Ensimmäisenä tohtorikoulutuspilotista valmistunut Lauri Ryyppö tähtää kätevämpään syöpädiagnostiikkaan
Tohtorikoulutuspilotti on tutkijankoulutuksen laajennus, joka toteutetaan kansallisesti vuosina 2024–2027. Pilotin myötä Tampereen yliopistoon palkattiin 106 väitöskirjatutkijaa kolmevuotisiin työsuhteisiin 13 eri alalle.
Lauri Ryyppö on yksi näistä 106 väitöskirjatutkijasta. Lisäksi hän on ensimmäinen pilotista valmistunut Tampereen yliopistossa.
Ryyppö teki väitöstutkimuksensa Precision Cancer Medicine (Flagship iCANDOC) -pilotissa. Tutkimuksessaan Ryyppö kehitti uusia, mahdollisimman tarkkoja ja vähän kuormittavia menetelmiä syövän tunnistamiseen ja seurantaan. Hän keskittyi munasarjasyöpään ja uroteelisyöpään, jotka aiheuttavat merkittävää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Uroteelisyöpä tarkoittaa virtsateiden pintaa verhoavasta solukosta, eli uroteelista, alkavaa syöpää. Sen yleisin muoto on virtsarakon syöpä.
– Munasarjasyöpä todetaan usein myöhäisessä vaiheessa ja se uusiutuu herkästi. Uroteelisyövän seuranta taas vaatii runsaasti kajoavia tutkimuksia, kuten virtsarakon tähystyksiä, Ryyppö kertoo.
Koska paremmille menetelmille oli selkeä tarve, Ryyppö selvitti, voisiko munasarjasyövän havaita verinäytteellä, joka tunnistaa potilaiden kasvaimesta peräisin olevan DNA:n. Uroteelisyövän tunnistamiseen tutkimuksessa kehitettiin 25 geeniin perustuva virtsatesti, UroScout.
Tutkimus osoitti, että veri- ja virtsanäytteet toimivat erinomaisesti syövän havaitsemisessa. Kasvain-DNA:n analysointi tunnisti munasarjasyövän uusiutumisen ennakkoon yli puolella tapauksista, keskimäärin puoli vuotta ennen nykyisiä seurantamenetelmiä.
Virtsatesti puolestaan tunnisti uroteelisyövän erittäin suurella herkkyydellä: diagnoosivaiheessa se tunnisti jopa 95 prosenttia tapauksista. Virtsatesti havaitsi myös suurimman osan varhaisvaiheen kasvaimista, joiden tunnistaminen on ollut aiemmin vaikeaa.
Testaus potilaskäyttöön ehkä jo lähivuosina
Väitöstutkimuksessa saadut lupaavat tulokset antavat pontta myös tulevaisuuteen. Ryyppö on parhaillaan mukana kansainvälisessä UROSCOUT-1-tutkimuksessa, jossa jatketaan UroScout-virtsatestin tarkkuuden selvittämistä.
Tutkimukseen rekrytoidaan kuusisataa henkilöä, joista kolmellasadalla on uroteelisyöpä ja kolmellasadalla ei. Näille ryhmille on yhteistä, että heillä on ollut oireita, jotka viittaavat uroteelisyöpään. Yleisimmin kyseessä on verivirtsaisuus.
– Tutkimukseen osallistuvat henkilöt antavat meille virtsanäytteen, ennen kuin heidät ohjataan virtsarakon tähystykseen. Näyte tuodaan meidän laboratorioihimme ja testaamme sen UroScoutilla. Näitä testituloksia verrataan tähystyksessä saatuihin tuloksiin, Ryyppö kertoo.
Tavoitteena on saada potilasmäärät täyteen vielä tämän vuoden aikana. Tutkimuksessa on Suomen lisäksi mukana Japani ja Kanada.
Virtsatestin etu on myös, että sen voi tehdä kotona. Paitsi että se on potilaalle kätevää, se vaikuttaa myös konkreettisesti terveydenhuollon kustannuksiin. Jos virtsarakon tähystys tehdään vain tapauksissa, joissa virtsatesti näyttää positiivista, se vähentää massiivisesti kajoavia diagnostisia toimenpiteitä.
– Verrattuna esimerkiksi siihen, että vanhempi henkilö tulee Kela-taksilla sairaalaan erikoislääkärin suorittamaan virtsarakon tähystykseen, on huomattavasti kustannustehokkaampaa lähettää näytteenantopakkaus suoraan kotiin.
