Anna Maria Heikkinen: Suun terveys vaikuttaa kokonaisterveyteen
Anna Maria Heikkisen tutkijan ura alkoi arkisista havainnoista terveyskeskushammaslääkärin työssä. Tuolloin hän pohti, miksi nuorilla tupakoitsijoilla oli huonompi suun terveys kuin tupakoimattomilla. Heikkinen on jatkanut valitsemallaan polulla, sillä nyt hän tutkii kliinisten tutkimusten ohella sitä, millaisia tausta- ja riskitekijöitä suun terveyspalveluiden käyttöön voi mahdollisesti liittyä. Näitä voivat olla esimerkiksi tupakointi tai muu päihteiden käyttö, pitkäaikaissairaudet ja suun sairaudet
– Olen aina halunnut tutkimuksillani hyödyttää sekä potilaita että palvelujärjestelmäämme. Nyt kun olemme siirtyneet uusille hyvinvointialueille, tarvitsemme kipeästi tietoa väestön terveydestä, myös suun terveydenhuollon osalta. Suu ei ole erillään muusta kehosta, vaan suun terveydellä on vaikutusta kokonaisterveyteen, Heikkinen toteaa.
Uusia haasteita suun terveydenhuollolle tuovat väestön vanheneminen sekä hoidontarpeiden painopisteiden muuttuminen. Esimerkiksi yhä useammalla ikäihmisellä on omat hampaat suussaan, ja suun sairaudet näyttävät polarisoituvan osalle väestöä. Erityisen kiinnostunut Heikkinen on tutkimustulosten hyödyntämisessä käytännön työssä sekä parempien toimintatapojen luomisessa:
– Koen onnistumista, jos tutkimustulokseni voivat olla hyödyksi kliinikoille heidän arjessaan. Lisäksi on hienoa, jos ne voivat antaa uutta tietoa terveydenhuollon johdolle, sillä hyvinvointialueita johdetaan enenevästi tietoon ja näyttöön perustuen. Näen, että tutkimustyö on keskeistä hyvinvointialueiden laadun ja vaikuttavuuden parantamisessa. Haluan olla mukana selvittämässä, miten kansanterveyttä ja suunterveyttä voidaan parantaa tutkimustiedolla.
Sairauksien kuten suunsairauksien ennaltaehkäisy on megatrendi, joka edistää kestävää kehitystä. Tutkimustyöllä voidaan selvittää, mihin suun terveydenhuollossa kannattaa erityisesti panostaa voimavarojen ollessa rajalliset. Tämä edellyttää väestön suunterveydentilan selvittämistä hyvinvointialueilla. Lisäksi tarvitaan enemmän tutkimustietoa vaikuttavampien hoitokäytäntöjen tueksi.
