Podcastin transkriptio: MERIT: Episodi 5 “Tapahtuma-alan erityispiirteistä”
[Intro]
[00:00:00:00]
[Mika Kylänen]
Tervetuloa Tampereen ammattikorkeakoulun KohinaKampukselle ja meidän tänne uuteen hienoon Kuja-studioon!
Täällä ihminen ratkaisee. Tää podcast on matkalla kohti merkityksellistä työtä.
Podcast kuuluu EU:n osarahoittamaan MERIT-kehittämisohjelmaan ja tässä päätösepisodissa aiheenamme on tapahtuma-alan erityispiirteet. Tervetuloa matkalle!
MERIT-kehittämisohjelmassa viedään eteenpäin matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alojen merkityksellistä työntekijäkokemusta ja sen johtamista.
Mun nimi on Mika Kylänen ja oon tässä juontajana. Ja keskustelemassa matkakumppaneina tänään mun kanssa on operatiivinen johtaja, tapahtumatuottaja Petra Kytölä Music x Mediasta ja tuotantopäällikkö Jari Leskinen Akun Tehtaalta. Tervetuloa studioon!
[Jari Leskinen]
Kiitos!
[Mika Kylänen]
Ja mielellään tässä kohtaa kuultais enemmän meijän- meijän matkakumppaneista. Ja haluatko vaikka Petra aloittaa kertomalla itsestäsi?
[Petra Kytölä]
Jaa. Moi! Mä oon Petra. Mä oon Music x Media ja Lost In Music –tapahtumien operatiivinen johtaja.
Se on ympärivuotinen työ ja sen lisäksi teen tapahtumatuottajan töitä freelancerina. Tällä hetkellä työpöydällä on Tuska-festivaalin kumppanien palvelutuotantoja ja sitte just oli yks gaala ja kesällä on kaikenlaisia festarijuttuja.
Aloitin hommat 15-vuotiaana Himos-festivaalilla Jämsässä. Laskin noita lippuja ja paperisia rahoja ja sitte tehnyt kaikenlaisissa eri rooleissa opiskeluaikana kaikkee järkkärihommaa ja tapahtuma/ravintolahommaa ja kaikkea muuta. Niin sen koommin sitten tuottanut kaikenlaista festareista, yritystapahtumiin ja keikkailuun erilaisis rooleissa. Rakastan tapahtumia.
[Mika Kylänen]
Kyllä. Se on tullut tutuksi kun on sun kans päässyt juttusille ja tietenkin nauttiin myös sun tuottamista tilaisuuksista.
No sitte Jari. Mitä haluaisit jakaa meille?
[Jari Leskinen]
Niin, hei vaan! Mä oon Jari Leskinen ja Akun Tehtaalla - kuten mainittu - tuotantopäällikkönä, erilaisia tuotantoja tehdään tehtaan tiimoilta, erilaisia yritystilaisuuksia, festivaaleja, konsertteja. Nyt kesällä on muutama areenakonsertti Eppu Normaalin tiimoilta.
Itse oon tota aloittanut jo, en ihan 15 vuotiaana, mutta kuitenkin 80-luvun lopulla. Mutta kuitenkin aika pitkä aika, nuorena kuitenkin aika paljon tehnyt kaikenlaista.
Mulla oli omia yrityksiä ja- ja tota. Äänentoisto-, valaistus-, esitystekniikkapalveluita ja sitä kautta sit tuotantohommia, suunnitteluhommia ja tota.
Pori Jazzissa ollut tuotantopäällikkönä festivaalipuolella, Rockfestissä tuotantopäällikkönä. Erilaisiin festivaalituotantoihin sitten myös tavalla tapahtumatoteutuspuolta, lähes kaikenlaisissa hommissa tullut oltua.
Et harvat on tilaisuudet, ettei tunnu siltä, että jos jollakin tavalla sotkeentunut jossakin kohtaa elämäänsä.
[Mika Kylänen]
Kyllä. Se on niin monisyinen, tietenkin ja tuota.
Mutta summa summarum todella hyvät, oikeat, sopivat tyypit meillä on tänään tästä keskustelemassa, koska matkaeväinä tosiaan tarjoillaan tänään näkökulmia siihen, mitä erityispiirteitä liittyy tapahtuma-alaan työnä sekä merkityksellisen työntekijäkokemuksen ja johtamisen kannalta.
Ehkä jos pitäs ihan tiivistää, niin tää meijän MERIT- kehittämisohjelma on todella kiinnostunut siitä. Näitten matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alojen ja tänään erityisesti tän tapahtumaskenen veto- ja pitovoimasta. Mikä siinä vetää? Mikä siinä pitää, ja miten pitäs vetää ja pitää vähän enemmänkin ja paremminkin?
Ja tosiaan tässä vilkkaan tapahtumakesän kynnyksellä onkin luontevaa luoda katseita siihen, että missä mennään tapahtuma-alan tässä veto- ja pitovoimassa?
[Mika Kylänen]
[00:04:10:23]
Ja voidaan lähteä keskustelussa liikkeelle siitä, millaista se tapahtuma-alan työ on ja- ja tota. Petra, tosiaan mainitsit, että oot jo teininä innostunut tapahtuma-alalla työskentelemisestä ja niin, mikä sua silloin siinä viehätti? Ja onko ne samat asiat kenties tällä hetkellä, jotka pitävät otteessaan?
[Petra Kytölä]
Mä oon miettinyt tota, että mikä juuri silloin oli se joka siinä imi. Varmaan sellainen rakkaus musiikkiin, että kyl se sieltä niinku festarilta lähti, et ylipäänsä tajusi, että niin totta tosiaan, tätähän voi tehdä ammatikseenkin tavalla tai toisella.
Ja sit aika äkkiä kun oli mahdollisuus tavallaan nähdä sitä tavallaan taustatyötä, niin jotenkin se yhteisöllisyys, ihmiset, sen mut sinne sitten imas.
[Mika Kylänen]
Joo.
[Petra Kytölä]
Ja se on totta tosiaan se, joka edelleenkin mua pitää täällä.
[Mika Kylänen]
Joo, paljon on varmasti muuttunu ja kohta kuullaan myös tästä tapahtuma-alan ammattimaistumisesta varmastikin Jarinkin kautta, että- että varmasti nää on edelleen niitä ydinasioita.
Ja ehkä sullekin: onko näin, että semmoisia ammatillisia drivereita, juuri mitkä- mitkä on sulle tärkeitä siinä työssä?
[Petra Kytölä]
No isosti. Yhteisöllisyys ja ihmiset.
[Mika Kylänen]
Joo, nää resonoi hyvin myös niitten asioiden kanssa, mitä me on tässä meidän MERIT-kehittämistyössä ja sitten meidän loppujulkaisu sähköinen opas tästä- tästä aihepiiristä, niin ollaan siihen määritelty tämmöistä merkityksellisen työn kompassia, jossa juuri nää. Toisaalta se yksilöllisyys, itsensä toteuttamisen tarve, mut myös se yhteisöllisyys, muiden kanssa yhdessä tekeminen ja myös se hyvän tekeminen, että näkee jollain tavalla sen oman työn eri vaiheet.
Erilaisia rooleja, erilaisia tehtäviä, pieniä ja isoja eri vaiheessa, ni miten se jotenkin sitten resonoi voimakkaasti siellä?Usein jos vaikka yleisön tai tai sitten vaikka yhtyeen tai- tai jonkun tuota kumppanin niinku kokemuksessa. Semmosta hyvän tekemistä muille, tämäntyyppiset jutut.
Jaa ja tuota silloin kun aloitit niin ei välttämättä ollu niin kirkkaana se urapolku et hei et tästähän vois tehä itelle ammatin. Mutta tänä päivänä erityisesti korostuu siinä merkityksellisyydessä myös jonkinlainen ura, motivaatio tai tämmöinen etenemismahdollisuudet.
Ja se mikä on tapahtuma-alalla kiinnostavaa, niin sen ei tarvi olla aina semmosta perinteistä- aatellaan uralla eteneminen jotenkin vertikaalisesti, että kalifiksi kalifin paikalle. Vaan myös se horisontaalinen, et erilaisia - niinkun säkin listasit tosta - sortin tapahtumia sulla on niinku vyöllä niin nimenomaan se monipuolisuus on varmasti kans kiinnostavaa. Onko näin?
[Petra Kytölä]
On todellakin ja se on se mitä edelleenkin yrittää ja hakea ja koen, että edelleenkin haluan oppia.
