Lääketieteen lisensiaatti Heidi Hellevuo selvitti väitöskirjassaan sairaalapotilaan elvytyksen taustalla olevia syitä sekä elvytystä ohjaavien laitteiden vaikutusta paineluelvytyksen laatuun. Lisäksi hän analysoi paineluelvytyksen aiheuttamat rintakehän ja ylävatsan alueen vammat sekä sydänpysähdyspotilaan elämänlaatua kuusi kuukautta elvytyksen jälkeen.
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin sydänpysähdykseen johtaneet syyt yhteensä 279 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa elvytetyltä potilaalta. Suurin osa (51 prosenttia) elvytyksistä johtui sydänperäisistä syistä. Monitoroitu tai hoitajan näkemä sydänpysähdys, kammiovärinä tai -takykardia lähtörytminä olivat yhteydessä parempaan selviämiseen 180 päivän kohdalla.
– Jotta elvytyksen lopputulos olisi paras mahdollinen, tulee elvytyksen aikana, mahdollisuuksien mukaan, hoitaa myös elvytykseen johtanutta syytä, toteaa väitöskirjatutkija Heidi Hellevuo.
Paineluelvytystä koskevat elvytyssuositukset muuttuivat vuonna 2010. Suosituksen perusteella rintakehän tulee painua 5–6 cm ja rintakehän tulee antaa palautua jokaisen painelun välillä. Lisääntyneen painelusyvyyden pelättiin aiheuttavan enemmän rintakehän alueen vammoja. Väitöskirjassa analysoitiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa elvytettyjen potilaiden rintakehän ja ylävatsan alueen vammat elvytystapahtuman jälkeen. Kolmanneksella potilaista todettiin paineluelvytyksen aiheuttama vamma rintakehän tai ylävatsan alueella. Kylkiluiden murtumat (27 prosenttia) ja rintalastan murtuma (11 prosenttia) olivat yleisimmät todetut vammat. Yhdenkään vamman ei todettu aiheuttaneen potilaan menehtymistä. Kun vammamääriä verrattiin ennen ja jälkeen 2010 elvytyssuositusten käyttöönottoa, nähtiin 2010 elvytyssuositusten myötä kasvu vammamäärissä, mutta tilastollista eroa tähän ei saatu.
Vuosina 2009–2011 Tampereen yliopistollisen sairaalan teho-osastolla elvytyksen jälkeen hoidetuista potilaista 36 prosenttia oli elossa kuusi kuukautta elvytyksen jälkeen. Elämänlaatua arvioitiin EQ-5D-kyselykaavakkeen avulla. Hyvä elämänlaatu ennen elvytystä näytti olevan itsenäinen tekijä hyvälle elämänlaadulle elvytyksen jälkeen.
– Jotta sydänpysähdyspotilaan ennuste olisi paras mahdollinen, tulisi hoitoketjun tilanteen tunnistamisesta aina jatkohoidon ja kuntoutuksen päättymiseen saakka sujua moitteettomasti, toteaa väitöskirjatutkija Heidi Hellevuo.
Väitöskirjan tekijä, kardiologiaan erikoistuva lääkäri Heidi Hellevuo työskentelee Keski-Suomen keskussairaalan kardiologian yksikössä.
Lääketieteen lisensiaatti Heidi Hellevuo anestesiologian ja tehohoidon erikoisalaan kuuluva väitöskirja Studies on the Aetiology, Quality, and Outcome of Cardiopulmonary Resuscitation: With special reference to resuscitation-associated complications and quality of life after cardiac arrest tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 30.10.2020 klo 12.00 Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi-salissa, Arvo Ylpön katu 34. Vastaväittäjänä toimii anestesiologian ja tehohoidon dosentti Leena Soininen. Kustoksena toimii anestesiologian professori Arvi Yli-Hankala.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1711-9
Järjestäjä
Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta.