Väitöskirjassaan Henna Luoma-Halkola tutki, miten ikääntyneet järjestävät arkeaan tilanteissa, joissa he kohtaavat liikkumisvaikeuksia. Tutkimusta varten Luoma-Halkola toteutti ryhmä- ja yksilöhaastatteluja tamperelaisessa lähiössä asuvien ikääntyneiden kanssa.
Arkiset asiointimatkat voivat olla merkityksellisiä ja tukea hyvinvointia
Väitöskirja laajentaa ymmärrystä jokapäiväisen liikkumisen merkityksistä. Tulokset osoittavat, että jopa hyvin arkisilta vaikuttavat asiointimatkat voivat olla merkityksellisiä ja tukea hyvinvointia monin tavoin. Esimerkiksi ruokakaupassa käynti voi tarjota mahdollisuuksia tavata tuttuja ja tuntemattomia, rakentaa sosiaalisia suhteita, luoda mielekästä päivärytmiä, ylläpitää kuntoa ja nauttia ulkoilusta
Joskus maitopurkin hakeminen kaupasta voi olla enemmänkin tekosyy lähteä ulos neljän seinän sisästä ihmisten ilmoille, kuten eräs osallistuja kertoi. Väitöskirja korostaakin lähipalveluiden merkitystä sosiaalisina paikkoina.
Viime vuosina digitalisaatio on esitetty kustannustehokkaana keinona tukea paikoillaan vanhenemista. Digipalvelut ovat lisääntyneet nopeasti sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Väitöskirjassaan Luoma-Halkola haastaa ajatuksen siitä, että digitaaliset palvelut voisivat vastata kaikkiin samoihin tarpeisiin kuin fyysiset asiointimatkat, joissa voi olla kyse paljon muustakin kuin vain asioiden hoitamisesta.
– Ikääntyneet ovat erittäin heterogeeninen ryhmä erilaisen elämäntilanteen ja -tyylin omaavia ihmisiä, Luoma-Halkola muistuttaa.
Aiempi tutkimus on osoittanut, että joillekin digipalvelut ja kotiinkuljetuspalvelut ovat tervetulleita tapoja helpottaa elämää ja vapauttaa aikaa muille tärkeämmille asioille elämässä. Moni kuitenkin kaipaa kasvokkaisia kohtaamisia eikä kaikilla ole tarvittavia digitaitoja, joten digipalveluiden rinnalla on tärkeää kehittää keinoja, joilla tuetaan fyysistä pääsyä palveluiden pariin liikkumisrajoitteista huolimatta.
Ikäystävällisiä asuinympäristöjä ja kuljetuspalveluita tulisi kehittää yhdessä ikääntyneiden kanssa
Väitöskirja korostaa ikäystävällisten ja esteettömien asuinympäristöjen ja kuljetuspalveluiden merkitystä liikkumisrajoitteisten ikääntyneiden itsenäiselle asumiselle. Tutkimuksessaan Luoma-Halkola tarkasteli etenkin palveluliikennettä, joka tarjoaa ovelta ovelle kuljetusta lähipalveluiden pariin. Luoma-Halkola teki yhteisiä palvelubussimatkoja 12 palveluliikenteen käyttäjän kanssa. Osallistujille palvelubussi oli tärkeä itsenäisen arjen mahdollistaja, mutta myös merkityksellinen sosiaalinen paikka.
Palveluliikenne toimii Tampereella pääosin arkipäivisin klo 8.30–14.30, lukuun ottamatta yhtä palvelualuetta, jossa on laajemmat aikataulut. Moni osallistuja toivoi, että kuljetusta olisi saatavilla myös iltaisin ja viikonloppuisin.
– Vaikka väitöskirjani keskittyy pääosin asiointimatkoihin lähipalveluiden pariin, on tärkeää huomioida, että kuljetuspalveluiden roolia paikoillaan vanhenemisen tukemisessa tulisi ajatella paljon laajemmin. Elämä ei ole pelkkää kaupassa käyntiä ja asioiden hoitamista. Yhtä lailla tärkeää on tukea pääsyä kulttuurin ja tapahtumien pariin – myös iltaisin ja viikonloppuisin. Ja mikseivät kuljetuspalvelut voisi myös esimerkiksi tarjota kuljetusta esteettömiin luontokohteisiin, Luoma-Halkola toteaa.
Sen sijaan että ikäystävällisiä kuljetuspalveluita ja asuinympäristöjä suunnitellaan ikääntyneille, niitä tulisi Luoma-Halkolan mukaan kehittää yhdessä ikääntyneiden kanssa – huomioiden, etteivät ikääntyneet ole yksi yhtenäinen ryhmä. Mukaan kehittämiseen tulisi ottaa laajasti eri tilanteissa eläviä ja erilaisen elämäntyylin omaavia ihmisiä.
Väitöstilaisuus lauantaina 24. toukokuuta
YTM Henna Luoma-Halkolan sosiaalipolitiikan alaan kuuluva väitöskirja Ageing in place: Older adults’ views of their everyday (im)mobilities tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 24.5.2025 klo 12 alkaen. Paikkana on keskustakampuksen Pinni B-rakennuksen 1096 auditorio (Kanslerinrinne 1, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Virpi Timonen Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Liisa Häikiö Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.