Kiertotalous uhkaa jäädä viherpesuksi rakentamisessa – tutkimus paljastaa sääntelyn pullonkaulat
Kiertotaloudesta on tullut näkyvä osa kaupunkien ja uusien kaupunginosien brändäystä. Samalla kasvaa riski, että ympäristötavoitteet jäävät markkinointipuheeksi, jos niiden toteuttamista tukevat rakenteet puuttuvat.
Arkkitehti Tuomo Joensuu tarkastelee väitöstutkimuksessaan rakennetun ympäristön kiertotalouden edellytyksiä laajan kirjallisuustutkimuksen ja kolmen tapaustutkimuksen avulla. Tulokset osoittavat, että nykyinen sääntely ei täysin tue saastuttaja maksaa -periaatteen mukaista toimintaa eikä kannusta riittävästi kehittämään ja ottamaan käyttöön uusia kiertotalousratkaisuja.
– Tutkimuksessani nostan esiin erityisesti tarpeen tarkastella kiertotaloutta kokonaisvaltaisesti ja monialaisesti. Rakennettu ympäristö on monimutkainen kokonaisuus, johon vaikuttavat muun muassa rakennuskohtaiset ja alueelliset tekniset ratkaisut, taloudelliset kannustimet, sääntely, eri toimijoiden yhteistyö ja käyttäjien toiminta. Kiertotalouden onnistunut edistäminen edellyttääkin jatkuvaa oppimista, kokeiluja ja vaikutusten arviointia, Joensuu toteaa.
Innovaatioiden tiellä rakenteellisia esteitä
Yksi tutkimuksen keskeisistä havainnoista liittyy integroituihin energiayhteisöihin, joissa alueen toimijat tuottavat, käyttävät ja jakavat energiaa yhdessä. Tampereen Hiedanrannan kaupunkikehityshankkeen yhteydessä toteutettu haastattelututkimus osoittaa, että mallin kokeilu törmää esisijaisesti sähkömarkkinalakiin ja toissijaisesti maankäytön suunnittelun käytäntöihin.
– Usean korttelin laajuisen energiayhteisön kokeileminen edellyttäisi jakeluverkkoyhtiöiden, kaavoituksen, julkisen rahoituksen ja viranomaisten myötävaikuttamista, mikä korostaa tarvetta kehittää innovaatioita paremmin tukevaa toimintaympäristöä, Joensuu sanoo.
Tutkimuksessaan Joensuu tunnistaa myös puutteita elinkaarilaskennassa, josta on tullut rakentamisen keskeinen ympäristövaikutusten arviointimenetelmä. Hänen mukaansa nykyiset Suomessa käytetyt laskentakäytännöt painottavat välittömiä päästövähennyksiä ja puun käytön lisäämistä, mutta eivät kannusta esimerkiksi uudelleenkäytettäväksi suunnitteluun. Menetelmä ei myöskään huomioi ympäristön kannalta parhaita bioperäisten materiaalien jätteenkäsittelytapoja, ja kannusteet sahateollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen ovat heikot.
– Keskeinen viestini on, että kiertotalouteen siirtyminen edellyttää jatkuvaa sääntelyn kehittämistä sekä nykyistä syvempää ymmärrystä siitä, miten materiaalien uudelleenkäyttö, resurssitehokkuus ja uudet toimintamallit voidaan integroida osaksi rakennettua ympäristöä. Näin voidaan vauhdittaa sekä rakennusalan uudistumista että koko yhteiskunnan siirtymää kohti kestävämpää resurssien käyttöä, kiteyttää Joensuu.
Arkkitehti Tuomo Joensuun rakentamistalouden alaan kuuluva väitöskirja Notes on Governance for the Sustainable Built Environment: Climate and Circular Economy Perspective tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnassa perjantaina 11.09.2026.
Lisätietoa Tuomo Joensuun väitöstutkimuksesta ja linkki väitöstilaisuuteen.
