Podcastin transkriptio: KiVi-kasvot #5: Kieltenopiskelu ja lukivaikeus

5. Kieltenopiskelu ja lukivaikeus 

Henri: Tervetuloa kuulolle KiVi-kasvot podcast-sarjaan. Mun nimi on Henri Annala, toimin TAMKissa englannin opettajana ja isännöin tätä podcast-sarjaa. Ja vaikka sarjan nimi on tosiaan KiVi-kasvot, niin ihan hymyhuulillahan me täällä studiossa käytännössä koko ajan ollaan. Termi kivi tuossa podcastin nimessä tulee siis sanoista kielet ja viestintä. Ja tässä sarjassa tutustutaankin hieman TAMKin kielten ja viestinnän opettajiin heidän työhönsä ja kuullaan heidän ajatuksiaan erilaisista kielten ja viestinnän opetukseen oppimiseen liittyvistä aiheista. Sekä yleensäkin opettajuudesta ammattikorkeakoulussa. Jokaisessa jaksossa käydään ensin läpi hieman vieraan omaa henkilökohtaista stooria ja sen jälkeen tutustutaan hänen vähän persoonana ja lopuksi päästään siihen jakson teemaan sitten vielä syvemmin pureutumaan. Ja teemathan meillä vaihtelee aina jaksoja vieraan mukaan. No tänään me istutaan täällä TAMKin kellarissa. Tämä on tämmönen hyvin mystinen paikka, vaikea löytää ja kun löydät sinne, niin aina epäilyttää, että onko oikeassa paikassa. Mutta istutaan täällä ja vieraana mulla tuossa vastapäätä on Sari Hanska. Lämpimästi tervetuloa. 

Sari: Kiitos paljon kutsusta. 

Henri: Ja aloitellaan vähän tutustumalla tuttuun tyyliin. Eli kerro vähän ensin itsestäsi, että kuka on Sari? 

Sari: No, olen ruotsin lehtori ja ammatillinen erityisopettaja. Ja olen tämmöinen niin sanottu junantuoma. Eli kohta jo 40 vuotta olen asunut täällä Tampereella. Tullut alun perin opiskelemaan tänne ja sitten jäänyt. Ja alun perin olen eteläkarjalainen ja jopa ruotsinsuomalainen identiteetiltäni. Ja oikeastaan minä voisin tituleerata itseäni jopa kääntäjäksi tänä päivänä, koska minä viime vuonna valmistuin kääntäjäksi. Tein maisteriopinnot tuonne yliopistolle. Ja mitä muuta? No viimeiset 20 vuotta minä olen oikeastaan ollut tämmöinen osa-aikainen sastamalalainen. Eli meillä on siellä semmoinen vanha todella vetoinen pieni torppa, missä minä olen asustellut aika lailla ympäri vuoden. Ja harrastan siellä kaikenlaista pihahommaa. Eli tykkään puutarhanhoidosta ja erilaisista nikkaroinnista ja käsitöistä muutenkin. 

Henri: Onko siellä omenapuita? 

Sari: No on. Kauheasti. Miten paljon omenoita minä olen kärrännyt joka paikkaan ja yrittänyt tarjota niitä jokaiselle. Ja nyt tänä vuonna ihan älyttömästi. Siis voidaan sanoa, että satoja kiloja. Minulla ei ole montaa omenapuuta, mutta ne on vanhoja ja niistä tulee ihan älyttömästi omenaa. 

Henri: Se on hauskaa. Minulla on muutamia ystäviä ja työkavereita, joilla on omenapuita. Ja monesti tähän aikaan vuodesta se tulee läpi se tuska, että mitä minä teen niillä kaikilla omenilla, mitä minulla on. Ja sitten vaihtelevia tapoja, hyvin luoviakin tapoja keksittyä, että mitä kaikkea niillä voi tehdä ja mitä niistä voi tehdä. Mutta onko sinulla joku tällainen vinkki heittää, että mikä on parasta, mitä voi tehdä omenasta? Onko se sinulla mehu, hillo vai jotain muuta? 