No en nyt voi sanoa kaikesta kaiken, mutta erilaisista tapahtumista mahdollisimman paljon ja se motivoi mua edelleenkin uusissa projekteissa ja on sellaista mitä haluan kehittää edelleenkin.
[Mika Kylänen]
Joo, kyllä. Mites Jari, miltä nää kuulostaa sulle?
[Jari Leskinen]
Kyllä, ihan tota. Hirveen tutulta kuulostaa et se oma innostus alalle oli jotenkin sellainen aika pragmaattinen.
Olin opiskellut sähkötekniikkaa. Sit mul oli niinku muusikkotaustani. Se oli niin helppo yhdistää sähkötekniikka ja muusikkotausta, että saa aikas vaikka tekee äänitekniikkaan ja se jotenkin lipsahti siitä.
Ja sitte oman yrityksen myötä oli pakko ottaa selvää valoasioista, kaikista muista mikä siihen liittyy. Ja siihen aikaan kun aloteltiin, niin ei ollu mitään kuljetuspalvelua. Piti tutustua dieseltekniikkaan ja hommata joku vanha keikkabussi ja murehtia sen kanssa erilaisia asioita. Yhtäkkiä kuljetusalalta ottavat tiettyjä asioita hallintaan.
[Mika Kylänen]
Kyllä.
[Jari Leskinen]
Ja sitte joutu sitä myötä kun yritys jollakin tasolla kuitenkin laskee menestystä niin yhtäkkiä työnantajana piti alkaa ottaa hallintaa sitte erilaisia asioita siltä puolelta. Että sellaista jatkuvaa just kehittymistä ja sit itse asias niin kuin puhuit itse asias horisontaalista, asiat. Sitä ei tiedä mikä niistä jutuista lähtee sit kiinnostamaan.
Ja mitä enemmän niihin tutustuu ja pakko niinku Petra sanoi. Et on pakko tietää kaikesta vähäsen ainakin, vaikkei se ois semmonen kaikesta kaikkea mut et vähän täytyis kaikkea osata et pystyy toimimaan.
Sit se vaatii vähän isomman organisaation. Mitäs jos meillä on nyt tehtaalla? Nyt siel on niin paljon asioita mitenkään et voi enää pysyy kärryillä. Vaan siellä on eri osastot, mitkä sitte on niinku oman alansa erikoisasiantuntijoita.
Niin nyt se tavallaan katsoo sen verran etäältä jo sitä asiaa noin isossa organisaatiossa, että siellä mä en enää- enää tiedä mitään uusia ipanoita ja tinge tangeleita tulee. Ennen oli pakko tavallaan itse olla paremmin mallin päällä niistä asioista.
[Mika Kylänen]
Tää on kiinnostava esimerkki tää et miten sulla - toisaalta siit omasta kiinnostuksesta - mut myös siit omasta osaamisesta lähti kehkeytyyn sitten se ura ja tekemisen meininkiä. Mainekin ja sitten muistan kun ollaan tossa keväällä oltu juttusilla ja on saanut sultakin kuulla näkemyksiä siitä mitkä asiat korostuu merkityksellisinä tapahtuma-alan työssä ja miten sitä voidaan johtaa sitä työtä ja merkityksellisyyttä. Miten se on muuttunut?
Niin siinä myös sitten jäi mieleen silloin semmonen tarina- tarina siitä, että sillon kun Eppu Normaalin kanssa se kiertuetoiminta alkoi, niin siellä oli pakko just keskittyä niihin vahvuuksiin joita oli, ja sitä kautta myös sitten tuli ehkä niitä uusia tehtäväalueita ja sitten ne ehkä tuli myös sitä kautta.
Ja sitte tää osaaminen tänä päivänä niinku sanoit Akun Tehtaasta, että- että se on yhä semmosta spesifimpää ja hienojakoisempaa kun sit aikasemmin piti vähän ottaa lusikka kauniiseen käteen et joo nyt voi niinku ottaa uuden tyypin. Ja myös tietenkin tää tämmönen freelancer-järjestelmä on kehittynyt siinä, että saadaan- luurissa on monta vaihtoehtoista tyyppiä hoitaan joku homma, jolla on kenties niitä toistoja ja sitä kautta sitä rutiinia ja osaamista paremmin ku itellä.
Että se osaaminen viidentenä tämmösenä merkityksellisen työn kompassielementtinä myös näkyy tässä tapahtuma-alan poluilla.
[Jari Leskinen]
Joo kyllä, ja tavallaan suhteessa niihin vanhoihin aikoihin. Silloin ei ollut kauhean laajaa ammattikuntaa, ja kaikki osasi auttavasti kaikkea.
Painoarvo oli jossain tietyssä sektorissa et joku oli valo-orientoituneempi ja toinen ääniorientoituneempi. Mut et ei se mitenkä tavatonta ollu, että sellainen teknikko, mikä pyöri jonkun orkesterin kans valoteknikkona saatto olla toisen bändin matkassa monitoriteknikkona.
[Mika Kylänen]
Aa joo.
[Jari Leskinen]
Se oli et niit vaan tehtiin ristiin. Porukkaa oli sen verran vähän ja vaikka bändit siirtyi tauolle, ne teknikot ei siirtyny vaihtamaan bändiä ja sitä samaa loputonta kiertoreittejä.
[Mika Kylänen]
Joo, kyllähän toi musiikkialan merkitys on hirvittävän suuri.
Suuri kun mietitään sitä tapahtuma-alan kehittymistä ja ammattimaistumista ja myös sen innostuksen- innostuksen aikaansaamista, että toivotaan näillä teidän kilometreillä.
Niin tosiaan mielellään kuulisin siitä, että mitkä- mitkä asiat korostuu merkityksellisinä tapahtuma-alan työssä tänä päivänä ja ehkä eri ammattikunnissa, jos mietitään vaikka sitä tapahtumatekniikan ammattikuntaa, niin tuota.
Mitä oot pannut Jari merkille siitä, mikä siellä niinku merkitsee ja minkälaiset asiat on niitä merkityksellisyyden lähteitä?
[Jari Leskinen]
No kyl siinä mitä Petrakin sanoi, tai itse otti puheeksi, on se tavallaan sen hyvän mielen tuottaminen. Niin kyl se on edelleen sellainen tavallaan käynnissä pitävä voima. Mikä tossa on et ollaan tekemässä yhdessä nimenomaan yhteisöllisesti yhdessä tapahtumaa, minkä tarkoitus on tuoda sit, riippuu vähän tapahtumasta mikä siinä on käynnissä ollut, mut yleisesti niinku hyvää mieltä.
Jonkinnäköinen hallittu, toimiva kokonaisuus, joka palvelisi myös sitä artistia tai esiintyjää tai mikä tahansa. Ikinä on tapahtumia niin monenlaisia, joista on vaikea määritellä et onko niissä esiintyjiä vai onko ees yleisöä välttämättä. Ja silti saattaa tapahtua.
Niin mut et kuitenkin sais tehtyä sen hallitusti ja- ja kyl sellainen oman ammattiylpeyden toteuttaminen myös tapahtumissa niin, että siitä saadaan mahdollisimman suuri hyöty irti yleisölle, on sitten maksavaa tai ei, niin on sellainen, mikä ajaa varmasti oman itsensä ja oman porukan kesken. Jonkun tavoitteen ylittäminen tai saavuttaminen sillä on iso merkitys.
[Mika Kylänen]
Joo, kyllä. Toi hauskasti yhdistyy tämmöisiin hahmoihin, joita me on tunnistettu kans tässä meidän MERIT-matkalla.
Niin ollaan tehty tosiaan työntekijäprofiileita, pitkälle toistakymmentä, ja tapahtuma-alalta muun muassa tämmöinen freelancer teknikko Janne.
Janne tuota saa erityisesti kiksejä juuri siitä, paitsi siitä muiden auttamisesta ja tällaisessa isommassa kokonaisuudessa mukana olemisesta, mutta myös siitä, että saa olla jotenkin siinä teknologisen kehityksen etupellossa.
Että teilläkin paljon semmoisia teknisesti orientoituneita tyyppejä siellä töissä. Niin niin ja tiedän- tietäen teidän yrityksen kunnianhimon kehittää ei vaan sitä teidän nykyistä toimintaa, vaan myös sitä koko alaa ja sitä, mitä kaikkea teknologisesti sinne vois tuoda ja- ja juuri sitä yleisökokemusta kehittämään tai sitä soittokokemusta kehittämään. Ja juuri tää teknologisen kehityksen mahdollisuus seurata sitä teknologista kehitystä läheltä, niin se on tälle freelancer teknikko Jannelle tärkeetä.
