaisiakin ilmiöitä koskevat havainnot saadaan näyttämään yksinkertaisilta. Faktoilta näyttävät luvut ja niiden taustalta löytyvät laskelmat ovat kuitenkin eri tasoilla ja foorumeilla tehtyjen valintojen ja prosessien tulos. Numeroihin liittyy paljon epävarmuutta ja tulkinnallisuutta.
– Sosiaalisen toiminnan kuvaaminen yksinkertaisina kategorioina mahdollistaa laskennan, mutta latistaa ilmiöitä. Koska digitalisaation myötä laskentaan soveltuvaa dataa on käytettävissä yhä enemmän ja tietotekniikka mahdollistaa yhä tehokkaamman laskennan, on tärkeätä olla tietoinen laskelmiin käytetyn datan kytköksistä, datan alkuperästä, laadusta, tuotantoprosesseista ja käyttötavoista, Alanen painottaa.
Puutteellinen data ja muuntamisen prosessit tuottavat myös tietämättömyyttä, mikä osaltaan kytkeytyy yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon. Yhteiskunta- ja kasvatusalan tutkimustietoa tulisikin hyödyntää teknologiasovellusten ja laskentamallien kehittämisessä. Yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden torjumiseen tarvitaan parempia keinoja, joiden kehittäminen edellyttää eri aloja edustavien asiantuntijoiden välistä yhteistyötä.
Paula Alasen tutkimuksessa näkyy, miten faktoina näyttäytyvät numerot, tilastot ja vertailut ovat rakentuneet. Niiden laskentaan tarvitaan soveltuvaa dataa. Prosessit, joissa dataa kerätään kytkeytyvät keinoihin, joita käytetään ohjaamaan politiikan toteuttamista: lainsäädäntöön, julkisen rahoituksen malleihin, tulossopimuksiin ja indikaattoreihin.
– Näistä prosesseista vastaavat tahot ja datan keruuta toteuttavat henkilöt tekevät arvoperusteisia valintoja ja päätöksiä, jotka eivät ole merkityksettömiä. Lisäksi tilastollinen laskenta edellyttää kategorioita, jotka karsivat ilmiöiden monimuotoisuutta. Koulutuksen julkinen rahoitus, eurot ja opiskelijamäärät voidaan helposti laskea, mutta myös inhimillistä toimintaa, yksilöiden ominaisuuksia ja suoriutumista muunnetaan numeeriseen muotoon. Nämä numerot yksinkertaistavat kasvatuksen ilmiöitä, mutta mahdollistavat laskennan ja tilastojen ja indikaattoreiden laadinnan. Luvut näyttävät vakuuttavilta, mutta voivat myös johtaa harhaan. Niihin perustuen tehdään kuitenkin tulkintoja, joilla on kauaskantoisia seurauksia, Alanen sanoo.
– Numeroihin perustuvat tulkinnat eivät ole yhdentekeviä politiikan toimeenpanon seurausten kannalta, siksi keskityin tutkimuksessani väestön koulutustasoa ja koulutukseen osallistumista kuvaaviin lukuihin. Indikaattoreita ja tilastoja käytetään yhä useammin perustelemaan päätöksentekoa. Tutkimukseni datan alkuperästä, keruutavoista ja käytöstä paljasti tulkintojen epävarmuuden, kun numeroita ja laskentaa tuotetaan koulutuksen sosiaalisista ilmiöistä, jotka eivät luonnostaan ole numeerisia, hän jatkaa.
Digitalisaatio etenee ja laskentaan soveltuvaa numeerista dataa kertyy yhä enemmän yhteiskunnan eri toiminnoista.
– Päätöksiä tehtäessä on tärkeää olla tietoinen siitä, millaista dataa laskelmiin käytetään, miten hyvin tai huonosti numerot kykenevät kuvaamaan ilmiöitä ja miten numeroita tulkitaan päätösten perustelemiseen.
Paula Alanen on kotoisin Tampereelta ja työskentelee tutkijana Koneen säätiön rahoittamassa DIGITO-hankkeessa Tampereen yliopistossa.
Kasvatustieteen maisteri Paula Alasen aikuiskasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja Koulutusjärjestelmän ohjauskeinot ja numeerinen data yhteiskunnallisen kommunikaation muokkaajina: Tietämisen ja tietämättömyyden seuraukset aikuiskoulutuksen päätöksenteossa tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa perjantaina 26.08.2022 kello 12.00 alkaen keskustakampuksella Päätalon salissa DXI (Kalevantie 4, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Juha Tuunainen Oulun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Hanna Toiviainen kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2413-1
Väitöstilaisuutta voi seurata myös etäyhteydellä.