Sari: No minä en itse ihan hirveästi syö omenia, koska ne aiheuttaa närästystä, jos minä tykkään omenoista. Mutta minun mies tekee niistä pikaisesti aina sauvasekottimella puuroon. Aamupuuroon semmoista valmista mössöä ja sitten pakastaa myös sitä. 

Mutta meillä ei ole hirveän isoja pakastimia, niin ei ihan kauheasti niitä saada sitten säilöön. Mehuakaan minä en teetä tai tee itsekään, koska just se närästys, se on ihan karvea. Minä muistan, kun aina nauroin minun äidille aikanaan, että mitä se närästys on, niin nyt tiedän mitä se on. 

Henri: Kyllä, oppia ikä kaikki. Hei sanoit tuossa, että pidät itseäsi myös ruotsinsuomalaisena. Olet siis asunut Ruotsissa? 

Sari: Joo, minä asuin lapsuuden siellä Ruotsissa. Siitä johtuu sitten tämä, että lähdin opiskelemaan ehkä vähän helpomman kautta sitä ruotsia aikanaan täällä yliopistolla. Sillä tiellä ollaan sitten. 

Henri: Puhuit tässä näistä eri vaiheista, että olet Etelä-Karjalasta ja Ruotsissa on asuttu ja nyt Sastamalassa ja näin. Mites tämä urapuoli? Missä kaikkialla olet ollut töissä? 

Sari: Minä olen sellainen klassinen tapaus, että minusta ei pitänyt tulla koskaan opettajaa. Se homma lähti sillä tavalla, että yliopiston ilmoitustaululla 90-luvun alussa huomasin ilmoituksen, jossa haetaan valmistuvalle opiskelijalle preppaajaa ruotsiin. Hän ei ollut päässyt, tämä opiskelija, ruotsin tenteistä läpi. On muuten nykyään kansanedustajana tämä henkilö. Hän oli minun ensimmäinen opiskelija tai oppilas. Sain sen kurssin sitten läpi niillä preppauksilla. Ajattelin, että vitsi, tällähän voi saada rahaakin, että voin mennä töihin opettajaksi. Se oli sellainen, että ehkä tämä voisi olla minun juttu. Mä menin noihin kaupallisiin kielikouluihin ihan aluksi. Siellä kävin monissa eri yrityksissä kouluttamassa ihmisiä. Mä jatkoin sitten sieltä aikuiskoulutuskeskuksiin täällä Pirkanmaalla. Eri aikuiskoulutuskeskuksissa olin töissä ja sitä kautta kanssa olin niissä firmoissa sitten opettamassa. Sitten mä oon ollut Yhteiskoulun lukiossa. Mä oon ollut kotitalousoppilaitoksessa. Mä oon ollut Varalan urheiluopistossa. Ennen kuin tulin Tamkiin, niin mulla oli toiminimi, jolla mä kävin yrityksissä sitten opettamassa. Tamkiin mä päädyin sillä tavalla, että näin vuonna 1999 keväällä aamulehdessä ilmoituksen, että haetaan ruotsinopettajaa, jolla oli vähän tämmöistä työelämätaustaa, ettei tulla suoraan jostain lukio-opetuksesta esimerkiksi. Pääsin sitten tänne, eli herre god, kohta ollaan oltu 30 vuotta suoraan sanottuna täällä Tamkissa. Eli semmoinen on mulla tausta, että mä oon suhannut ympäri Pirkanmaata opettamassa alun perin eri firmoissa. 

Henri: Vau, aika monipuolinen tausta on kyllä sulla. Tuli hei mieleen tuossa, kun sanoit siinä alussa, että hei opettaminen, että tähän voi saada rahaa. Oliko kenties, muistaako kun oli tämä ilmoitus aamulehdessä, että Tamkiin tarvitaan ruotsinopettajaa, oliko siinä mainittu erikseen, että saa rahaa? 