Mut sit tietenkin tossa teijän vaikutuspiirissä on paljon enemmän ihmisiä ku teillä. Ei välttämättä omalla palkkalistoilla suoraan niin tietynlaiset. Janne tuota kokee kans tässä freelancer teknikkona tuota vähän semmosta semi-ulkopuolisuutta siinä, että haluais ehkä vielä enemmän ottaa osaa kehittämiseen, mut sit se rima on korkeella. Hän hoitaa ruutunsa, sanotaan heipat ja hän siirtyy seuraavaan projektiin.
Se jollain tavalla se semmonen Jannen oman osaamisen kehittäminen, kun ei oo varsinaista työsuhteessa, nii siinä- siinä sit et kuka ajattelee sitä freelancer teknikon jatkuvaa kehittämistä ja jos sitte omat reflektointitaidot ei oo vaikka vielä kehittyny siinä määrin, että semmosia mentoreita löytyy lähiverkostosta.
Niin tämmösten kanssa freelancer teknikko Janne painii. Kuulostaako tutulta?
[Jari Leskinen]
Joo, kuulostaa ja terveisiä vaan freelancer teknikko Jannelle.
[Petra Kytölä]
Mäkin oon tavannut hänet.
[Jari Leskinen]
Joo, ja siinä tavallaan on aika osuva. Osuva kuvaus.
Siis just nimenomaan tollanen teknologian kärjessä uusimpien laitteiden ja sovellusten kanssa toimiminen. Se on ja se toteutuu todella hyvin tämmösen isomman mittakaavan organisaatioissa.
Mutta esim. Mistä- tää firma mikä mulla oli niin se oli kuitenkin selkeästi pienempi, mikä teki pienemmän ja matalamman profiilin keikkoja. Niin tota vaikka hyllyssä ois ollutkin jotain tietynlaista tavaraa, niin samalla piti lähteä jollekin puhekeikalle. Se oli freelancer teknikko Jannelle hankala selittää, et miks mä en voi ottaa tota.
[Mika Kylänen]
Niin kyllä.
[Jari Leskinen]
Miksi ennakossa tarvitaan? Ottasin ton. Totta, mut sit pitäis vaihtaa auto ja ottaa kaksi kaverii lisää kantamaan, jotka vetää tolla pienemmälle. Niin se selkeästi näki miten ryhti lysähti.
[Mika Kylänen]
Niin kyllä.
[Jari Leskinen]
Ne on ajatelleet tota ja nyt mä voisin ajaa tollaselle, mikä ois tosi hieno. Ja sit siel on yks puhemikki kauppakeskuksessa.
[Mika Kylänen]
Niin kyllä.
[Jari Leskinen]
Mikä menis farmariauton perään-
[Mika Kylänen]
Joo, juuri näin.
[Jari Leskinen]
Ja sit pitäs lähtee neljän kaverin kanssa kuorma-autolla. Mut et ymmärrän sen driverin mikä siinä on, koska se on alitajuisesti myös itsensä voittamista ja uusien asioiden testaamista ja sellaista, mikä on nimenomaan sellanen yks driveri, mikä varmasti Jannekin ajaa tossa.
[Mika Kylänen]
Kyllä. No jos Petra mennään tähän tapahtumatuottamiseen ja kokonaisuuksia hallintaan, missä sä oot erityisesti kunnostautunut, niin tuota minkälaiset asiat siellä korostuu merkityksellisinä?
Ja toisaalta, jos miettii johtamista sekä operatiivisena johtajana ja- käytätte paljon harjoittelijoita ja freelancereita ja tilaatte ihmisiä mukaan- mukaan tuotantoon. Ja se mistä erityisesti tykkään, niin kun oot ite lähtenyt nuorena liikkeelle ja saanut mitä mahdollisuuksia niin sä haluat niitä tarjota myös uusille uusille Petroille ja Jareille ja uusille tähdille sitten niitä kasvunpaikkoja.
[Petra Kytölä]
Joo, mistähän lähtisin purkamaan. Ehkä tartun tohon uusiin mahdollisuuksiin niin siitä mä oon puhunut paljonkin ja pidän sitä edelleen tärkeänä ja se on yllättävän iso osa mun omaa ammatillisuutta.
Tavallaan tehdä tilaa niille uusille, en ainostaan heidän henkilökohtaisista syistä, mutta myös- kun ei me aina voida soittaa sille mikä se oli? Se Janne 39-vee, että se, että vaikka hän pitkään tekiskin, niin jossain vaiheessa sillä loppuu vuorokaudesta tunnit. Niin aina mietin: jos mä tarviin jonkun johonkin rooliin, että kuka vois olla se laji, joka olis tähän niin kelle se olis ensinnäkin unelmien täyttymys. Kuulostaa aika isolta, mut siis.
Siisti juttu päästä tekemään se, mutta sittenhän olis sillee, että just eikä melkein niinku riittävän hyvä siihen rooliin, jolloin hän oppis siitä lisää.
[Mika Kylänen]
Niin. Joo semmoinen sopivaa haaste, et vähän pitää hypätä, muttei kuitenkaan.
[Petra Kytölä]
Niin ja aina mä voisin soittaa niille mun kamuille ja kollegoille ja välillä soitankin, että välillä myös nekin tarvii välillä töitä jos on sellainen tilanne. Mutta sit jos se on jollekin sillai et “ah another gig”, niin sit jäät et voin nyt katella et jos mä nyt pääsisin niin sit mieluummin jollekin sellaselle uudelle innokkaalle.
[Mika Kylänen]
Joo, kyllä.
[Petra Kytölä]
Mutta tasapaino tässäkin välillä on se, että sä tarviit sen pitkin kiusallaan olevan ihmisen siihen tiettyyn rooliin.
[Mika Kylänen]
Kyllä. Näistä työntekijäprofiileista, “keitä meillä on töissä?”, niin tapahtuma alalta ollaan tunnistettu myös tämmöinen tapahtumatuottaja Leena.
Vajaa kolmekymppinen tapahtumatuottaja, jolla on tosiaan usean vuoden työkokemus alalta ja- ja hän nimenomaan elää vahvasti työn kautta ja tykkää kulttuurista ja tapahtumista ja tämmösestä urbaanista kokemisesta. Mutta on tosiaan herännyt pohtimaan ehkä sitä työn kestävyyttä pitkällä aikavälillä.
Siinä missä motivoi se tapahtuma, onnistuminen ja se, että ihmiset tulee yhteen ja kokee jotain uniikkia ja saa yhdessä luoda just näitä elämyksiä muille hyvän tehdä hyvää ja niin edelleen. Vastata isoista kokonaisuuksista se tietty hallinnan tunne. “Master of puppets”, niin tuota varmasti näin.
Mut sitten myös se vastuuntuntoisuus, niin sille on tietyt rajansa siinä kuinka sitten äärirajoille venyy ja haluaa venyä. Että semmosta positiivista stressiä koetaan, mut sitte hän kokee työhön liittyvinä haasteina sen jatkuvan kiireen ja tunteen siitä, että omaa vapaa-aikaa ehkä omille ystäville on sitten vähemmän. Ja jollain tavalla haluais ehkä paremmin pelata sen pelin, että työn vaativuus ja työstä saatava tällaset niinku palkat ja muut- muut hyödyt ja sit se jollain tavalla se oman elämän hallinta, ihan sitten vapaa-ajankäyttö ja muu niin tämmönen tasapainoilu.
Niin tunnistatko tämmöisen tasapainoiluhaasteen oman- oman ammattikunnan parissa?
[Petra Kytölä]
Juu, varmaan kaikki enemmän myöhemmin tai jossain vaiheessa elämäänsä ja ehkä ite keskittynyt tohon viime aikoina tosi paljon.
Ja mulla itellä oli ehkä sellainen herättäjä tässä luennollakin oli ollut jotain, että ystävien tapaaminen ja tapahtumista nauttimista niin tästä on kylläkin jo varmaan seitsemän vuotta, kun mun paras ystävä oli sillee, että:
“Moi, mulla olis synttärit lauantaina ja mä aattelin pyytää sua, mutta kun et sä varmaan pääse kun sä oot kuitenkin töissä. Mut nyt kuitenkin et jos et pääsis- mut et sä varmaan ihan tyhmä et näin myöhään tietenkään pääse”. Ja enhän mä päässy koska mulla oli Lux Helsinki silloin.
Mutta tota ja toki niinkun tapahtumat välillä rajaa, mutta silleen, että toi ei olis se oletus enää.
[Mika Kylänen]
Joo. Joo, kyllä.
