Tavanomaisen korkopolitiikan lisäksi monet keskuspankit ovat finanssikriisin jälkeen ostaneet yritysten ja valtioiden joukkovelkakirjalainoja eli harjoittaneet niin sanottua määrällistä keventämistä. Erityisesti euroalueella keskeisessä roolissa ovat olleet myös pankkien yritys- ja kotitalouslainanantoon kohdennetut luotto-operaatiot.
KTM Olli-Matti Laineen väitöskirja analysoi näiden politiikkatoimien vaikutuksia rahoitusmarkkinoilla sekä reaalitaloudessa. Väitöskirja koostuu kolmesta artikkelista, joista ensimmäinen tutkii rahapolitiikan vaikutuksia osakesijoittajien tuottovaatimuksiin.
Osakkeen arvo on odotettujen osinkojen nykyarvo. Sijoittajien diskonttokorko eli tuottovaatimus koostuu riskittömästä korosta ja riskipreemiosta eli riskin vuoksi vaaditusta tuotosta yli riskittömän koron. Tuottovaatimukset voivat olla erilaisia eri diskonttaushorisonteille.
– Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan sanoa yllättävän vähän siitä, miten rahapolitiikka vaikuttaa sijoittajien vaatimiin riskipreemioihin eri diskonttaushorisonteilla. Tulosteni mukaan rahapoliittinen elvytys laskee lyhyen aikavälin riskipreemiota, mutta hieman pitemmän aikavälin preemioihin vaikutus on päinvastainen, Laine kertoo.
Laineen tutkimuksen mukaan rahapoliittisen elvytyksen vaikutus sijoittajien pitkällä aikavälillä keskimäärin vaatimaan riskipreemioon on itse asiassa positiivinen. Elvytys siis saa osakkeet näyttämään osinko-odotuksiin ja valtionlainojen korkoihin nähden edullisilta.
– Tulosten valossa on siten vaikea perustella talousmediassa usein nähtyä väitettä, että keskuspankkielvytys synnyttäisi osakemarkkinoille kuplia, Laine toteaa.
Väitöskirjan toinen artikkeli tarkastelee Euroopan keskuspankin niin sanottujen kohdennettujen pitempiaikaisten jälleenrahoitusoperaatioiden (TLTRO) vaikutuksia pankkien luotonantoon. Tulosten mukaan TLTRO:t lisäsivät pankkien yrityslainanantoa, mutta vaikutuksesta kotitalouslainanantoon ei löydy näyttöä.
– Mielenkiintoinen tulos on myös se, että lainanantoon kohdennetut TLTRO:t eivät ole välittyneet pankkien valtionlainaostoihin toisin kuin ehkä aiemmat kohdentamattomat LTRO:t. TLTRO:t eivät siis ole pahentaneet pankkien ja valtioiden kohtalonyhteyttä, josta puhuttiin paljon eurokriisin aikana.
Kolmas artikkeli tarkastelee perinteisen ohjauskorkopolitiikan vaikutuksia ennen ja jälkeen finanssikriisin. Tulokset viittaavat siihen, että tavanomaisen rahapolitiikan teho hiipui kriisin jälkeen.
– Tämän vuoksi keskuspankki otti perustellusti käyttöön niin sanotut epätavanomaiset toimet eli arvopaperiostot sekä TLTRO:t. Monet viimeaikaiset tutkimukset kertovat, että tavanomaisen rahapolitiikan teho heikkenee korkojen painuessa negatiivisiksi. Tähän viittaa myös vielä keskeneräinen tutkimus, jota työstämme kollegoideni Zuzana Fungáčován ja Eeva Kerolan kanssa, Laine kertoo.
Tamperelaislähtöinen Laine kirjoitti ylioppilaaksi Sammon keskuslukiosta vuonna 2012. Hän valmistui Tampereen yliopistosta kauppatieteiden maisteriksi taloustiede pääaineenaan vuonna 2018. Laine työskentelee ekonomistina Suomen Pankin Rahapolitiikka- ja tutkimusosastolla. Tätä ennen hän työskenteli maisteriopintojensa ohessa nuorempana tutkijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa (nykyinen Labore).
Kauppatieteiden maisteri Olli-Matti Laineen taloustieteen alaan kuuluva väitöskirja Evidence about the transmission of monetary policy tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 9.9.2022 klo 12 alkaen Paavo Koli -salissa (Pinni A, Kanslerinrinne 1). Vastaväittäjänä toimii professori Juha Junttila Jyväskylän yliopistosta. Kustoksena toimii tohtori Hannu Laurila johtamisen ja talouden tiedekunnasta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:bof-202206031258.
Kuva: Suomen Pankki