Tiedote

Pekka Louhiala lääketieteen filosofian ja etiikan professoriksi

Pekka Louhiala/ Kuva: Veikko Somerpuro

Lastentautien erikoislääkäri, lääketieteen tohtori, Doctor of Philosophy Pekka Louhiala on nimitetty lääketieteen filosofian ja etiikan lahjoitusprofessuuriin Tampereen yliopistoon. Professuuri on kolmivuotinen.

Varat professuuriin lahjoitti Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, jonka yhtenä tarkoituksena on tukea lääketieteellistä tutkimusta, jossa painotetaan psyyken vaikutusta kehoon.

– Olen innoissani tehtävästäni kuin pikkupoika uudesta lelusta. Minulla on Tampereen yliopistoon pitkä rakkaussuhde, joka alkoi vuonna 1975, kun tulin opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia, Louhiala kertoo.

Louhiala vaihtoi tietojenkäsittelyn lääketieteeseen vuonna 1977 ja piipahti välillä ”uteliaisuuttaan” myös filosofiassa. Hän suorittikin maisterin tutkinnon filosofiasta jo valmistuneena lääkärinä 1990-luvulla.

Lääketieteen ja filosofian tiet yhtyivät Louhialan uralla epidemiologian alan tutkimustyössä Helsingin yliopistossa. Vuosina 1994–2002 Louhiala suoritti jatko-opintoja Walesin yliopistossa, jossa hän väitteli tohtoriksi vuonna 2002 lääketieteen etiikasta. Samana vuonna hänet nimitettiin Helsingin yliopistoon yliopistonlehtoriksi, jonka tehtävä oli opettaa lääketieteen etiikkaa.

Helmikuun alusta 2020 Louhiala työskentelee professorina Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan terveystieteen yksikössä. Hänen työpisteensä sijaitsee Kaupin kampuksella, jossa hän opettaa etiikkaa ja filosofiaa sekä lääketieteellisen että yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijoille.

Louhiala on lääkäreiden ja lääketieteen opiskelijoiden parissa tunnettu keskustelija ja keskustelujen virittäjä, joka on jo aiemminkin ollut vetämässä tamperelaisille lääketieteen kandidaateille vapaaehtoista kurssia lääkärintyön yhteiskunnallisista ja eettisistä kysymyksistä. Kurssin vastuuopettaja oli silloinen yleislääketieteen professori Raimo Puustinen.

– Terveydenhuollon etiikka ja filosofia varmasti kiinnostaisivat opiskelijoita yliopistolla laajemminkin, sanoo yhteiskuntatieteiden tiedekunnan tutkimusvaradekaani, sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola.

– Omaa kurssia ei ole vielä sovittu, mutta sellainen varmaan toteutuu ensi lukuvuonna. Minulla on sellainen haave, että saisin siihen eri alojen opiskelijoita mukaan, ei ainoastaan lääketieteilijöitä, Louhiala kertoo.

Louhiala aikoo aluksi luoda verkostoja ja pitää lukuisia eri puolille lupaamiaan luentoja.

– Minulla on pitkin kevättä ja syksyä sovittu opetuksia eri ohjelmissa. Sen lisäksi teen tutkimustyötäkin.

Filosofia auttaa selventämään käsitteitä

Pekka Louhialan professuurin alkaminen osuu samaan aikaan, kun häneltä on tulossa englanninkielinen tieteellinen teos plasebovaikutuksesta. Kirja ilmestyy toukokuussa.

Wikipedian mukaan plasebo eli lumelääke tarkoittaa sekä lääketieteellistä koetta varten valmistettua tahallisen tehotonta kontrollivalmistetta että lääkevalmistetta, jonka teho perustuu lumevaikutukseen.

– Plasebo on huono nimitys, jos sitä käytetään sellaisista hoitosuhteeseen liittyvistä hyvistä asioista, mitkä edistävät paranemista, Louhiala sanoo.

Vaarana Louhiala pitää sitä, että plaseboon liittyy negatiivinen sävy, koska sillä tarkoitetaan yleensä pilleriä, jolla ei ole vaikutusta sinänsä. Negatiivinen varaus heijastuu myös hoitosuhteeseen liittyviin hyvin vaikutuksiin.

– Filosofian yksi tarkoitus on käsitteiden selventäminen. Tämä plasebovaikutus on hyvä esimerkki siitä, että sitä käytetään hyvin sekavasti ja siitä seuraa sekaannusta.

Esimerkkinä filosofisesta kysymyksestä Louhiala pitää myös puhetta näyttöön perustuvasta lääketieteestä.

– Mitä tarkoittaa näyttö? Se on filosofinen kysymys samoin kuin kysymys siitä, mitä on lääketiede. Suomen kieli on kummajainen, kun lääketiede-sana viittaa sekä tieteeseen, joka tutkii asioita, että lääkärin työhön. Tämäkin aiheuttaa sekaannusta. Tällaisia asioita nostan mielelläni esiin.

Louhiala tekee eron myös lääkärin työn ja filosofian välillä muistuttamalla, että filosofia ei voi auttaa parantamaan sairauksia mutta se auttaa ymmärtämään ilmiöitä.

Vakituinen hoitosuhde tärkeää

Pekka Louhiala ei halua ottaa kantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistukseen mutta hän löytää yhtymäkohdan omien tutkimustensa ja sote-uudistuksen välillä.

– Kiinnostuksellani niin sanottuun plasebovaikutukseen on suora yhteys sote-järjestelyihin, Louhiala sanoo ja viittaa tutkimuksiin pitkäaikaisten hoitosuhteiden merkityksestä.

Monella eri metodilla tehdyt tutkimukset osoittavat täysin kiistatta, että pitkäaikaiset vakituiset hoitosuhteet ovat hyväksi potilaalle ja auttavat häntä pärjäämään paremmin. Louhialan mukaan ne myös vähentävät terveydenhuollon kustannuksia.

– Kun olen pitänyt esitelmiä plasebovaikutuksesta, niin olen lähettänyt sellaisia terveisiä politiikkaan, että olisi viisasta järjestää palvelut niin, että ne tukevat pitkäaikaisia potilas-lääkärisuhteita.

Voiko tästä päätellä, että jatkuva kilpailuttaminen ja hoitosuhteiden pirstominen niiden seurauksena ei ole järkevää?

– Voi päätellä. En ole sote-poliitikko enkä halua ottaa kantaa muihin asioihin muuta kuin että mikä tahansa se järjestely on, niin jatkuvuus tulisi turvata.

Kuva: Veikko Somerpuro