[Petra Kytölä]
Ja sit siinä se tasapaino onkin että onkse nyt sitten. Tai et miten pitää se kipinä yllä ja suoriutua intohimoisesti siitä omasta työstä. Kuitenkin niin, että se vapaa-aika saa sit kuitenkin aika ison roolin.
[Mika Kylänen]
Kyllä. Tästä päästään ehkä ihan hyvin tähän johtamiseen ja toisaalta siihen muutokseen, minkä tekin ootte teidän pitkän linjan työpolulla nähneet ja kokeneet itsekin.
Nii tuota, jos mietitään sitä työn muutosta tapahtuma-alalla, niin minkälaiset asiat siellä erityisesti on muuttunut tässä samalla kun tapahtumia on enemmän kuin koskaan? Ja ne on ehkä tietynlaista kilpavarustelua jollain tavalla. Ja sit toisaalta ehkä tapahtumien kirjo on kasvanut.
Mut myös varmasti se työ, ehkä johtamiskäytännöt ja periaatteet on muuttunut. Haluatteko tästä? Mutta vaikka Petra jatkaa tästä tuota jotain esimerkkejä, vaikka että miten tää työ on muuttunut sun mielestä tapahtuma-alalla?
[Petra Kytölä]
No terve- terveempi työkulttuuri ja turvallisuus. Ne on niinkun ensimmäiset asiat.
Eli no yhessä muisteltiinkin sitä, että on joskus sanonut, että kuinka aikanaan oli noloa lähteä viideltä töistä, kun nyt se olis vähän noloo niinku jäädä kauhean paljon myöhemmäksi.
Toki siis niinku ajat vaihtelee, välillä on vähemmän ja välillä enemmän hommaa. Mutta toi ehdottomasti ja se, että aidosti oikeasti pyritään niissä vetoviikoillakin et ihmiset on järkeviä aikoja siellä duunissa eikä mitään ympäripyöreetä, joka siis myös liittyy osittain siihen turvallisuuteni mitä muisteltiin.
Että ei kyllä silloin kun olen aloittanut niin ei kyllä käytetty turvaliiviä festivaalirakennusviikolla, niinkun huomioliiviä. Mutta nyt se on silleen tuntunut taas hölmöltä mennä ilman.
[Mika Kylänen]
Joo. Kypäristä puhumattakaan.
[Petra Kytölä]
Kypäristä puhumattakaan. Ja kaikki muu mitä sit liittyy ja kaikki niinku turvallisuusasiat, mutta noin kärjistetysti.
[Mika Kylänen]
Joo. Haluatko Jari nostaa jotain erityisiä nostoja tosta työn muuttumisesta?
[Jari Leskinen]
Nimenomaan siit ammattimaistumisesta et- et myös tavalla. Jos miettii mitä mä sanoin aluperin siitä, miten kaikki oli sillai jack-of-all-trades et kaikki teki vähän jotain, niin myös se teknologia mitä silloin oli, se oli hallittavissa yhdelle ihmiselle eri sektoreita. Nyt ei ole.
Ne kaikki laitteistot ja ohjelmistot mitkä on, ne alkaa olla aika isoja ja laajoja omia kokonaisuuksia. Kukaan ei pysty hallitsemaan sillai et olis täydellisesti hallinnassa erilaisia valokonsoleita ja ääni konsoleita ja sitten erilaisia kuvaohjelmia muita. Et se olis niinkun sillä tasolla sä voit toteuttaa ammattimaisesti niitä kaikkia. Sun pitää erikoistua johonkin tiettyyn segmenttiin.
Ja se mikä on- on mukavaa, on huomata se, että yleisesti ottaen johtaminen alkaa näyttäytyä yhtenä ammattikuntana, mitä koskaan ei ennen aikaisemmin ollut. Johtajaksi tai kympistä jonkin näköiseksi esihenkilöksi tuli jotenkin ihminen mikä, kieltäytyi tai oli epätodennäköisin kieltäytymään lisätöistä. Ja tarkotti sitä et jotenkin pärjäsi omalla sektorillaan ja sai sen tehtyä ajoissa. Kun suljetulta paikalta pakosta vähän lisää ja sitä tuli niin kauan et varmasti polvet notkahti, että nyt ei enempää.
Mutta siis sillai, että sitä ei tunnistettu että ois ollu joku tietty henkilö mikä ois ollu johtajana vaan joku siit porukasta jooh, kaatu. Ja sit oli olemassa sit tietty toimenkuvia, mitkä edellytti sitä sen toimenkuvan mukana. Et jos sä nyt toimit sali miksaajana, niin susta tuli kiertuemanageri. Se oli ihan päivänselvää, että se näkee salia, että se hoitaa loput, se varaa hotellit. Aha.
Ei tästä mulle kukaan mitään, “no mut se hoitaa aikataulut” ja sopii tuon, että se sopii kaikki asiat. Niin tällainen on tunnistettu, että se on ihan oikee oma ammattinsa ja nyt siihen jopa koulutetaan ihmisiä.
[Mika Kylänen]
Niin kyllä. Joo, ja oppilaitokset tietenkin panee paukkuja niin tämmöseen tutkintoon johtavaan kuin sitten ihan tämmöseen jatkuvaan oppimiseen ja täsmäkouluttamiseen. Että paljon on tarjolla- tarjolla sitten ja ehkä jollain tavalla se ei oo helppoa nousta omien riveistä jollain tavalla vastuullisempaan rooliin. Silleen niinku se tota voi olla helpompaa henkisesti.
No miten sä oot kasvanut Petra johtajana ja johtajaksi? Minkälaiset asiat sulla on ollut siinä pohdinnan kautta pohdittavana?
[Petra Kytölä]
No hyvä kysymys! Varmaan etenki vähän niinku portaittain pikku hiljaa. Jaa, ehkä niinku tavallaan en tiedä mikä olisi ollut syy minkä takia oon ollut jossain johtajien rooleissa, mutta ainakin mikä mua on auttanu taas sillä matkalla on. Se, että mulla on ollu hyviä ja huonoja, mutta ennen kaikkea myös hyviä johtajia.
Sellaisia, jotka on tavallaan kasvattanut mua siihen rooliin mitä mä oon kulloinkin tehny ja antanut. Tavallaan tukeneet oikeissa paikoissa ja ohjanneet oikealla tavalla ja antaneet mulle myös mahdollisuuden kokeilla ite ja epäonnistua. Niin sitä kautta varmasti on sieltä jotain omaa taustaa tullut.
Mutta eipäs mullekaan nyt ole mikään, että nyt tässä tehdään johtajaa tästä nyt jotenkin koulutellaan, että ei se nyt oo ihan samalla tavalla.
[Mika Kylänen]
Kyllä. Joo, vaikka alalle oot kouluttautunut tietenkin kulttuurituottajaksi. Mutta sekin, että sielläkin on johtamisen kursseja ja semmosta, mutta ei se sitte suoraan. Tosiaan tuo kuulostaa tosi hyvältä, että on päässyt nauttimaan tietynlaisesta tarvittaes vähän valmentavasta otteesta ja mentoroinnista sit tämä omalla työurallani.
No mites Jari sitten? Olikse niinkun, että toisaalta yrittäjyys tuli sulla hyvin varhain-
[Jari Leskinen]
Joo se tuli.
[Mika Kylänen]
-et onko se päälliköinti sulle jo luonnollista?
[Jari Leskinen]
Niin, että jonkun oli hoidettava. Se on vähän sama niinku ihmiset johkaantuu asioihin. Jokainen tavallaan. Esihenkilötoimiin ja sitten tein pitkään yhteistyötä Pori Jazz -festivaalin kanssa. Sitte sitä kautta tuli kysymys, että jos mä tekisin festivaalin tuotannon sinne. Ja se tuntui jotenkin luontevalta siinä kohtaa, että mikä ettei.
Ja sitten sitä kautta siihen aikaan vielä tosi paljon vapaaehtoisia toimitsijoita jossain kohtaa kun laskeskeli sitä et siel on tuhannen hahmoa pyörii siellä alla, että tästä täytyy alkaa varmaan pyörittää vähän tarkemmin exceliä et kuka tekee mitä?
Toki ajatteli silloinkin ollut sellaista et niinkö talkootyössä olevaa työaikalainsäädäntöä tai valvontaa mitä silloin- silloin niin tarkasti, mut sit sitä kautta. Ja sitte tietysti sen myötä kun oli tuotantopäällikkönä festivaaliolosuhteissa ja tajusi että oma tietämys ei riitä, että josko siinä ois saatavilla ja sit mä koitin kurssittaa itseäni erilaisilla oppilaitoksilla ja johtamista ja opiskelin sitten taas ja Metropoliassa jatkanut siitä sitten.
