Valtiot ympäri maailman tavoittelevat uusia keinoja muuttaa energiajärjestelmiään kohti päästöttömyyttä. Fossiiliset energialähteet ovat kuitenkin yhä laajasti käytössä, ja ne ovat jo historiallisesti kytkeytyneet kansalliseen turvallisuuteen ja puolustukseen. Meneillään olevalla energiamurroksella, samoin kuin yhteiskunnan sähköistymisellä, on kuitenkin myös huomattavia yhteyksiä turvallisuuspolitiikkaan.
– Tutkimukseni tavoitteena on lisätä ymmärrystä energiapolitiikan ja turvallisuuspolitiikan välisistä yhteyksistä ja osoittaa, että päätöksiä tehdään aina aika- ja paikkasidonnaisesti. Mitkään päätökset eivät synny arvotyhjiössä, vaan esimerkiksi turvallisuuden määrittely ja sen käyttö ovat vallan käyttöä yhteiskunnallisessa keskustelussa, Sivonen kertoo.
Tutkimuksen keskeisimpiä väitteitä on, että energiasiirtymiä suunnitellessa niihin liitettävät turvallisuuden negatiiviset ominaisuudet, kuten valtiojohtoinen puolustuspolitiikka, hidastavat prosessia myös rauhan aikana. Negatiivisella turvallisuudella tarkoitetaan muun muassa sellaisia asioita, jotka korostavat tarvetta puolustaa tunnistettua uhkaa vastaan.
Kansalaisten usko tulevaan ja luottamus demokratiaan avainroolissa
Vaikka kestävyyssiirtymät ja energiamurrokset ovat laajalti hyväksyttyjä periaatteita ja niiden eteen tehdään paljon töitä, turvallisuuden käsittely vain valtiokeskeisenä ei edistä energiamurroksia riittävän nopeasti eikä huomioi sosiaalista kestävyyttä.
– Esimerkkinä tätä voidaan pitää vaikkapa sitä, että edelleenkin armeijat liikkuvat pääosin fossiilisilla polttoaineilla, vaikka niistä tulisi luopua muualla yhteiskunnassa. Lisäksi, jos sosiaalisen kestävyyden toteutumisesta ei pidetä huolta osana ratkaisuja, on mahdollista, että energiamurrokseen tähtäävät politiikat eivät ole hyväksyttyjä ja ne voivat lisätä eriarvoisuutta yhteiskunnassa, Sivonen toteaa.
Turvallisuuteen voidaankin liittää positiivisia ominaisuuksia, kuten mahdollisuus hyvään elämään ja tulevaisuuteen. Kun nämä asiat huomioidaan päätöksenteossa osana laajaa turvallisuutta, erityisesti suurten murrosten aikana, voidaan saavuttaa oikeudenmukaisempaa politiikkaa ja kestävämpiä ratkaisuja.
– Käytännössä tämä tarkoittaa, että suunniteltaessa esimerkiksi tuulivoiman tuotantoalueita tai kaivoksia vastaamaan energiamurroksen mineraalikysyntään, tulisi tarkastella mahdollisia vaikutuksia laajemmin ja kannustaa asianosaisten merkityksellistä osallistumista päätöksentekoon, Sivonen havainnollistaa.
– Esimerkiksi arktisen alueen kiinnostuksen kasvaessa sekä Venäjän hyökkäyssodan ja Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyksien myötä tulisi ymmärtää, että sotilaallinen turvallisuus on vain yksi turvallisuutta lisäävä elementti muiden joukossa. Kansalaisten usko tulevaan ja luottamus demokratiaa kohtaan ovat avainasioita oikeudenmukaisen kestävyysmurroksen toteuttamiseksi – myös ne lisäävät turvallisuutta.
Sivonen käy sosiologian väitöskirjassaan kolmen tutkimusartikkelin avulla läpi sitä, miten diskursiivisen institutionalismin tarjoama analyyttinen näkökulma paikallisen ja alueellisen tason päätöksenteossa valaisee siirtymien kulttuurisia konteksteja ja ajallisuutta.
Oululainen Tampereella asuva tutkija Marja Helena Sivonen on opiskellut myös Aberdeenin yliopistossa, Lapin yliopistossa ja Bergenin yliopistossa, sekä vieraillut Sussexin ja Cambridgen yliopistoissa, että Fridtjof Nansen Institutessa väitöskirjatutkimuksensa aikana.
Sivonen työskentelee tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa, Politiikkaratkaisut -yksikössä, Politiikka ja riskit -ryhmässä. Väitöstutkimus oli osa Suomen Akatemian rahoittamaa IDEALE-hanketta, joka päättyi vuonna 2024. Sivonen jatkaa tutkimustyötään muiden hankkeiden parissa: REPower-CEST, Challenge-led Innovation Policy, Geopolitical uncertainty and Security (CIPGeS) ja Legitimacy and Acceleration in Green Energy Initiatives and Transitions (LEGIT).
Väitöstilaisuus perjantaina 7. maaliskuuta
YTM Marja Helena Sivosen sosiologian oppialaan kuuluva väitöskirja Petroholism, Competitiveness, and Looking to the West: The construction of security in energy transitions in Estonia, Finland, and Norway (2006–2023) tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 7 maaliskuuta klo 12 Tampereen yliopiston keskustakampuksella (Kalevantie 4, Tampere). Paikkana on Linna-rakennus, sali K103. Vastaväittäjänä toimii professori Tuomas Ylä-Anttila Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii emeritusprofessori Pertti Alasuutari, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto.