Henry Korkeila
Last of Us kuvaa vastahakoista miestä kuljettamassa nuorta tyttöä halki Yhdysvaltojen mystisen Firefly-organisaation luokse. Tarkoituksena on yhdessä löytää mahdollinen parannus sieni-infektioon, joka on lähes kokonaan pyyhkinyt ihmisrodun kartalta. Ongelmana vain on, että matka on täynnä sieni-infektion saaneita ihmisparkoja sekä selviytyjiä, jotka ovat lähes poikkeuksetta kaikki vihamielisiä. Eikä asiaa auta Firefly:n poissaolo.
Last of Us on erittäin esimerkillinen peli, siitä miten tarina ja maailma pelissä luovat immersion ja syyn pelaajallekin jatkaa. Tarina keskittyy kahden selviytyjän Joelin ja Ellien suhteeseen, sekä miten se muuttuu matkalla kohti parannusta. Peli liikkuu hyvin lähellä identiteettikriisiä, sillä vaikka peli on tarinapainoitteinen, taistelukohtauksissa peli ei tunnu osaavan päättää onko hiippailu vai räiskintä pääasiallinen tapa edetä. Valinnanvaraa on, mutta kenttäsuunnittelu ei aina tue molempia lähestymistapoja, vaan joskus on parempi ampua ja joskus hiipiä. Joskus jopa pelkkä juokseminen on parasta.
Pelissä ei ole pahoja teknisiä puutteita, mutta automaattitallennuksen aina kirjoittaessa oman tallennuksen päälle nousi ärräpää kielelle. Samoin kävi, kun latasi pelin kesken taistelun olevasta tallennuksesta, peli arpoi vihollisten paikat, suunnat ja tiedon pelaajan olemassa olosta uusiksi. Last of Us on viimeisiä mahtavia pelejä, jotka on alun perin julkaistu Playstation 3:lle. Peli on klassikkokamaa nyt jo, ja siksi se pitää itse kunkin pelata läpi.
9/10
You might also like
More from Game Reviews
Helldivers 2 – Coercive Spread of Liberty and Freedom
Helldivers 2 is a hilarious, intense and well designed game to enjoy with or without friends. It offers a great …
How Mods Can Enhance the Player Experience of Lethal Company
How player-made content can enrich one of the best indie cooperative games of last year #Indiegames #modding