[Mika Kylänen]
Joo, kyllä.
Joo, et tieteinkin johtamisessa, niin tässä meidän MERIT-kehittämisohjelmassa me on tunnistettu tämmönen ihmisläheinen johtaminen ehkä semmosena asiana, mikä ois yks semmonen mihin- mihin suuntaan viedään ja on vietykin alaa ja- ja sit toisaalta toi että kuinka sitte kasvaa ja annetaan ja on mahdollista kasvaa siihen johtamistyöhön, niin se on hyvä.
Koska varmasti on vahvuuksia siinä, että work once että tuntee sen arjen kuin sitte tuota että tulisi ihan täysin ulkopuolelta vaan johtelemaan juttuja. Että sillä lailla niinku se on varmasti hyvä näin niinku teillä on ja teiän organisaatiossa on tää kulma menny.
Onko tästä johtamisen muutoksesta? Näähän on johtamiskysymyksiä myös sitten et minkälainen kulttuuri luodaan, että millon on sopiva lähtee himasta tai? Ja toki sit himaan ja sitten töistä. Ja toisaalta sitten, että millon- miten meillä toimitaan ja kuinka? Mikä on se johtajan rooli ja minkä verran annetaan niitä vapausasteita autonomian tunnetta siellä niinku työntekijöille?
Niin niin tota, onko tässä- nää on niinku johtamiskysymyksiä niin siinä johtamisessa tapahtunut muutosta teidän, tietenki, ootte sitä itekki tehnyt? Että näettekö siinä jotain semmosia erityisiä käänteitä?
[Petra Kytölä]
Jaa no varmasti niinku oon monenlaista johtamista nähnyt vuosien mittaan. Niin, ehkä tossa nätisti toi työ kulttuuri, joka tietysti lähtee tai myös kantautuu siihen johtamiseen ennemmin tai myöhemmin.
Mutta ehkä ite tässä. Oppinut, pyrkinyt ainakin siihen, että jos johdan jotakin ja nyt tässä tapauksessa käytän esimerkkinä vaikkapa freelancer-tuottajaa tai tällaista niin kuin hallinnollistiimiä mitä ylläpitää, niin että jokainen freelancer-tuottaja tietää- tietää mitä heiltä odotetaan, eikä vaan et siin on vaan lista tehtäviä, vaan tiedetään, että mitä ja millä tasolla odotetaan ja esimerkiksi missä aikataulussa.
Niin, se on ehkä silleen tärkein mihin ite yrittänyt keskittyä, koska se on itelle se mikä saattaa luoda epävarmuutta. Se ettet sä ihan tiiä, että mihin mun pitäs tässä niinku pyrkiä tällä mun työllä. Niin se nyt on välillä ihan selvää sillee, että tee tällanen ja tällanen exceli. Mutta niinku rajata se työn tapa myöskin tai työn taso myös jollain tasolla.
[Mika Kylänen]
Niin että asettaa se rimaa ja varsinkin se, että työntekijät tietää tai ne tuottajat tietää mitä heiltä odotetaan. Niin se kulminoituu tietenkin tavoitteellisuus, suunnitelmallisuus, tämmöiset asiat. Ja sit sen kommunikointi, että- että eri ihmiset- tuntuu olevan niin et eri ihmiset tarvii vähän- et osa saa heti kiinni ja osa tarvii vähän välitavoitteita ja semmosta.
Tuleeks sulle Jari mieleen siitä johtamisen muutoksesta tai semmosesta?
[Jari Leskinen]
Siis se muutos mitä johtamisessa on tapahtunut alalla? Mun mielestä ne on olleet positiivista ja siis sillä, että se muuttuu. Et just niinkun mä sanoin et ensin alkaa hakeutuu tai olemaan alalla ihmisiä kellä on johtamisen koulutusta ensinnäkään. -
Alunperin ei kellään ollu, koska ei ollu mitään toimialaa, ei ollu mitään kulttuuria. Johtajaksi muokkautu sit jotain firman omistajia perustajia, mitkä oli sit jostain syystä ja ne jäi sitten johtamaan. Ei alalla ollu ulkopuolelta palkattuja johtajia. Ketään missään yrityksessä isommissakaan et se oli omistaja ketä oli sitten johtajana yleisesti.
Ja tota nyt paljon puhutaan uusista johtamisparadigmoista mitä pitäs olla sitte ja miten- miten pitäs erilaisia asiantuntijaorganisaatioita johtaa. Et kyl mul on vähän sellanen kaksijakoinen suhtautuminen niihin.
Toisaalta puhutaan niinku sellasesta valmentavasta johtamisesta. Kuitenkin huomaa hyvin, että sitten odotusarvo jollakin tasolla on hirvittävän autoritaarista johtamista. Et “mä en tee tätä kun mulle ei nimenomaan sanottu sitä.” Et se pitää olla sellanen hirveen hierarkinen. Et jos et sä huomaa sanoo asiat et ota nyt ne kaikkia ja pistätte kuntoon.
[Mika Kylänen]
Näinpä. Tässä meijän MERIT-työssä niin pohjoisen kollegat Lapin AMK:ista on, siinä missä me on täällä TAMK:issa keskitytty niihin työntekijäprofiiliin ihan määrittänyt kolme esihenkilöprofiilia.
[Jari Leskinen]
Ne on mielenkiintoisia kuulla.
[Mika Kylänen]
Kyllä. Nää persoonat on sellaisia kuin- kuin tota “Kädet savessa johtaja”. Ja toinen on sit tällainen Palvelumestari ja kolmas on sitten tämmöinen Valmentava johtaja ja nää- hyvin näissä tulee näitä hahmoja esille tässä teidänkin kertomassa.
Tää “Kädet savessa johtaja” juuri on ehkä sitten tosiaan “joukkoja johdetaan edestä” ja “yksi meistä”, missä ehkä sitten se tietty auktoriteetti hakee vähän. Ja ehkä se niinku tietty roolin kasvu, että haluaa ehkä vähän huseerata kaikkialla ja sitte jollain tavalla niinku nauttii siitä aktiivisesta tekemisestä.
No ei alalla niin hirveästi semmosia kulmahuonejohtajia niin olekaan, mutta tuota jollain se “Kädet savessa johtaja” niin se on omanlaisensa persoona.
Sit tää Palvelumestari taas enemmän niinku elää ja hengittää sen vahvan asiakaskokemuksen tarjoamisen ja johtamisen kautta. Ja siinä ehkä niinku näkyy se, Että- että asiakkaiden kanssa meritoitunut henkilö sitte pääsee etenemään palvelumestarina ja on niinku muitten henkilö siinä siksi, koska se rima on riittävän korkealla itsellä ollu.
Ja sit se Valmentava johtaja on enemmän ehkä sitten siinä että- että tota siinä on tietty semmonen ehkä on vähän kokeneempia kehäkettuja sitte siellä ja sitte just se semmonen enemmän ehkä kasvattava rooli ei enää niin ehkä jokaiseen oksan raksaukseen reagoi. Ite vaan antaa niinku ikään kun porukan opetella itsekin ja on semmosta niinku enemmän semmosta mentoroivaa työotetta, että et sen tyyppisiä persoonia on sieltä löydetty.
Toki siinä- siinä työssä niin tää matkailu-, ravintola-, tapahtuma-alan kokonaisuus, mutta elementtejä kaikesta hauskaa.
[Mika Kylänen]
[00:33:44:16]
Voidaan siirtyä seuraavaan teemaan. Ja tosiaan tässä puhuttiin ensin tästä työn muutoksesta ja menneestä, niin voi luontevasti luoda katse vähän tulevaan.
Eli miltä näyttää tapahtuma alan-tulevaisuus? Ja tietenkin tota. Mielenkiintoista ois teiltä kuulla, että näyttääkö tää tämmönen niinku työmarkkinarakenne ja ikään kun niiden työpaikkojen ja työntekijöiden erilaiset tai nykyiset tavat kasvaa. Paljon freelancereita ja sit tämmönen keikka tai projektitalous, niin onko se edelleen se linja, jolla tapahtuma-ala niinku vahvasti menee eteenpäin vai?
Vai nähdäänkö tämmösiä yhä isompia työnantajia niinku ollaan nyt nähty Pohjoismaiden tasolla tätä kehityskulkua tai- tai sitte tuota, niin voidaan vähän puhua tästä tapahtumaan tulevaisuudesta.
Eli tota, minkälaisia asioita haluaisitte nostaa esille? Mitä olette miettinyt?
