Autismiin liittyvä toistuva käyttäytyminen voi tukea lapsen itsesäätelyä
Tutkimuksessa seurattiin pieniä autismikirjon lapsia, kehitysvammaisia lapsia ilman autismidiagnoosia sekä tyypillisesti kehittyviä lapsia kahden vuoden ajan. Tutkijat tarkastelivat sydämen sykevälivaihtelua. Sykkeen hengityksen tahtiin tapahtuva vaihtelu kertoo, miten hyvin elimistö pystyy rauhoittumaan ja säätelemään itseään.
Tutkimuksen alussa autistisilla lapsilla havaittiin matalampi sykevälivaihtelu kuin muissa lapsiryhmissä. Kahden vuoden seurannan aikana ryhmien väliset erot kuitenkin pienenivät merkittävästi. Tulos viittaa siihen, että autonomisen hermoston säätelyssä tapahtuu varhaislapsuudessa merkittävää kehitystä myös autismikirjon lapsilla.
Erityisen kiinnostava havainto liittyi autismikirjon keskeisiin piirteisiin kuuluviin kaavamaisiin ja toistaviin käyttäytymismalleihin. Tutkimuksessa niiden yhteys autonomisen hermoston toimintaan oli erilainen autistisilla lapsilla kuin kehitysvammaisilla lapsilla, joilla ei ollut autismia.
– Tulokset viittaavat siihen, että sama käyttäytyminen voi palvella eri lapsiryhmissä erilaisia tehtäviä. Kaavamaiset ja toistavat käyttäytymismallit saattavat osalla autistisista lapsista liittyä itsesäätelyn tukemiseen ja ympäristön kuormituksen hallintaan, kertoo tutkimuksen johtaja Anneli Kylliäinen.
Toistuva käyttäytyminen voi palvella tarkoitusta lapsen kehityksessä
Kaavamaiset ja toistavat käyttäytymismallit voivat osalla autistisista lapsista tukea itsesäätelyä ja auttaa hallitsemaan ympäristön kuormitusta.
Havainto tukee neuromyönteistä näkökulmaa, jonka mukaan autismiin liittyvää käyttäytymistä tulisi tarkastella sen tarkoituksen ja merkityksen, ei pelkästään sen ulkoisen ilmenemismuodon, kautta.
Tutkimus on osa dosentti Anneli Kylliäisen johtaman Autismin ja neurokirjon tutkimusryhmän (Autism and Neurodevelopment Research Group) pitkittäistutkimuksia. Tutkimusryhmä selvittää sosiaalisen havaitsemisen, vuorovaikutuksen ja itsesäätelyn kehitystä autismissa ja muussa neurokehityksessä sekä kehittää tutkimusnäyttöön perustuvia, neuromyönteisiä tuen menetelmiä lapsille ja heidän perheilleen.
– Keskeinen kysymys ei välttämättä ole se, kuinka paljon kaavamaista ja toistavaa käyttäytymistä lapsella esiintyy, vaan mitä tehtävää se palvelee juuri kyseisen lapsen kehityksessä ja kyseisessä tilanteessa, Kylliäinen toteaa.
Tutkimus julkaistiin American Journal on Intellectual and Developmental Disabilities -lehdessä.
Tutkimusartikkeli
Lauttia, J., Helminen, T. M., Kauppinen, P., Eriksson, K., Hietanen, J. K., & Kylliäinen, A. (2026). Longitudinal Resting State Heart Rate Variability in Young Children With Autism. American Journal on Intellectual and Developmental Disabilities, 1–13.
Yhteyshenkilö
Anneli Kylliäinen
yliopistonlehtori, psykologia
Anneli KylliäinenMitä neuromyönteisyys tarkoittaa?
Neuromyönteisyys perustuu ajatukseen, että neurologista moninaisuutta pidetään luonnollisena osana ihmisyyttä. Se korostaa yksilön vahvuuksien, tuen tarpeiden ja ympäristön merkityksen huomioimista. Autismiin liittyvää käyttäytymistä tarkastellaan neuromyönteisessä ajattelussa sen mahdollisen tarkoituksen ja hyödyllisyyden, ei pelkästään poikkeavuuden tai haasteiden, näkökulmasta.
Neuromyönteisessä tutkimuksessa lapsen tapaa toimia ei pidetä automaattisesti ongelmana. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tukea tarvita: moni autistinen lapsi hyötyy kuntoutuksesta esimerkiksi kielen ja arjen taitojen kehittymisessä. Haluamme ymmärtää, mitä lapsen kehossa ja käytöksessä tapahtuu, jotta tuki voidaan kohdentaa juuri hänelle sopivaksi.
Anneli Kylliäinen.
