Uutuuskirja: Eduskuntavaaliehdokkaiden resurssit eriytyvät, häirintä lisääntyy ja alueelliset erot kasvavat

Tie Arkadianmäelle: Ehdokkaiden resurssit, kampanjointi ja poliittiset arvot eduskuntavaaleissa 2023 pureutuu suomalaisen ehdokaskampanjoinnin ja poliittisen edustuksen ytimeen: miten ehdokkaat kampanjoivat, mistä he saavat tukea, millaiset arvot heitä ohjaavat, keitä he kokevat edustavansa ja millaisessa toimintaympäristössä vaalityö nykyisin tapahtuu. 

Vertaisarvioidun teoksen empiirisenä perustana on Eduskuntavaaliehdokkaat 2023 -kyselyaineisto. Tulokset tuovat esiin suomalaisen demokratian vahvuuksia mutta myös ilmentymiä kehityksestä, joka voi tulevina vuosina kaventaa poliittisen edustuksen monimuotoisuutta.

Kampanjointi sosiaalisessa mediassa tuo uudenlaisia haasteita

Yhteiskunnallisen keskustelun kärjistyminen näkyi eduskuntavaalikampanjoissa. Noin 70 prosenttia ehdokkaista kohtasi jonkinlaista häirintää kampanjansa aikana, useimmiten verkossa.  Joka kuudes ehdokas kertoi, että häirintä on laskenut heidän motivaatiotaan kampanjoida erityisesti sosiaalisessa mediassa. Noin kymmenesosa oli häirinnän seurauksena vähentänyt perinteistä katukampanjointia. 

Naisehdokkaat olivat kokeneet häirintää miesehdokkaita useammin ja nuoret ehdokkaat useammin kuin varttuneemmat. Tutkimus osoittaa, että ehdokkaat kohdentavat kampanjansa usein “itsensä kaltaisille”. Jos häirintä kaventaa ehdokkaaksi haluavien joukkoa, se heikentää suoraan yhdenvertaista poliittista edustusta. 

Sosiaalinen media on periaatteessa madaltanut kampanjointiin liittyviä kustannuksia, mutta sen käyttö on yhä ammattimaisempaa ja siten kalliimpaa. Tulokset osoittavat, että ehdokaskampanjat nojaavat vahvasti henkilökohtaiseen rahoitukseen ja että dataohjattu ja monikanavainen kampanjointi kasvattavat eroja ehdokkaiden välillä.

Sukupuolten ja alueiden välisiä kuiluja

Tulosten perusteella suurimmat asenne-erot eduskuntavaalien ehdokaskunnassa muodostuvat 1960- tai 1970-luvulla syntyneiden oikeistolaisten, perinteisiin arvoihin ja auktoriteetteihin uskovien miesten sekä 1980-luvulla tai myöhemmin syntyneiden vasemmistolaisten, liberaalien ja ympäristönsuojelumielisten naisten välille. Puolueiden sisäiset jakolinjat arvoissa ja asenteissa ovat kuitenkin vähäisiä. Puolueet siis onnistuvat rekrytoimaan puolueen arvomaailmaan kohtalaisen hyvin sitoutuvia ehdokkaita. 

Väestön keskittyminen heijastuu poliittiseen edustukseen: noin joka neljännellä seutukunnalla ei ole ollut lainkaan kansanedustajaa tai vain yksi edustaja viimeisen kolmen kauden aikana. Kehityskulut viittaavat siihen, että tulevaisuudessa yhä useampi alue jää ilman omaa kansanedustajaa. Tämä voi rapauttaa luottamusta poliittiseen päätöksentekoon.