Kuluttajat haluavat tehdä vastuullisia valintoja helposti – pakkausala etsii yhteisiä ratkaisuja

ResPa-hankkeen projektipäällikkö Nina Kukkasniemi kertoi kuluttajan merkityksen nousseen vahvasti esiin jo aiemmissa eurooppalaisissa kiertotalousosaamista kartoittaneissa hankkeissa. Yksi keskeinen kysymys on jäänyt kuitenkin ratkaistavaksi: 

– Kuluttajan rooli on aiemmissakin hankkeissa tunnistettu tärkeäksi, mutta mitä pitäisi tehdä, jotta kuluttajat saataisiin entistä aktiivisempaan rooliin? 

Kuluttajien osallistaminen yhdistää ResPa- ja Biopak-hankkeita. ResPa-hankkeessa tarkastellaan kuluttajien roolia pakkausten kiertotaloudessa ja pakkausalan tulevaisuuden osaamistarpeita. Biopak-hankkeessa puolestaan kehitetään kestävämpiä puukuitupohjaisia pakkausratkaisuja niin, että EU:n pakkausasetuksen tavoitteet ja vaatimukset otetaan huomioon.

Uusien ratkaisujen pitää sopia arkeen 

Molemmissa hankkeissa on jo kerätty tietoa siitä, mitä kuluttajat vastuullisilta pakkausratkaisuilta odottavat. Tarpeet ovat käytännönläheisiä. 

– Kuluttajat toivovat helppokäyttöisiä ratkaisuja ja sitä, että uusien innovaatioiden suorituskyky olisi vähintään yhtä hyvä kuin vanhoilla, jollei parempi. Pakkausten pitäisi sopia osaksi arjen rutiineja eikä vaatia ylimääräistä vaivannäköä, Kukkasniemi tiivistää. 

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi selkeitä lajitteluohjeita, helposti saavutettavia keräys- ja palautusjärjestelmiä sekä ratkaisuja, jotka on mahdollista yhdistää tavallisiin kauppareissuihin ilman ylimääräistä vaivaa. 

Vastuuta ei voi sysätä vain kuluttajille 

Työpajaryhmissä haastettiin samalla ajatusta kuluttajista kiertotalouden viimeisinä vastuunkantajina. Kuluttajien tekemillä valinnoilla on merkitystä, mutta tuotteiden ja pakkausten rakenne sekä niitä ympäröivät järjestelmät ovat pitkälti muiden arvoketjun toimijoiden käsissä. 

Ehkä vähän liikaa sysätään kuluttajalle näitä asioita. Teollisuuden pitäisi itse miettiä, että miten pakkausten kiertotaloutta parannetaan.

Työpajan osallistuja

Kuluttajalla ei myöskään ole mahdollisuutta valita uudelleenkäytettävää ratkaisua, jos sellaista ei ole tarjolla. Työpajoissa keskusteltiin siitä, miten yritykset, kauppa, logistiikka ja muut toimijat voisivat tehdä vastuullisesta vaihtoehdosta kuluttajille mahdollisimman luontevan. 

Kyselyjen rinnalle tarvitaan käytännön kokeiluja 

Uudelleenkäytettävistä pakkauksista on jo kysytty kuluttajien näkemyksiä, mutta työpajaosallistujien mielestä rinnalle tarvitaan käytännön kokeiluja. Jos uusi ratkaisu on tarjolla vain lyhyen aikaa tai yhdessä paikassa, kuluttajien on vaikea arvioida sitä, miten se toimisi osana arkea. 

Suomen panttipullojärjestelmä nousi esimerkkinä kiertotalousratkaisusta, jonka toimintatapa on kuluttajille tuttu ja johon liittyy selkeä taloudellinen kannustin. Osallistujat pohtivat sitä, voisiko samoja periaatteita hyödyntää nykyistä laajemmin muissakin pakkauksissa ja palautusjärjestelmissä. 

Kuluttajille pitää kertoa myös miksi 

Helppouden rinnalla työpajoissa nousi toistuvasti esiin viestintä. Kuluttajien pitää tietää, mitä pakkaukselle käytön jälkeen tehdään, mutta yksinkertaisetkaan ohjeet eivät välttämättä yksin riitä muuttamaan toimintaa. 

Yksi työpajaosallistujista esitti keskustelussa olennaisen kysymyksen: 

Unohdamme tosi usein kertoa syyn ohjeistukselle. Auttaisiko, jos kuluttajalle kerrottaisiin myös, miksi näin tehdään? 

Työpajan osallistuja

Selkeiden merkintöjen ja yhdenmukaisten lajitteluohjeiden rinnalle kaivattiin pitkäjänteistä neuvontaa ja koulutusta. Koulutuksen merkitys ulotettiin keskusteluissa päiväkoti-ikäisistä lapsista pakkausalan ammattilaisiin. Kiertotalouden toimintatapojen pitäisi muuttua vähitellen luontevaksi osaksi arkea ja ammatillista osaamista. 

Kuva: Hanna Ylli

Ratkaisut syntyvät koko arvoketjun yhteistyöllä  

Työpajakeskusteluissa muistutettiin pakkaamisen perustehtävästä: pakkaus suojaa tuotetta, eikä pakkausten vähentäminen saisi esimerkiksi lisätä ruokahävikkiä. Tavoitteena ei siis ole pakkaukseton maailma, vaan nykyistä resurssiviisaampi pakkaaminen. Materiaalien käytön, kierrätettävyyden, uudelleenkäytön ja käytännön toimivuuden on oltava tasapainossa. 

Kuluttajan mahdollisuudet tehdä vastuullisia valintoja riippuvat koko pakkausten arvoketjusta. Valintoihin vaikuttavat pakkausten ja tuotteiden valmistajien lisäksi kauppa, logistiikka, jätehuolto, viranomaiset ja koulutus. Työpajoissa nousi esiin myös tarve parantaa sääntelyä koskevan tiedon kulkua toimijoiden välillä.

Erityisesti pienemmille toimijoille verkostot ja yritysten välinen tiedonjako voivat olla tärkeitä, kun sääntelyn muutoksia viedään käytäntöön. Yhteistyön tarve nousikin yhdeksi päivän keskeisistä havainnoista.

Kaikkihan tästä hyötyvät ja kaikki tähän tarvitaan mukaan. Se, miten löydetään yhteistyön muodot, on sitten se tärkeä kysymys.

Eeva Heikkilä, Biopak-hankkeen projektipäällikkö

Työpajojen havaintoja hyödynnetään molempien hankkeiden jatkotyössä. ResPa-hankkeessa ne tukevat pakkausalan kiertotalouteen ja kuluttajien osallistamiseen liittyvien osaamistarpeiden tunnistamista. Biopak-hankkeessa havaintoja hyödynnetään kestävien pakkausratkaisujen ja arvoketjun yhteistyön kehittämisessä. 

Lisätiedot:  

Nina Kukkasniemi
Projektipäällikkö
Lehtori | Rakennettu ympäristö ja biotalous
Tampereen ammattikorkeakoulu
nina.kukkasniemi [at] tuni.fi (nina[dot]kukkasniemi[at]tuni[dot]fi), 040 6207 909

Eeva Heikkilä 
Projektipäällikkö
Projektitoimisto | Hanketoteutus
Tampereen ammattikorkeakoulu
eeva.e.heikkila [at] tuni.fi (eeva[dot]e[dot]heikkila[at]tuni[dot]fi), 050 3182 139