[Petra Kytölä]
No mä väittäisin, että ei freelancereus ja tällaiset niin kuin laskutuksella tehdyt työt et ne ei ainakaan oo vähenemässä.
[Mika Kylänen]
Kyllä, et se tietynlainen keikkatalous jatkuu ja jollain tavalla sitä välillä mietitään, että kauhistellaan sitä, että tämmösessä keikkataloudessa ja puhutaan välillä prekaarista työvoimasta joka näin.
Ja sitte mä mietin, että se aika nopeesti sitte heijastuu siihen niinku alan yleiseen arvostukseen, että ja sit ku miettii et miten työ yleisesti muuttuu, et jos tämmönen kevytyrittäjyys ja yrittäjyys ylipäätään vahvistuu, et on epätodennäköistä että me pystyttäs palkansaajia pitään yhtä isoa määrää tulevaisuudessa kun on nytten vaikka.
Tietenkin se on oppilaitokselle haaste, että miten niitä yrittäjävalmiuksia ja “oman onnensa seppä” tyyppisiä valmiuksia vahvistetaan ja. Mut sitte myös se, että mitä jos me alettaiskin puhua tapahtuma-alasta niinku yhteiskunnan peilinä?
Että tietynlaiset piirteet työssä, työn merkityksellisyydessä ja työn vaikuttavuudessa onkin niitä mihin suuntaan pitäis muidenkin alojen mennä. Niin muuttaisko se jopa meijän käsitystä niinku tapahtuma-alan keskeisyydestä yhteiskunnassa?
[Jari Leskinen]
Niin vois hyvin muuttaa. Siis tavallaan tost freelancer-jutust mitä puhuit, niin luin jostain tutkimuksen et aika paljon työnkuva ja odotusarvo sen työn kestolle on muuttunut. Mitäs jos meidän vanhemmilla oli? Johonkin työpaikkaan mentiin ja sieltä jäätiin eläkkeelle hyvä sängyssä.
Mutta tota, nyt se menee niin, että ihmiset ei oo kiinnostuneita välttämättä. Ne haluaa kokeilla erilaisia aloja, erilaisia urapolkuja, erilaisia- eri asuinpaikkoja, muita. Et siis välttämättä ei muuteta työn perässä, osataan muuttaa ja kattoo et mitäs töitä täällä olis.
Se muuttuu nii se on sirpaloitunut niin monella eri tavalla, että koko yhteiskunnan pitää varmasti tarkistaa omaa käsitystä yleisesti työelämästä ja nimenomaan palkkatyöstä, koska siis se ei näyttele niin isoa osaa enää. Siis se tietty varmuus.
[Mika Kylänen]
Kyllä. Ja sitten saattaa olla et nuoremmat sukupolvet ei ehkä haluakaan sitä tasaisen tappavaan, no ehkä se tulevaisuus ei myöskään niin tappavaa se tahti, vaikka nyt hiljattainkin on puhuttu tästä työajan pidentämisestä.
Niin tota. Mutta jollain tavalla se, että on kyllä kiinnostavaa katsoa sitä, että mitä jos näistä matkailu-, ravintola-, tapahtuma-alasta paitsi elämyskeskeisenä, myös tämmöisenä semi joustavana työnä. Yhdessä tehtävänä työnä ois sitte se tie, jossa muut vois ottaa oppia niistä nähtyään. Jännä jäädä seurailemaan.
Haluatko Petra nostaa tästä tulevaisuudesta vielä jotain muuta niinku et, oletko huolissasi? Tai innostunut tai luottavainen? Tai minkälaisia tuntemuksia sulla on tästä tapahtuma-alan tulevaisuudesta yleisesti?
[Petra Kytölä]
No mä mietin tota kun sä sanoit Jari siitä, että kuinka mennä lyhyeksi aikaa eri paikkoihin.
Niin en mä tiedä et oonks mä jotenkin, mun ikäluokka on nyt sillai et koska ollaan nyt raidattu ehkä X vuosia duunista toiseen, niin nytten moni onkin sillai: “no itse asiassa joku vakkarityö olis ihan jees.”
[Jari Leskinen]
Mut se tulee vasta vuosien myötä.
[Petra Kytölä]
Niin ja voi olla, että sekin on tota väliaikaista. Et sit sellastakin näkee et osa on taas silleen et nyt on vähän niinku sillee tylsää tässä päivätyössä et vois tehdä jotain keikkahommaa enemmän.
[Mika Kylänen]
Et se on niinkun- se kuulostaa siltä et se on niinku valinta ja hyvin tietoinen valinta.
[Petra Kytölä]
No oon tietysti huolissaan työllisyystilanteesta, koska nyt meillä oli esimerkiksi juuri tota työharjoittelu rekry auki ja saatiin melkein 200 hakemusta. Ja todella moni ei ollu mitään opiskelijoita harkkapaikan tasoisia vaan ihan työtä vailla. Että se on kyllä huolestuttava tilanne.
[Jari Leskinen]
Joo siis toi yleinen taloustilanne on miettiä sulla tietty rahamäärä käytössä ja se ostaks sä sillä lihamakaronilaatikkoa vai pääsylipun johonkin tapahtumaan. Niin kyllä me ollaan siinä häviävällä puolella siinä, mikä on ihan ymmärrettävää.
Ja se- se tavallaan sen asian erottaminen, kuinka paljon se henkistä pääomaa toisikaan. Ja silti se Maslowin tarvehierarkia on kiusallisen käsillä nyt. Toi on sellainen asia minkä kans tottakai paikataan, mut ei olla ainoita tässä et se kohdistuu kaikkeen.
[Petra Kytölä]
Onpa hyvä, että on sitten joku yhteisöllisyyden tunne muun maailman kanssa.
[Mika Kylänen]
Niin kyllä. Joo et kyllä tässä MERIT-hankkeessa on, jos miettii sitä merkityksellisyyttä, niin siellä erityisesti, että työntekijät etsii yhä useammin sitä mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhön, käyttää, kehittää sitä osaamista, kokea yhteenkuuluvuutta ja sitten nähdä se työn myönteinen vaikutus muihin ihmisiin ja ympäristöönsä ja.
Ja sitten samaan aikaan vaakakupissa on sitä työn sirpaleisuutta ja teknologian jatkuvaa kehittymistä, mikä haastaa sitten ite kenenkin työtehtäviä ja varsinkin työn tekemisen tapaa. Ehkä fiksuutta, fiksuuttamisvaateita.
Ja sitten on sitä epävarmuutta. On se sitte suhdanteista, taloudellista tai- tai siitä työn jatkumisesta johtuvaa tai siitä, että toteutuuko vaikka meidän tuotanto nyt kun lippuja ostetaan yhä myöhemmin ja kaikkea menee, kilpaillaan maailmanlaajuisesti ihmisten huomiosta ja niin kun sanoit rahoista.
Ja sitten toisaalta taas kaivataan sitä selkeyttä ja vähemmän säätöä ja kaikkee tämmöstä- tämmöstä niin tota. Tää on niinku kiinnostava tämmönen musta myös temmellyskenttä, kattoa sitä, että mitä siellä näillä elämysaloilla tapahtuu ja mitä siinä- mitä siinä työmarkkinoillakin tapahtuu?
Jos miettii sitä niinku freelancerpainotteisuutta ja keikkataloutta, niin onko siinä jotain erityisiä huomioita johtamisen kannalta, että kun ei olla semmoisessa samanhenkisessä työsuhteessa? Vaan jopa vähän kollegoita tai- tai sitte tälleen jopa yritysasiakassuhteessa. Niin niin tota.
Mitä siinä johtamisessa pitäs huomioida nimenomaan friikkujen kohdalla sitten? Onko jotain sellaisia huomioita?
[Jari Leskinen]
Kyl se niinku omia haasteitaan asettaa. Ja tottakai kaikki on omanlaisiaan persoonia mitkä lukee peliä tilannetta eri tavalla.
Mut siis sellainen mikä tulee esiin mun mielest myös tehty yks opinnäytetyökin Metropoliassa, on se et se sama henkilö saattaa olla sulla jollekin tietys toises tuotannossa jopa esihenkilönä. Ja sitte se on seuraavassa tuotannossa sun kollega, ja kolmannessa tuotannossa se onkin tavallaan tiimissä mitä sä kommat. Miten sun suhtautumiseen siihen ihmiseen niin miten se ihmisen suhtautuminen sinuun muuttuu?