Sari: Varmaan. 

Henri: Kyllä, herätti heti kiinnostukseen, että okei, tonne mä voisin hakea. Jees, no mutta hei, tää on hauska, koska tää on nyt tosiaan meillä, onks tää nyt sitten viides jakso, ehkä kuudes, joku tämmönen. Niin tota on tottakai puhuttu kaikkien kanssa aina läpi tätä uratarinaa ja tuntuu, että aika tyypillistä toisaalta – ammattikorkeakouluissa, en sano, että kaikilla.Mulla itsellä on hyvin taas päinvastainen, mutta aika tyypillistä on, että on tosi monivaiheinen, monipolvinen – ja kyllä mä jotenkin ajattelisin, että siitä on aika paljon etua myöskin täällä, kun tää työ on myös sellaista, niin kuin tässä ehkä tullaan vielä hetken päästä juttelemaan enemmän, niin tää on semmoista hyvin monipuolista – ja montaa eri osaamisen osa-aluetta ikään kuin vaaditaan siinä päivittäisessä työssä. 

Sari: Se on ollut aika hyvä, että on ollut sitä yrityksissä käymistä, että sä oot nähnyt niitä erilaisia ihmisiä, eri aloja, millä sitä kieltä on tarvittu ja minkälaista kielitaitoa. 

Henri: Tästä päästään ehkä tähän seuraavaan kohtaan aika luontevasti. Millainen sun tyypillinen työviikko on Tamkissa? Tää on vaikea kysymys. Tyypillistä työviikkoa ei ole olemassakaan, mutta jos kuvittelisit, että mitä nyt yleensä, millaisia työtehtäviä siihen sisältyy – ja yleensäkin, että mitä sun toimenkuva on Tamkissa? Et sä opetat ruotsia, mutta onko jotain muutakin? Kerro vähän tästä. 

Sari: Ensisijaisesti opetan sitä ruotsia ja pääasiassa tradenomiopiskelijoille. Mä olen silloin alun perin tullut liiketalouteen opettamaan ja siellä ollaan sitten opetettu. Sitten mä suoritin erityisopettajan opinnot myös opettajan opinnot. Mähän en ollut opettaja, kun mä tulin taloon, eli mä olen suorittanut nekin aikanaan sitten työn ohessa. Mutta erityisopettajan roolissa mä teen Tampereen yliopistolle tällä hetkellä lukitestejä. Mä oon jo aika monta vuotta niitä tehnyt sinne ja sitten kirjoitan niille, joilla lukivaikeutta sitten on, näitä lausuntoja. Nyt mä oon toista vuotta ruotsin tiimin vastuuopettajana, eli mä oon kollegoiden ja esihenkilön siinä välimaastossa. Vuosien varrella mä oon ollut aika monissa eri hankkeissa mukana tässä. Siellä on sekä ruotsia että erityispedagogiikka ollut aiheena, saavutettavuutta. Pisin hanke ehkä oli nyt tuo kolmivuotinen nykyinen opin.fi, sen palvelun käännösprojekti. Siellä olin sitten kääntämässä niitä matskuja ruotsiksi. Se on yksi syy, miksi mä lähdin opiskelemaankin sitä kääntämistä.Normityöviikko tällä hetkellä koostuu opettamisesta ja ruotsin vapauttamisista. Mä vastaan esimerkiksi liiketalouden median vapauttamisista. Mulle tulee myös sellaiset hakemukset, joissa pitää selvitellä esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai niiden vaikutusta vapauttamiseen. Ne on mun työsarkaa siellä. Mutta lukitestejä mä teen pari-kolme viikossa, jos on paljon testiä sillä hetkellä. 

Henri: Jos puhutaan hetki vielä ammatillisen kielen opetuksesta. Useimmilla ihmisillä on aika hyvä käsitys siitä, kun miettii, että ihmiset on käynyt peruskoulun ja muitakin kouluja. Mitä kielten ja viestinnän opetus tarkoittaa, mitä se pitää sisällään? Miten ammatillisen kielen opettaminen eroaa tästä? Miltä se näyttää tänä päivänä, jos mietitään erityisesti ruotsia? 