Koska DNA-sekvensointi kehittyy vauhdilla, Ryyppö arvelee, että testi voisi olla potilaskäytössä jo muutamien vuosien kuluessa.
Pilotti toi arkeen rentoutta
Ryyppö kertoo, että starttasi tohtoripilottiin juoksualoituksella. Hän oli tehnyt maisteriopinnot Matti Nykterin johtamassa Laskennallisen biologian ryhmässä, ja ehtinyt sen jälkeen saada jo valmiiksi väitöskirjan ensimmäisen artikkelin. Samaan aikaan artikkelin julkaisun aikoihin tuli tieto iCAN-pilotista. Ryyppö ehdotti esihenkilölleen, voisiko tehdä tohtorintutkinnon siinä.
– Kun nimet olivat paperissa, se toi arkeen turvaa ja mahdollisti keskittymisen väitöskirjan tekemiseen. Kun tiesi, että on kolme vuotta rahoitusta, ei tarvinnut pohdiskella uutta määräaikaista työsopimusta. Kyllä se toi semmoisen rentouden, Ryyppö sanoo.
Arjen keskittymisrauhan lisäksi pilotti toi uudenlaisia urakartoitusmahdollisuuksia. Pilotin opiskelijat pääsivät osallistumaan koordinaattori Heini Kallion järjestämiin urapäiviin ja vertaistukeen pohjautuviin keskusteluihin. Niissä voitiin jakaa kokemuksia siitä, mikä on huomattu toimivaksi metodiksi ja mikä ei niinkään.
Tohtoripilotissa myös ohjaukseen on panostettu.
– Minulla oli kolme virallista ohjaajaa, Matti Nykter, Toni Seppälä ja Jussi Nikkola. Yhteistyö heidän kanssaan oli helppoa. Meillä on lähtökohtaisesti ystävälliset välit, joten koskaan ei tarvinnut jännittää kysellä apua professoritason ihmisiltä. Olin hyvin onnekas, kun sain näin hyvän tuen alle.
Uskalla priorisoida ja pyytää apua
Vaikka kolmevuotinen työsopimus tuo vakautta, asettaa se samaan aikaan takarajan, jonka puitteissa pitäisi tulla valmista. Sen vuoksi Ryyppö korostaa priorisoinnin taitoa.
– Kun on monta ohjaajaa, tulee monta ideaa, eikä kukaan ihminen ei voi pysyä kaiken perässä. Siinä pitää osata sanoa ei ja pitää kiinni siitä, mitä on ensisijaisesti tekemässä, Ryyppö painottaa.
Koska professoreita vaivaa usein krooninen kiire, on Ryypön mielestä tärkeää osata myös itse pyytää ohjausta, kun sitä tarvitsee.
– Ei sieltä lähtökohtaisesti tulla pitämään kädestä kiinni ja kysymään, miten voidaan auttaa.
Ryyppö esittää myös kehittämisidean jatkoon. Väitöskirjatutkijoita kannattaisi ottaa enemmän mukaan pilotin budjettipuoleen. Muutoin käsitys rahasta jää helposti abstraktille tasolle: rahaa on, mutta ei rajattomasti. Lisäkulujen osalta seinä voi silloin tulla vastaa yllättäenkin.
– Tohtoripilottilaisten olisi hyvä joutua ajattelemaan, että jos palkka on tämän verran ja laboratoriokemikaalit tai muut kulut tämän verran, niin kuinka pitkälle realistisesti pötkitään.
Kaiken kaikkiaan Ryypölle tohtoripilottikokemus oli erittäin hyvä. Erityiskiitokset hän antaa Matti Annalalle ja Jussi Nikkolalle. Annala toimii väitöskirjatutkijana Laskennallisen biologian tutkimusryhmässä. Ohjaajana toiminut Nikkola puolestaan työskentelee kliinisenä tutkijana ja urologisena kirurgina.
– Väitöskirjan onnistumisen kannalta kenties tärkeintä oli, että pääsin mukaan Matin projekteihin. Matti on tutkinut paljon veriplasmasta tehtäviä nestebiopsioita ja intensiivinen työ hänen kanssaan auttoi minua paljon. Jussi puolestaan on ollut semmoinen matalan kynnyksen kaveri, jolle on voinut mennä puhumaan, kun ei joskus ymmärrä niitä perusjuttujakaan.
Kirjoittaja: Sari Laapotti
