Suku ja perhe olivat ensisijaisesti vastuussa mielisairaan hoidosta uuden ajan alussa. Mielisairauksien hoidon karuun historiaan perehtynyt tutkijatohtori Riikka Miettinen kertoo, että osa mielisairaista sijoitettiin kuitenkin myös hospitaaleihin ja vaivaistupiin, joissa olot olivat kurjat ja useat hoidettavat menehtyivät. 

Tampereen yliopiston tutkijatohtori Riikka Miettinen tutkii Kokemuksen historian huippuyksikössä mielisairaiden historiaa Suomessa ja Ruotsissa uuden ajan alussa, eli noin 1550-luvulta 1800-luvulle asti. 

Yleisin hoitokeino mielisairauksiin uuden ajan alussa oli rukoilu, mutta myös esimerkiksi suoneniskennällä pyrittiin poistamaan pilaantuneita nesteitä kehosta. Melankoliasta kärsivää ihmistä saatettiin kehottaa nauttimaan viiniä ja kuuntelemaan iloista musiikkia. 

Miettinen on tutkinut aiemmin myös itsemurhan historiaa. Itsemurha oli säädetty rikokseksi Ruotsin valtakunnassa vuodesta 1442 aina 1880-luvulle saakka. Lain mukaan itsensä surmanneen vainajan kehoa tuli rangaista ja äärimmäisin tuomio oli ruumiin polttaminen roviolla. Näin estettiin kristillinen ylösnousemus.  

Rikoslainsäädännöllä oli ongelmallisia seuraamuksia. Kuolemaa toivovat ihmiset saattoivat päätyä esimerkiksi lapsenmurhaan, joka oli kuolemantuomiolla rangaistava teko.  

“Ajatuksena taustalla oli, että tätä tekoa ehti vielä katua ja rukoilla anteeksiantoa. Näin vältyttiin kuolemalta oman käden kautta ja siten taivaspaikan menettämiseltä”, Miettinen kertoo.  

Tutkijatohtori Riikka Miettinen oli vieraana Radio Moreenin Kuuntele tutkijaa -ohjelmassa 26. tammikuuta 2021.

Otsikkoa muokattu ja lyhennetty 27.1.2021.

Toimittaja: Lotta Karinen  Kuva: Sebald Beham, Melancholia, 1539.