Sari: Mä oon sitä mieltä, että ammatillisessa kielitaidossa se tärkein asia ei ole se, että opiskelija osaa mahdollisimman paljon ja täydellisesti sitä kieltä, vaan että pystyy käyttämään sitä riittävän hyvin siinä omassa tulevassa ammatillisessa ympäristössään. Me tarjotaan jonkunlainen pohja hänelle. Eihän täältä ammatillisia kielenkäyttäjiä tai ammattitaitoisia kielenkäyttäjiä tule, vaan semmoinen pohja, mille rakentaa. 

Mun mielestä on hyvä muistaa, että näillä tulevilla ammatillisilla henkilöillä, ammattihenkilöillä, niillä kaikilla on vähän erilaiset kielitarpeetkin, kun ajattelee eri alaa, erilaiset ympäristöt, missä he toimii, niin erilaisia tilanteita heillä on varmaankin sitten siellä töissä. Jos ajattelee vaikka tradenomia, sairaanhoitajaa, insinööriä, niin ne työtehtävät poikkeaa niin paljon toisistaan, että kielenkäyttökin on siellä vähän erilaista. 

Henri: Kyllä, tää on mun mielestä hyvä oivallus, että jotenkin jos täältä, jos se kun täältä valmistuu aikanaan, niin vaikka se sana valmistuminen jotenkin indikoi sitä, että sä oot nyt valmis, että nyt enää ei oo missään opittavaa, niin sehän ei tietenkään pidä paikkaansa. Täällähän saa valmiuksia siihen, että voi siinä omalla alalla kehittää itseensä edelleen ja oppia uutta. Kyllähän se niin on, että kun siellä työelämässä ollaan, niin siellähän tapahtuu tosi paljon oppimista myöskin. Näinhän se on myös kieltenopetuksessa, että saadaan jonkunlainen lähtöpohja sille kielitaidolle ja valmiudet kehittää sitä eteenpäin. 

Sari: Ja erityisesti jos ajattelee Ruotsia, niin musta on tärkeetä, että monelle opiskelijalle Ruotsi, kun se ei oo se kieli, mitä ehkä aktiivisesti käytetään joka päivä, niin että ymmärretään, että pitäisi päästä vähän semmoseen fiilikseen siinä, että mä hallitsen tämän kielenkäyttötilanteen siellä töissä ja luottaa sitten siihen, että siitä selviää, vaikka se kielitaito ei olisikaan mitenkään täydellistä. Se ois semmonen pääasia mun mielestä. 

Henri: Jos puhuttiin ruotsin kielen opetusta, niin paljonhan mediassa on ollut tietynlaisia asioita ja ehkä semmoista aika asenteellistakin juttua. Ja monissa opiskelijoissakin ehkä huomaa, että on tietty semmonen ennakkoasenne siihen opiskeluun. Onko tämä iso osa ruotsin kielen opettajan ammattikorkeakoulussa? Meneekö siihen ikään kuin jotenkin motivaation löytämiseen tai semmoseen perusteluun, että miksi ruotsia on hyvä osata? Meneekö siihen paljon aikaa? 

Sari: Itse asiassa ei. Mä aina ihmettelen sitä että ihmiset aina luulee, että kaikki on siellä kauhean negatiivisesti suhtautuneita. Lähinnä musta tuntuu, että suurin ongelma on se, että se kielitaidon taso ei ole niin kauhean korkea, että sitten siitä pitää lähteä. Mutta mun mielestä hyvin harvalla on se motivaatio totaalisesti hukassa. Kyllä sitä halutaan oikeasti opiskella, mutta verrattuna englantiin lähtökohta on aina vähän matalampi. Itse asiassa mä ihan huvin vuoksi katoin, että silloin aikanaan 80-luvulla, kun itse olen lukenut lukiossa ruotsia, niin hämmästyin sitä, että siellä on, jos se nyt pitää paikkaansa, niin siellä oli sata tuntia vähemmän lukiossa ruotsin opetusta kuin tänä päivänä, mikä musta on järkyttävä. 

Henri: Oho, sata tuntia. Onko tämä siis koko lukioaikana vai? 

Sari: Koko lukioaikana, kun otetaan, niin se on niin paljon vähentynyt. Se näkyy tosiaankin. Me aina ajatellaan, että se on peruskoulu, joka on se syy. Peruskoulussa on tietysti se kuudes luokka, milloin aloitetaan, niin kyllä siellä tullaan jo vähän aikaisemmin sitä opiskelemaan, mutta kuitenkin sitä on radikaalisti vähennetty. 

Henri: Kyllä, joo. Kiva kuulla, että ei ole se motivaatio, ei ole se ongelma, vaan ehkä enemmän se, että oikeasti lähdetään aika alhaiselta tasolta. Meillä on aika rajallinen aika tietysti käytettävissä sen tason nostamiseen. Siinä ei voi ihan ihmeitä kuitenkaan tapahtua, vaikka välillä tuntuu, että tällaista taikuria täällä kysytään näissä opetustehtävissä. Mutta hei, mennäänpä päivän teemaan tästä ruotsin opetuksesta, kun sä olet myös, niin kuin tuossa tuli ilmi, niin teet näitä lukitestauksia ja erityisopettaja, niin puhutaan vähän kielten opiskelusta ja lukivaikeudesta. Aloitetaan tällaisella mielenkiintoisella kysymyksellä, että onko olemassa ihmisiä sun mielestä, jotka eivät voi oppia kieliä? 

Sari: No ei oikeastaan. Kuulostaa aika oudolta. Ihmisillä on tietysti aina erilaiset edellytykset oppimiselle ja opiskelulle, mutta se väite, mitä joskus kuulee opiskelijoiltakin, että mä en osaa tätä ja tätä kieltä, en millään koskaan oo oppinut, niin ei se tarkoita sitä, etteikö vois oppia. Eli mä en itse ajattele ikinä sillä tavalla, että on olemassa ihmisiä, jotka ei opi vieraita kieliä, vaan sen sijaan on ihmisiä, joilla kielten oppiminen saattaa olla huomattavasti vaikeampaa tai työläämpää kuin jollakin toisella. Toiset oppii nopeammin, mutta yleensä näillä ihmisillä taustalla on niitä oppimisvaikeuksia, erilaisia kielellisiä pulmia siellä. Tai sitten erilaiset lähtökohdat. Eli ei ole välttämättä just sillä tasolla, kun joku kurssin vaatimukset esimerkiksi on, niin sitten koetaan, että mä en ikinä opikaan tätä asiaa. Mutta motivaatio ja nämä aikaisemmat oppimiskokemukset, niin ne on siellä paljon taustalla vaikuttavia. Silloin, jos se kieltenopiskelu ei oikein lähde sujumaan, niin se on yllättävän tärkeä se motivaatio siellä. Ja sen motivaatio voi tappaa monella tavalla. Ei pelkästään se opiskelija, vaan ulkopuolisetkin. Esimerkiksi moni on saattanut kuulla sitä jo pienenä, että meidän suvussa kukaan ei opi kieliä tai jotain vastaan, vaan kotoa on voinut tulla sellainen käsitys. 

Tai sitten on ollut valitettavasti sellaisia opettajiakin vielä tänäkin päivänä, jotka sanoo suoraan, että sä et tuu oppimaan tätä. Tämä on aika järkyttävä kuulla, että toimii semmoisessa ammatissa ja sitten sanotaan jollekin lapselle tai nuorelle, että sä et kyllä ikinä tule olemaan kielten osaaja. 

