Joulumysteeri – pelillistetty joulukalenteri mysteerinnälkäisille

Kaukana ovat päivät, jolloin erikoisin vaihtoehto perinteiselle joulukalenterille oli suklaakalenteri. Halpa ja keskinkertainen suklaa lämmitti mieltä joulukuun 24 päivänä, kun oli aiemmin tottunut availemaan luukuista lähinnä jouluteemaisia kuvia. Viime vuosina markkinat ovat täyttyneet mitä erilaisimmista joulukalentereista, joista monet ovat selvästi tarkoitettu aikuisille – kukaan tuskin ostaa lapselleen esimerkiksi satojen eurojen arvoista viskikalenteria. Kotimaista tekoa oleva Joulumysteeri on tähdännyt näille markkinoille kalenterillaan, joka nimensä mukaisesti pitää sisällään pohdittavaa ja pähkäiltävää. Päivätyökseni mysteeripelejä suunnitelleena, ostinkin kalenterin erityisesti vilkaistakseni niin sanotusti konepellin alle, eli miten homma teknisesti toimii.

Tarinallisesti kalenterin kera tutkitaan, kuka on mahtanut varastaa maailman kilteimmän lapsen lahjat. Epäiltyjen penkille istutetaan liuta Korvatunturin väkeä, mukaan lukien hämäräperäinen vieras, merirosvo Mustaparta. Teemansa puolesta tuote siis sopii koko perheelle. Tuotteen graafinen puoli jakanee mielipiteitä, itse en lukeudu faneihin, sillä omaan silmään tyyli näyttää yksinkertaiselta ja halvalta.

Itse tuote koostuu käytännössä kahdesta eri osasta: kalenterista, sekä eräänlaisesta puuhavihosta, josta suurin osa mysteerin materiaalista löytyy. Kalenterista näkee jo ensisilmäyksellä, että perinteisestä 1-24 laskutavasta on luovuttu ja luukut korvattu kolminumeroisesti. Osa mysteeriä onkin selvittää, mikä luukku kuuluu avata. Oikean luukun takaa löytää symbolin, jolla voi puuhavihossa siirtyä eteenpäin. Tarinallisesti ja peliteknisesti mysteeri ei ole kovin monimutkainen: puuhavihon tehtäviä ratkoessa ja uusia luukkuja avatessa pääsee myös käsiksi kuulustelupöytäkirjaan, josta selviää yhtä sun toista epäiltyjen liikkeisiin liittyen. Käytännössä koko homma pyörii lyhyen aikajanan ympärillä, eli tarkoitus on pitää kirjaa missä kukin on sanonut olleensa mihinkin kellon aikaan. Tähän on yhdistetty vielä taukohuoneen tapahtumia, kahvi- ja pullatarjoilujen muodossa ja päättelyä siitä kuka valehtelee mistäkin.

Itse pidän tällaista rakennetta hieman tylsänä ja mekaanisena, mysteerin tutkimisen ollessa lähinnä kellonaikojen kirjaamista muistiin. Selkeästi suurin ongelma on kuitenkin puuhavihon tehtävien kanssa, niiden ollessa tavanomaisia aivopähkinöitä ja päättelytehtäviä, jotka eivät tarinallisesti liity koko juttuun mitenkään. Toisiin tehtäviin on kyllä hieman saatu jouluista maustetta ripoteltua päälle, mutta 25 euron tuotteelta odottaisin enemmän. Tehtävien oikeita ratkaisuja ei myöskään ole painettu vihkoon, vaan ne on ongittava tuotteen sosiaalisen median sivustoilta. Näin jälkikäteen oikea ratkaisu on julkaistu mysteerin kotisivulla.

Miten sitten lahjojen kävi, saiko maailman kiltein lapsi lahjansa ja löytyikö syyllinen? Paha sanoa, koska näin tammikuun puolen välin lähestyessä minulla on edelleen nelisen luukkua avaamatta kiinnostuksen lopahdettua. Tähän loppuun kuitenkin todettakoon, että tuotteessa on paljon potentiaalia ja tällaisenakin se viihdyttänee vähemmän ryppyotsaisia kuin allekirjoittanut.