Ihminen, ympäristö ja kulttuurin rakenteet, 5–10 op

Noitavainot (1450–1750) on Euroopan historian eriskummallisimpia ilmiöitä. Suurimmat vainot syntyivät vasta keskiajan jälkeen, ja eniten oikeudenkäyntejä oli Galileo Galilein elinaikana uuden ajan alussa. Toisin kuin arkaainen noituus ja taikuus, jotka ovat ikivanhoja ilmiöitä ja tunnetaan kaikkialta maailmasta, teoria noitasapattiin lentävistä noidista oli uusi ja vain eurooppalainen luomus. Kurssilla tarkastellaan noitauskomusten syntyä sekä tapahtumasarjaa, jota historiantutkimuksessa on kuvattu noitavainoiksi.

Kurssilla selvitetään uusimman tutkimuksien tuloksia ja niistä käytyä keskustelua sekä joitakin historiallisen oikeustapausanalyysin lähtökohtia. Kurssi johdattaa ymmärtämään sitä, miten ja miksi noitavainotutkimus on muuttunut ja miten vainoja on selitetty. Tämän myötä noitavainotutkimus liittyy ylipäänsä keskeisten yhteiskunnallisten mielikuvien, ”myyttien”, syntyyn, niiden merkityksen arviointiin ja niiden purkamiseen. Kurssilla nostetaan esiin kysymys siitäkin, missä määrin eri historian ajan tai nykyisen maailman vainoaalloilla on yhtäläisyyksiä ja missä määrin noitauskomuksiin kuuluvilla salaliittolaisstereotypioilla voidaan katsoa olevan yhteyksiä nykyaikaisiin salaliittoteorioihin.