Henri: Näitä välillä kuulla ikävä kyllä ja ne tosiaan jää elämään tämän henkilön jotenkin päässä. Ja niistä tulee jotenkin osa sitä omaa identiteettiä siinä mielessä, että alkaa itsekin uskoa siihen, että mä en voi ikinä oppia. Että mä oon vaan sellainen. Ja tästä tietysti joutuu tekemään aika paljon töitä, että päästään tällaista eroa, jos tällainen on jossain vaiheessa sinne tullut sinne omaan pääkoppaan. Miten lukivaikeus näkyy korkeakouluopinnoissa, erityisesti kielten opiskeluissa? 

Sari: No se näkyy aika lailla eri tavalla kuin perinteisesti ajatellaan jossain peruskoulussa tai toisella asteella. Eli opiskelija on saattanut siellä opiskellessaan keksiä erilaisia selviytymiskeinoja, jotka ei sitten enää autakaan kun tullaan korkeakouluun. Eli korkeakoulussa esimerkiksi se määrä mitä sun pitää lukea, se kasvaa aika radikaalisti. 

Sitten pitäisi lukea nopeasti asioita, toimia nopeasti, kirjoittaa nopeasti. Sulla rajalliset ajat annetaan tiettyihin juttuihin. Täytyy kirjoittaa jonkun verran, ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Käsitellä vieraita kieliä sitten, yrittää niitä opiskella lisää. Sitten on paljon näitä uusia ammattitermejä, mitkä nekin vaikeuttaa sitä opiskelua, että sä et ole ennen törmännyt niihin. Ne voi olla hyvinkin vaikeita. Sen takia voi tällaiset niin sanotut vanhat vaikeudet tulla tarkemmin esille sieltä, milloin aikaisemmin on selviydytty niistä. Mutta sitten sieltä voi pulpahtaa niitä uusia vanhojen lisäksi esiin. 

Henri: Voitko sä antaa jonkun esimerkin, että mikä olisi tämmöinen selviytymistapa, mikä on toiminut ehkä aiemmin, mutta ei enää toimikaan nyt? 

Sari: Aika tyypillistä kielissä on se, että ihmiset kun vanhenee, niin se ulkoa oppiminen ei enää välttämättä toimikaan samalla tavalla kuin jossain peruskoulussa. Yleensä ihmiset opiskelee sillä tavalla, miten on oppineet lapsena. Eli sitä ulkoa paukuttamista ja sitten ihmetellään, kun se ei menekään se iso tietomäärä enää samalla tavalla ehkä sinne mieleen niin kuin aikaisemmin. Että se on aika tyypillistä se, että ne opiskelustrategiat on niin kuin sieltä peruskoulua ajalta hyvinkin pitkälti. Että se on semmoinen asia, mitä kannattaisi niin kuin miettiä kanssa jokaisen opiskelijan, että kannattaisiko ajatella sitä, että mikä se oma tapa oppia on. 

Henri: Kyllä. Oppimaan ja oppiminen on tosi tärkeä taito. Sitä monesti jotenkin ajattelee, että no kyllähän mä nyt osaan oppia. Mutta jos lähtee ehkä lähestyyn silleen, että olisiko olemassa joku vähän parempi tai ehkä mulle tehokkaampi tapa oppia, niin se on ehkä monesti se parempi kysymys kuin se, että osaatko sinä oppia. No varmaan jollakin lailla jokainen osaa oppia, mutta se, että se ei välttämättä ole se paras tapa. 

Sari: Sepä. 

Henri: No miksi kielten opiskelu juurikin nousee usein ongelmakohdaksi korkeakoulussa? Miksi se on juuri kielet? 

