Affektiivisuutta pursuileva viestintä ja alati muuttuvat julkaisuajankohdat ovat vuosikymmenen kuluessa normalisoituneet teollisuudenalan kaanonissa. Kuinka tämä näyttäytyy kuluttajan perspektiivistä? Voiko hype olla koskaan kestävä markkinointistrategia kulttuuriteollisuudessa?