Tiivistunnelmainen Prey koukuttaa tutkimaan hajoavan avaruusaseman kauhuja. Jakoavain käteen ja menoksi!
Prey nojaa selviytymiskauhun perinteisiin: Talos 1 avaruusasemalla on jokin mennyt kamalasti pieleen. Siellä tutkitut avaruusmömmiäiset ovat päässeet temmeltämään vapaasti ja ruumiitahan siitä on tullut. Päähenkilö Morgan Yu on menettänyt muistinsa hämärissä olosuhteissa ja näin aseman paljastamat kauhut ovat sekä hahmolle että pelaajalle yhtä tuoreita. Hienoa on se, että pelaaja saa päättää Morganin sukupuolen, vaikka hahmo onkin aika tuppisuu ja ensimmäisestä persoonasta kuvattu. Positiivista on myös seksuaalisuuden monimuotoisuus, sillä naispuolisella Morganilla on ollut tyttöystävä ja löydetyt äänilogit kertovat myös toisesta naisparista.
Ensimmäisenä aseena käteen tarttuu jakoavain, mutta myöhemmin sekä perinteisiä että scifistisempiä ampuma-aseita löytyy matkaan. Oma luottoaseeni oli ennakkotilaajan etuna mukana tullut Margrave-haulikko, mutta luovaa ongelmanratkaisua tarjoava GLOO-kanuuna on hyvä apuväline myös. Siitä ammuttavaa kovettuvaa liimaa voi käyttää sekä vihollisten jähmettämiseen, että kiipeilyalustojen luomiseen. Vaikka ammusten ja ruuan kanssa saa olla tarkkana, eivät ne onneksi kovin usein pääse loppumaan tyystin. Tästä pitää huolta ympäri asemaa ripotellut kierrätys- ja kokoamisasemat. Siellä voi kerätyt roskat ja tarpeettomat tavarat hajottaa osasiinsa ja raaka-aineista saa luotua hyödyllisiä esineitä, jos vain on löytänyt tarvittavat kokoamisohjeet. Kykyjä kehitetään löydettävien ja myöhemmin itse valmistettavien neuromodien avulla.
Vaikka Prey onkin enemmän kunnianosoitus genren merkkiteoksille kuin omaperäinen uudistaja, se onnistuu kutomaan todella tiiviin ja jännittävän tunnelman. Pikkuhiljaa hajoava avaruusasema kirskuu ja rytisee, musiikkia käytetään säästeliäästi korostamaan juonen kuljetusta. Ensimmäiset vastaantulevat otukset pystyvät imitoimaan tavallisia esineitä ja se synnyttää vainoharhaisen ilmapiirin, sillä mikä tahansa kahvikuppi tai roskakori voi olla vihollinen. Lattioilla lojuvat ruumiit tuovat lohduttomuuden ja uhan tuntua, lähistöltä löytyvät äänilogit ja tietokoneiden sähköpostit kertovat aseman entisestä elämästä. Hirviöitä ei tursua joka nurkasta päälle, mutta niitä kuitenkin joutuu kohtaamaan sen verran usein, että rentoutumaan ei koskaan pysty.
Päätehtävän ja lukuisten sivutehtävien myötä valtava avaruusasema tulee tutuksi, sillä avainkortteja vaativat ovet sekä aseman menneisyyttä valottavat dokumentit saavat nuohoamaan joka nurkan. Huoltokäytävät ja Gloo-kanuunan käyttö tarjoavat myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja hirviöiden kohtaamiseen, aina ei tarvitse tai edes kannata hyökätä suoraan päälle. Mielenkiintoisesti myös aseman ulkopuolta pääsee tutkimaan ja osa sisäosistakin on painottomuuden vallassa.
Vaivattoman pelattavuuden, ahdistavan tunnelman ja mielenkiintoisen ympäristön takia Preyta pelaa kuin huomaamatta monia tunteja, sillä nurkan takana on aina jotain uutta tutkittavaa. Kauhupelejä inhoaville tätä ei voi suositella, muille kyseessä on yksi vuoden merkkiteoksista.
Kehittäjä: Arkane Studios
Julkaisija: Bethesda Softworks
Alustat: PlayStation 4, Xbox One, Microsoft Windows
Julkaistu: 5.5.2017
Pegi: 18
Kuvakaappaukset ovat kirjoittajan ottamia.
You might also like
More from Game Reviews
Hellblade: Senua’s Sacrifice – Journey Through Darkness to Hell
A harrowing blend of Norse mythology and mental health issues in a gorgeous package.
Snufkin: Melody of Moominvalley – A Decidedly Unexciting Tune
It's not every day we get a real Moomin game, but is it worth singing praises?
Overwhelmed or puzzled? A Krispee Street review
A mobile game with an interesting take on "Where's Wally" formula