KEKKO: Kestävyyttä korkeakouluista käytäntöön

Kekko-hanke tutkii, miten eri toimijoiden käsitykset kestävyydestä ja kestävyystoimijuudesta muotoutuvat korkeakoulutuksen aikana.
 

Mutkikkaiden, toisiinsa kytkeytyvien ekososiaalisten kriisien luomassa toimintaympäristössä korostuu kestävyysosaamisen ja kestävyystoimijuuden tarve. Korkeakoulut ovat vastanneet lisääntyneeseen kestävyysosaamisen tarpeeseen kehittämällä oppiainerajat ylittävää kestävyysopetusta ja kestävyyteen keskittyviä koulutusohjelmia ja integroimalla kestävyystavoitteita opetukseensa. Kestävyyspuheen laajentuessa yhä uusiin konteksteihin on kuitenkin syntynyt tilanne, jossa jo alun perin laajalla käsitteellä tarkoitetaan monia eri asioita. Käsitykset kestävyydestä ja kestävyystoimijuudesta vaikuttavat siihen, miten ja millaista kestävyyttä yksilöt tavoittelevat ja miten he suhtautuvat kestävyystoimiin. Kestävyyskäsitysten moninaisuus voi sekä haitata että edistää kestävyysopetuksen järjestämistä. Kestävyysopetuksen onnistumisen arviointi vaatiikin ymmärrystä siitä, mihin suuntaan ja mistä syistä opiskelijoiden, opetushenkilökunnan ja mahdollisten yhteistyökumppanien käsitykset kestävyydestä ja kestävyystoimijuudesta muuttuvat opetuksen aikana.

Käsityksiin kestävyydestä ja kestävyystoimijuudesta liittyy usein ajatus muutoksesta tai muutostarpeesta nykyisissä toimintatavoissa. Siksi näitä käsityksiä tyypillisesti kuvaillaan käyttäen narratiiveja tai kertomuksia, jotka yhdistävät erilaisia käsitteitä, ilmiöitä ja toimijoita ajallisiksi ja kausaalisiksi rakenteiksi. Kestävyysopetuksen onnistumisen arviointiin sopii erityisen hyvin valta- ja vastakertomusten teoria: koulutuksen järjestäjän tuottamasta materiaalista, esimerkiksi opetussuunnitelmista ja kurssimateriaaleista, hahmottuu koulutusohjelmien kestävyyskeskustelua dominoiva valtakertomus, jonka opiskelijat opintojen aikana joko omaksuvat tai haastavat kehittämiensä vastakertomusten kautta.

KEKKO-hanke tutkii, millaisia käsityksiä eri aloilta tulevilla opiskelijoilla, opettajilla ja yhteistyöyritysten edustajilla on kestävyydestä ja kestävyystoimijuudesta ja miten nämä käsitykset muuttuvat kestävyyttä painottavien korkeakouluohjelmien aikana. Tunnistamme koulutusohjelmiin liittyvien toimijoiden kestävyyden ja kestävyystoimijuuden kuvailuun käyttämiä käsitteitä ja narratiiveja, selvitämme, missä määrin eri toimijat jakavat samoja käsityksiä ja tutkimme, miten toimijoiden sosiaaliset suhteet selittävät käsitysten muotoutumista. Erityistä huomioita kiinnitämme käsitysten muutoksiin koulutusohjelmien toiminnan aikana ja opiskelijoiden siirtyessä työelämään.

KEKKO-hankkeessa eri toimijoilta kyselyjen ja haastattelujen kautta keräämämme pitkittäisaineisto mahdollistaa kestävyyttä ja kestävyystoimijuutta koskevien käsitysten muotoutumisen tarkastelun monipuolisesti eri näkökulmista. Hankkeessa kehitämme aineiston analysoimiseksi tieteidenvälisen menetelmäkokonaisuuden, joka yhdistää laskennallisen verkostotutkimuksen laadulliseen sisällönanalyysiin ja kertomuksentutkimukseen. Sen lisäksi, että KEKKO-hanke tuottaa uutta ymmärrystä käsitysten muotoutumisesta kestävyysopetuksen aikana, se myös tarjoaa tutkimuksen osallistujille mahdollisuuden tarkastella kriittisesti heille tarjottuja kestävyyttä kuvaavia valtakertomuksia ja reflektoida oman kestävyystoimijuutensa muutosta.

Onerva Korhonen (onerva.korhonen [at] tuni.fi)