On luontevaa ajatella, että sana ”omena” soveltuu oikein omenoihin mutta ei päärynöihin. Tällaisesta triviaalilta vaikuttavasta huomiosta on nähty seuraavan se, että merkitykseen liittyy erottamattomasti jotain normatiivista. Tämän normatiivisuuden on nähty asettavan erityisen haasteen niin sanotuille naturalistisille teorioille merkityksestä, jotka pyrkivät palauttamaan merkityksen luonnontieteiden tutkimuskohteita koskeviin tosiseikkoihin, esimerkiksi puhujien aivotiloja, käyttäytymistaipumuksia tai kausaalista historiaa koskeviin seikkoihin. Väitetysti, nämä teoriat vain kuvaavat miten asiat ovat, siinä missä onnistuneen merkityksen teorian tulisi kertoa myös, miten asioiden tulisi olla.
Kuitenkin mikään filosofiassa ei pysy pitkään kiistattomana. Naturalististen teorioiden puolustajat ovat esittäneet, että triviaaliin korrektiusväitteeseen ei sisälly mitään, mitä naturalistinen teoria ei voisi tavoittaa. Toiset ovat argumentoineet, että vaatimukset oikeakielellisyydestä eivät ole ”aidosti” normatiivisia, sillä niiden sitovuus riippuu siitä, haluavatko puhujat puhua totta, tai puhua suomea. He esittävät, että aito normatiivisuus – moraaliin liittyvä normatiivisuus – ei ole tällä tavoin ehdollista, vaan on sitovaa riippumatta siitä, haluammeko noudattaa niitä tai emme.
Aleksi Honkasalon väitöskirjaan kuuluvien artikkeleita yhdistää kysymys siitä, mitä merkitykseen yhdistetyt normit ovat, mikäli merkitys on jossain mielessä normatiivista.
Honkasalo arvioi kriittisesti kirjallisuudessa esitettyjä sääntö- tai määräyskandidaatteja ja pyrkii osoittamaan, ettei mitään niistä voida pitää aidosti merkitykselle ominaisena. Honkasalon mukaan ongelma ei ole siinä, että merkitykseen liitettävät normit olisivat ehdollisia halulle puhua suomea, tulla ymmärretyksi tai puhua totta. Vaikka oletettaisiin, että puhujalla on nämä halut, se ei takaa, että merkityksestä seuraisi se, miten puhujan tulisi ilmaisua käyttää.
– Perimiltään tämä johtuu siitä, että ilmaisun merkityksestä seuraa se, mitä sillä voidaan ilmaista, mutta kielenkäyttöä arvioidaksemme meidän tulee tarkastella mihin puhuja aikoo ilmaisulla ilmaista. Riippumatta siitä pidetäänkö aikomusten ja keinojen välistä suhdetta aidosti normatiivisena, suhde ei ole merkitykselle erityinen vaan yhteinen kaikille keino–päämäärä-pareille, Honkasalo toteaa.
Väitöstilaisuus perjantaina 3.10.
Filosofian maisteri Aleksi Honkasalon filosofian alaan kuuluva väitöskirja Semantic Rules Prescriptions and Descriptions: Critical essays on the normativity of meaning tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 3.10.2025. Vastaväittäjänä toimii professori Anandi Hattiangadi Tukholman yliopistosta. Kustoksena toimii professori Arto Laitinen Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.