Ja tottahan toki se peilaa sitä johtamista. Jossakin tuotannossa, Tuska-festivaalissa se on joku, ketä antaa mulle kommentteja. Mä teen sellaisia asioita, ja sitten törmätään seuraaval keikalla me tehdään samaa tuotantoa jonkun muun komennuksesta ja kunnes mennään johonkin tiettyyn festivaaliin tuotannon vastaavana.
[Mika Kylänen]
Potut pottuina.
[Jari Leskinen]
Se on helposti niin tavallaan se, et miten se miten se saavutetaan? Varsinkin sellaiselle sektorille missä sun oma substanssiosaaminen ei ole yhtä samalla tasolla kuten kaveril on.
Tehdään- et hän on vaiks valois, ääniorientoitunut, hän on valo-orientoitunut. Ja sitten mä olen tuotannossa. Mä kerron hänelle, miten se valohomma tullaan tekeen. Hän miettii: “Mä tiedän muuten tasan paljon tarkemmin miten toi menee.”
Sit siin tulee semmoinen et mites tässä nyt mennään ja semmonen “okei, no tää on sun keikka mä teen tän näin.”
[Mika Kylänen]
Joo.
[Jari Leskinen]
Et miten- se on sellasta et tottakai kysymys on kommunikaatiosta, dialogista. Siis niinku kyllä ainakin mulle voi tulla kertomaan et mä tietäisin kyl paljon ehomman tavan tehdä tän. “Tee se ole hyvä”
[Mika Kylänen]
Niin että se vaatii sen-?
[Jari Leskinen]
Se vaatii molemmin puolista, mutta siel on sen johtaminen eri tavalla erilaista, koska siis se saattaa tehdä tollasia tietynlaisia hämmennyksiä. Tossa esim positiot vaihtuvat, vaikka henkilö pysyy samana kyllä.
[Mika Kylänen]
Kyllä. Mitäs Petra? Jotain lisättävää keskusteluun?
[Petra Kytölä]
Tai no siis komppaan tota. Niinku ylipäänsä se, että kenet tahansa sä tapaat alalla tai elämässä muutenkin, että vaikka se olisi jonkun tapahtuman vapaaehtoinen, niin se voi olla parin vuoden päästä sun esihenkilö tai asiakas tai joku, joka päättää kaiken sun asioista.
Ja mun mielestä ei sillä, että ihmisiä pitäisi kohdella hyvin, vaan sen takia, että sä voisit joskus hyötyä niistä tai jotain. Päinvastoin, niin kaikki pitää kohdata, kohdata hyvin.
Mutta tota mitä tulee friikkujen johtamiseen, niin esimerkiks meilläkin kun on projektiluontoisesti freelancer-positiossa vaikkapa tuottaja, niin sitten koittaa jotenkin kohdata heitä sillä inhimillisesti siinä mielessä, että voi olla sellasta epävarmuutta joko taloudesta tai urasta, vaikka että mikä nyt onkin seuraava keikka milloinkin.
Ja toki siis heidän työ voi koostua monesta eri, tavallaan niinku projektista eri työnantajilta, jolloin mun mielestä freelancer on jo itse vastuussa siitä, ettei se tee vaikka liikaa ja mikä sen niinku oma työtilanne ja ehtiväisyys on mihinkä- mihinkäkin projektiin minkäkinlainen.
Mutta silti, kyllä mun pitää kohdata se jotenkin silti ymmärtäväisesti, koska eihän se ole välttämättä sen oma valinta tehdä niitä muita- tai siis kaikkia niitä muita töitä sirpaleisesti. Et voi olla et hänkin haluisi, että olis niinku vakityö, mut sitä ei oo nyt tarjolla. Ja sit on pakko tehdä näitä projekteja ja ne nyt saattaa välillä mennä limittäin lomittain vähän päällekkäin, jolloin ne työt saattaa kärsiä siitä puolin ja toisin.
Ja toki freelancerina itekin yritän, ettei muitten seikkojen takia mun toiset työt kärsi ja ota siit hittiä, mutta koen tosi vahvaa sellaista ymmärrystä siinä heitä kohtaan.
Ja ehkä siihen vielä lisäyksenä sitte esimerkiks kun ihmiset tekee vaikka projektiluontoista osa-aikaista työtä vaikka johonkin meidän tapahtumaan, niin sitten aina sitä korostan heille, että- että vaikka kun viesteillään tiettyihin aikoihin. Niin mä en odota, että ne ihmiset on saatavilla mulla yhdeksästä viiteen, koska niille ei makseta sitä. Se ei oo täyspäiväinen työ, vaan mä pyydän jotain asioita ja sit jos jotain sovittu niin ne suorittaa niitä sitten siihen työsopimukseen sopivassa aikataulussa.
[Mika Kylänen]
Joo kyllä. Joo siis, että tietynlaista joustavuutta vaatii siltä johtamiselta ja tämmöstä niinku ehkä erityistä empatiakykyä ja tilannetajua, että siinä mielessä niinku kanssa toinen tai monennesko hyvä esimerkki siitä, että ehkä monilla muilla aloilla vois olla mahdollisuus oppia tapahtuma-alan johtamisesta jotain.
[Jari Leskinen]
Ihan, ihan varmasti. Ja tossa just toi empatia mitä mainittiin perustuu just siihen kun itsellä freelancer-tausta, on ollu siinä samassa tilanteessa, niin tietää hyvin. Ja jossa mä opetan myös toista. Opettanut pitkän aikaa plan B konservatoriossa niin siellä mä kerron oppilaalle just sitä et jos sä lyöt jonkun keikan kiinni, niin se pidetään.
Et se on niinku kokemus osoittaa et sua tarvitaan viikonlopun keikkaa tai yhtä keikkaa. Ja sit kahta viikkoa ennen ne ehottaakin kolme keikkaa, samat viikonloput. Jos sä vaihdat sen, ja hoidat sen yhden keikan tullen, ne kolme keikkaa perutaan ja sit sä maksat et tulee se himaan.
Et se otetaan mikä pidetään, that's it. Muu elämä rakennetaan siihen ympärille, et sen täytyy toimii niinku niin. Ja se on just se esimerkki siin freelanceril sit se tasapainottelu tällaisten asioiden kanssa. Otanks mä täst kolme keikkaa ja hoidan tohon tuuraaja?
Nii sit se on sellasta kikkailua, koska se on kuitenkin suoraan sun omasta elintasosta pois ja koti-
[Mika Kylänen]
Onks tämmöseen pallotteluun ja tasapainoiluun riittävästi tukea tarjolla? Mitä se vois olla? Ehkä semmonen vertaistuki tai joku muu oppi, jota voisi soveltaa? Vai pitääks se kasvaa ikään kuin siihen-?
[Jari Leskinen]
Kyl se varmaan vertaistuki löytyisi omasta ystäväpiiristä ja ammattikunnasta, ei siihen mitään sellaista- mun mielestä mitään valmentavaa opetusta ole. Ja mä en tiedä pystyykö sellaista sitten tekemään.
Ehkä se on kokemuksen mukanaan tuomaa, josta et pidät sen ekan sovitun keikan ja hääkeikkaan laitan rahat etukäteen. Tämmöisiä perusasioita pitää oppia käytännön kautta.
[Mika Kylänen]
Joo kyllä. Voidaan tähän tulevaisuus puheen loppuun ennenkuin siirrytään loppukaneetteihin, niin lähettää terveisiä vaikkapa päättäjille tai oppilaitoksille.
Kun mietitään tapahtuma-alan tulevaisuutta, mihin suuntaan haluaisitte alan vievän ja vietävän?
[Jari Leskinen]
Mun mielestäni tossa on aika hyvin oppilaitokset ottanut vastuuta just toi alan- alan johtamisen koulutuksen tiimoilta.
Ja sitä substanssiosaajaa löytyy ihan varmasti, koska niin kauan kun on ihmisiä ketä on teknisesti orientoituneet ja kiinnostuneet niistä, niin he ottaa kyl aika omaehtoisesti ilman- ilman oppilaitosympäristöjä selvää asioista. Ja on olemassa ihmisiä, mitkä on vaan niin kiinnostunut siitä hommasta. Et se vaan täytyy ottaa selvää mitä siin tapahtuu.
Ja tottakai oppilaitoksilla on iso- iso arvo siinä, että pystyy varsinkin saattaa niitä ihmisiä yhteen. Niitä osaajia, mistä jalostuu osaamisen klustereita missä he pystyvät toimimaan.
