Professori Joa Hiitola: Ylirajainen ja antirasistinen sosiaalityö purkaa syrjiviä rakenteita
Sosiaalityön professori Joa Hiitola peräänkuuluttaa sosiaalityötä, jossa yhteiskunnallisia ongelmia lähestytään rakenteellisesti.
– Tämänhetkinen globaali tilannekin vaatii sitä, että sosiaalityö pyrkii aktiivisesti muuttamaan syrjiviä rakenteita ja vaikuttaa siten erilaisiin haavoittuvuuksiin. Antirasismin eli rodullistavia valtasuhteita purkavan työotteen ottaminen osaksi koulutusta on tärkeää. Keskeistä on myös välttää ongelmien selittämistä yksilöiden kautta, Hiitola toteaa.
Rajat ylittävä lastensuojelu on nouseva tutkimuskenttä, josta on ollut vähän tutkimustietoa. Hiitolan johtama sosiaalityön ja oikeustieteen yhteinen SUOJATIE-hanke mallinsi uusia palvelupolkuja ja jalkautti tutkimustietoa sosiaalityön käytäntöihin. Hankkeen osatutkimuksia johtivat Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen apulaisprofessori Sanna Mustasaari ja Helsingin yliopiston sosiaalityön apulaisprofessori Maija Jäppinen.
– Ylirajainen lastensuojelu käsitetään usein kohuotsikoiden kautta kuten taistelualueelta palaamisena. Rajat ylittävä lastensuojelun tarve voi silti syntyä myös perheen matkustaessa ulkomaille, kun lapsi täytyy sijoittaa kiireellisesti.
Tutkijat tarkastelivat tilanteita, joissa lastensuojelua täytyi tehdä yli maiden rajojen. Hankkeen päätteeksi toteutettiin koulutuskiertue sosiaalityöntekijöille.
– Tuntui todella tärkeältä poistua tutkijankammiosta hetkeksi ja mennä maakuntiin kouluttamaan sosiaalityöntekijöitä. Sosiaalityön tutkimuksessa iso merkityksellisyyttä tuottava asia on minusta vuorovaikutus kentän kanssa, joka on aina tavalla tai toisella sosiaalityön tutkimuksessa ja koulutuksessa läsnä.
Hankkeessa mallinnettu rajat ylittävän lastensuojelun palvelupolkumalli julkaistiin Lastensuojelun käsikirjassa.
Kotoutuminen ei ole vain yksilön vastuulla
Hiitolan harjoittamaa tutkimustapaa kutsutaan myös rakenteelliseksi tai radikaaliksi sosiaalityöksi, ja siinä keskitytään yksilökeskeisyyden sijaan ihmisten kohtaamien ongelmien rakenteellisiin syihin.
Hiitola on ollut mukana johtamassa STN-rahoitteista osahanketta Mobile Futures -konsortiossa. Oulun osahanketta johti aluksi dosentti Johanna Leinonen, mutta myöhemmin työpaketin johtoon siirtyi Hiitola yhdessä dosentti Seija Jalaginin kanssa. Mobile Futures pyrkii edistämään oikeudenmukaista ja kestävää yhteiskuntaa tarkastelemalla kaksisuuntaista kotoutumista.
Lisäksi Hiitola on tutkinut pakolaisten perheenyhdistämistä Suomen Akatemian rahoittamassa, Siirtolaisuusinstituutin johtavan tutkijan Marja Tiilikaisen hankkeessa Perheen erossaolo, maahanmuuttostatus ja arjen turvallisuus.
– Liian usein maahanmuuttajien kotoutuminen käsitetään vain kysymyksenä yksilöiden kyvystä mukautua, vaikka myös yhteiskunnalla on vastuunsa kotoutumisen mahdollistamisessa. Tämä tulee erityisen kipeästi näkyväksi tilanteissa, joissa henkilö joutuu hallinnollisten prosessien venymisen vuoksi vuosikausiksi eroon perheestään. Ei voi ajatella, että kotoutuminenkaan silloin mahdollistuu.
Mieli avoinna tutkimukselle
Hiitola tunnustautuu generalistiksi ja haaveilee pysyvänsä tutkimusaiheiden valinnassa avoimena. Hän on esimerkiksi tutkinut johtamassaan Syljen jäljet -projektissa kokemuksia, joita täysi-ikäisillä ihmisillä on uusien sukulaisten löytämisestä kaupallisilla DNA-testeillä. Tutkimusta ovat rahoittaneet Pohjois-Pohjanmaan kulttuurirahasto sekä Oulun yliopiston Eudaimonia-instituutti.
Hiitolaa kiinnostaa aiheessa, kuinka uusi geeniteknologia järjestelee uudelleen perhesuhteita ja mihin kaikkialle kaupallisen testin bionäyte kulkee. Hän johtaa kansainvälistä DNADialogues-verkostoa, joka yhdistää kaupalliseen geenitestaukseen liittyvien yhteiskunnallisten ja sosiaalisten ilmiöiden tutkijoita ja järjestää seminaareja ja muita akateemisia tilaisuuksia. Verkosto siirtyy nyt Tampereen yliopistoon.
– Syljen jäljistä saamme selville uusia perhesalaisuuksia. Ihmiset käyvät läpi identiteettinsä uudelleen kirjoittamista, kun tulokset ovatkin odottamattomia ja joskus järkyttäviä. Sosiaalityön kentälle aihe liittyy esimerkiksi adoptioperheiden kautta.
Hiitola on ollut myös mukana tutkijana Koneen Säätiön ja Suomen kulttuurirahaston rahoittamassa Tampereen yliopiston tutkimuksessa, jossa tarkastellaan sosiologisesti ”sisäisen totuuden” mittaamista. Tutkijatohtori Valtteri Vähä-Savon johtamassa hankkeessa Hiitola on yhteistyökumppanina keskittynyt sukupuolenkorjaushoitoihin liittyvään arviointiin.
– Olemme vasta kirjoittamassa aineistoistamme artikkeleita ja olen erityisen huolestunut siitä, kuinka vaikeassa tilanteessa trans- ja muunsukupuoliset lapset ja nuoret prosesseissa ovat. Näiden nuorten elämä on nostettu poliittiseksi keppihevoseksi, vaikka heidän todellisesta hyvinvoinnistaan raskaissa sukupuoli-identiteetin arviointiprosesseissa tai keskellä transvihamielistä mediatulvaa ei olla juurikaan kiinnostuneita.
Tätä aihetta sekä muita sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen liittyviä kysymyksiä Hiitola tarkastelee osana uutta Sosiaalityön sateenkaaritutkimuksen verkostoa.
Professori Joa Hiitola
- Sosiaalityön professori 1/2025 alkaen Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa.
- Väitellyt 2015 sukupuolentutkimuksesta Tampereen yliopistossa, aiheena sukupuolittunut vanhemmuus huostaanottoasiakirjoissa.
- Työuraa Tampereen yliopiston lisäksi Stakesissa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa, Kokkolan yliopistokeskuksessa (Jyväskylän yliopisto) sosiaalityön maisterikoulutuksen opettajana ja yliopistonlehtorina, Siirtolaisuusinstituutissa tutkijana, sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Oulun yliopistossa.
- Tutkimuskiinnostuksina lapset ja nuoret, perhesuhteet, liikkuvuus ja ylirajainen sosiaalityö.
- Sosiaalityön syventävien opintojen vastuuopettaja.