Lähinnä se johtamisvajeeseen puuttuminen, tuo työturvallisuus ja muu suhde, semmoinen mikä on ehdottomasti parantunut ja se on se juttu, mikä tulee koulutuksen myötä. Niin osataan kiinnittää huomioo, on se sit työaikalainsäädäntöä tai kypärän käyttö tai muuta, jotta he saadaan selkeästi turvallisempaan puoleen.
[Mika Kylänen]
Kyllä joo. Mitäs terveisiä Petralta sitten?
[Petra Kytölä]
Mä alotan ehk niist päättäjistä. Olis varmasti paljonkin sanottavaa, mutta ehkä tähän alaan erityisesti se, että kun on paljon freelancer työtä ja erilaisia työsopimuksia. Mut sehän on varmasti, niin kun ihmiset vaikka työkkäreiden ynnä muiden kanssa tavallaan eri tavalla joutuu selittelemään itseään ja on vähän silleen. Uskon, että on varmasti ollut muutosta sitten kotona aikojen, mutta kuitenkin.
Oppilaitoksiin ehkä korostaisin, että jotenkin et pystyis oleen tukena. En tiedä miten, mutta ne ihmiset saa paljon verkostoja ja tekee kaikenlaista. Puuhastellaan vaikka sitten ite omia projekteja tai mennään muihin tapahtumiin. Yhes tekee vapaaehtoista hommia tai mitä vaan, että jotenki nähdään ja koetaan ja tutustutaan ihmisiin on ehkä se, että mikä ja mihin tarvitaan sitä tukea mun mielestä sit koulun puolesta.
[Mika Kylänen]
Joo et kyl tää pedagoginen ja oppimisjärjestelyihin liittyvä kysymys, että paljon meilläkin on vaikka medianomi- restonomi- koulutuksessa täällä niin tosi projektipainotteista. Ja tietenkin se verkostojen hyödyntäminen on ne sitten opettajaverkostoja tai sitten itekin kun tossa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon parissa työskentelen niin siellä taas sitten niillä opiskelijoilla itsellään on jo niin massiiviset verkostot, että miten niitä voidaan hyödyntää? Ja tuota, välillä siinä itsekin pohtii, että kuka opettaa ja ketä.
[Jari Leskinen]
Joo. Toi oli tosiaan asia minkä unohdin ennen kun Petra otti sen esille.
Et ehkä just toi freelancerin positiossa olevien ihmisten työsuhteiden tunnistaminen tosiaan. Mut siel ehkä oli enemmän tosin muusikkopuolelta korona-aikoina missä jonkun soittimen harjoittelu katsottiin niinkun ottais töitä vastaan ja eväs sitä kautta niinkun korvauksen näätien. Mahtaako fiikulla samantyyppiset tehdä joku yks keikka? Kuinka paljon se vaikeuttaa sit sitä?
[Mika Kylänen]
Joo.
[Jari Leskinen]
Et tosta en osaa nyt ihan tarkalleen sanoa tämän hetkistä tilannetta, mutta siihen toivoisin kyllä saatavan jonkun näköiset. Mut se koskee yleensäkin pientä toimintaa. Niitä varmasti on yleistynyt pätkätöinä ja niiden muodossa eri aloille. Varmasti siihen joku vastaus täytyy löytyä.
[Mika Kylänen]
Ja osana tätä tapahtuma-alan arvostuksen kehittämistyötä, mitä pitkäjänteisesti on useampi vuosi tehty niinku järjestäytyneesti, niin sen puitteissa varmasti pystytään sitä viemään eteenpäin. Ja tietenkin se lähtee koulutuksen suunnittelijoista ja sitten toki sieltä.
Nyt kun nää työllisyysalueet on tosiaan- tosiaan tullu uuden tyyppisenä tapana edistää sitä työllisyyttä, niin se on tärkeää, että huomioidaan tässäkin suhteessa se yksilökin. Ja tämmöset ammattikunnat, joilla on vähän erilainen tapa organisoida työtään ja elämäänsä.
Mutta totta tosiaan, kohti yhteenvetoa tässä podcastissa ja meidän podcastin päätösjaksossa siis ollaan keskusteltu tapahtuma-alan erityispiirteistä ja tehty yhdessä ajankohtaisia huomioita siitä, millaista se tapahtuma-alan työ on ja miltä se tulevaisuus näyttää, ja mitä ehkä kipupisteitä tai kohtalonkysymyksiä alalla on. Johtamisen ja tän merkityksellisyyden vaalimisen ja- ja toisaalta sen erilaisten työntekijäpositioiden saralla.
Ja meillä olis mahdollisuus tässä tehdä vielä loppuun joku- joku nosto kuuntelijoille. Onpa langoilla sitten matkailu-, ravintola-, tapahtuma-alan ammattilaisia ja esihenkilöitä, tai kehittäjiä tai vaikkapa kouluttajia. Niin tästä meidän keskustelutuokiosta, niin mitä haluaisit Petra nostaa nostaa tämmösenä yhtenä keskeisenä asiana esille?
[Petra Kytölä]
No ehkä mä tartuin vielä tohon, kun sä äsken puhuit siitä yksilöstä.
Niin ehkä tää on tällaisena niinku meille kaikille tapahtuma-alalla olijoille, että olit sä sitten missä tahansa roolissa - johtajana tai työntekijänä, tai minä, tai molempia tai mitä vaan - niin jotenkin huomioidaan ehkä ne yksilöt. Et jotenkin.
Itekin vasta tässä isommin opettelee sitä, että on- ihmisillä on tosi erilaisia tapoja tehdä töitä, erilaisia tapoja kokea asioita, niin jotenkin pystyy suhtautumaan jokaiseen ihmiseen niinkun avoimesti. Yrittää lukee niit tilanteita ja ottaa huomioon millainen sä oot niille johtajana, millainen sä oot niille työkaverina tai asiakkaana tai alihankkijana ja muuta. Ja huomioida erilaiset taustat ja erilaisuudet niin et kaikilla olis etenkin henkisesti ja fyysisesti turvallinen olo tällä alalla.
[Mika Kylänen]
Joo. Kiitos, hyvä nosto! Mitäs Jari, mikäs sun loppukaneetti ois?
[Jari Leskinen]
Minä mietin tossa tota tapahtuma-alalle mitä puhuttiin just matkailu- ja ravintolatoiminnasta niin ehkä pitäis tähdätä siihen, että vois ehkä katsella sitä isompaa kuvaa missä erilaiset tapahtumatekniikan osa-alueet jotenkin sitoutuis toisiinsa. Et nähtäis myös se iso kuva.
Et jos teidän festivaaliin, siihen liittyy tottakai paljon tapahtumatekniikkaa itse festivaalialueella. Mut siihen liittyy myös siellä kaupungis missä se järjestetään. Niiden infra ja sinne se saavutettavuus ja kaikki muu. Et siis katsottais vähän laajemmalla skoopilla sitä.
Nyt just mietiskelin tossa residenssi keikkoja, mitkä on yleistynyt, niin niiden kuitenkin taloudellinen vaikutus sille alueelle missä se järjestetään on aika iso.
[Mika Kylänen]
Joo.
[Jari Leskinen]
Niin ehkä myös tavallaan eri paikkakunnilla vois ehkä pohdiskella, että onko syytä tarjota se uusi vaihtoehto, joskus se yksi sellainen vetovoimatekijä.
[Mika Kylänen]
Kyllä. Ja myös tommonen vastuullisuuskulma siinä, että enemmän kerralla tyyppisesti.
[Mika Kylänen]
[00:54:39:14]
Mutta hyvä tosiaan, kiitoksia keskustelijoille. Kiitos. Petra Kytölä!
[Petra Kytölä]
Kiitos!
[Mika Kylänen]
Kiitos, Jari Leskinen!
[Jari Leskinen]
Kiitos!
[Mika Kylänen]
Joo ja tosiaan ajankohtaisia asioita meille tässä kohtaa tätä podcastia on se, että tämä oli tosiaan päätösjakso.
Mutta meillä on myös MERIT-kehittämisohjelman päätöswebinaari, josta tulee tallenne, ja sähköinen opas on meidän loppujulkaisu, joka sitten parhaat palat tiivistää meidän tästä parivuotisesta hanke matkasta.
Ja tosiaan tää Kohti merkityksellistä työtä -podcasti on tämän viiden episodin kokonaisuus. Löytyy tosiaan tuolta Spotifysta TAMK:in KohinaKampukselta sitten vapaasti kuunneltavissa ja kaikki hankkeeseen liittyvät asiat tuolta meidän kotisivuilta www.merkityksellinentyo.fi.
Kiitos, ja hei hei kaikille!
[Jari Leskinen]
Kiitos! Moi moi!
[Petra Kytölä]
Hei hei!