Sari: No kielethän on hirveän monipuolisia. Sun pitää osata monia eri asioita. Sun pitää lukea, sun pitää ymmärtää sitä, mitä sä luet, sun pitää osata kuunnella, sun pitää osata tuottaa tekstiä ja puhetta. Siinä on hirveän monta osa-aluetta, missä voi olla sitten jossain kohtaa se sellainen klikki, että tämä ei onnistukaan sitten. Niin sen takia ne on aika hankalia. Sitten jos on oppimisvaikeuksia ja lukivaikeutta, niin siellä on hirveän useasti tätä sanaston muistamisen ongelmaa. Se on se, että sellainen pitkäkestoinen muisti ei toimi välttämättä samalla tavalla kuin ihmisellä, jolla ei ole oppimisvaikeutta. Se mieleen painaminen vaatii hirveästi töitä. Se on se iso ongelma siellä ja se on se, mikä on sellainen erityisen kuormittava asia kielten opiskelussa. 

Henri: No miten aiemmat koulukokemukset vaikuttavat siihen, että miten opiskelija suhtautuu kieliopintoihin? 

Sari: Mun mielestä se on aika valtava, mitä opiskelijoiden kanssa puhuu, oli oppimisvaikeuksia tai ei. Jos opiskelijalle on tullut sellainen käsitys jo aiemmin koulussa, että hän on huono kielissä, niin siitä on tosi vaikea päästä sitä ajatuksesta eroon. Niin kuin tässä äsken käytiinkin läpi. Eli sitä motivaatiota voi olla vaikea saavuttaa. Joskus opiskelijat tulevat lukitestiin jo pelkästään senkin takia, että heillä on vuosien aikana tullut sellainen käsitys itsestään, että mussa on jotain vikaa ihan selkeästi. Silloin tämä lukitestitulos, jos siellä tulee ja ilmenee, että on oppimisvaikeuksia tietyllä sektorilla niin sanotusti, niin se voi olla helpotus sitten kielten opiskelussa sille, että sillä löytyy nimi ja selitys, että minkä takia minun opiskelumenestys on esimerkiksi ollut sellainen kuin se on ollut. Sitten on taas hyvä muistaa sekin, että nämä huonot koulukokemukset tai oppimiskokemukset, ne eivät automaattisesti tarkoita sitä, että sinulla on oppimisvaikeus. Yksinkertaisesti se voi johtua siitäkin, että se kieltenopiskelu on hankalaa, jos se opetustapa aikanaan ei välttämättä ole ollut itselle sopiva, jos ajattelee lapsuudesta, nuoruudesta lähtien. Sitten jotkut henkilökemiatkin opettajan kanssa saattaa vaikuttaa sille, että menee mielenkiinto johonkin yksittäiseen kieleen. 

Henri: Joo, tuo on varmaan totta niin kuin sanoit, että voi helpottaa se, että löytyykin joku tämmöinen, että hei, minulla onkin selkeästi tässä kohtaa vaikeuksia. Hyvä, että se tuli todettua ja varmaan myöskin se, että löytyy myös niitä keinoja siihen, että miten voin paremmin oppia, minkälaista tukea ehkä voisi hyödyntää siinä opiskelussa. Se varmasti on totta kai toinen iso juttu siinä, että nyt viimeinkin ehkä selkeentyy se kuva siitä, että mikä minua auttaisi tässä minun opiskelussa. 

Sari: Nimenomaan ja sitten siellä on tärkeätä se, että siellä lukitestauksessa näkyy myös niitä positiivisia puolia, eli missä sinä olet hyvä. Harvemmin on silleen, että tulee todella huono tulos kaikista osa-alueista, vaan siellä näkyy ne vahvuudet myös. 

Henri: Kyllä, toi on tosi hyvä. Miksi aikuiset hakeutuu lukitesteihin korkeakouluopintojen aikana? 

Sari: No se voi olla just se, että se opiskelu on niin erilaista sitten. Se on yleensä se ehkä ensimmäinen vaihe, missä jäädään kiinni. Eli ollaan vielä selvitty siellä toisella asteella ja varsinkin lukiossa niin sillä kovalla työllä, mutta sitten ei enää rahkeet välttämättä riitäkään samalla tavalla. Sinulla on sitä muutakin elämää. Sinun täytyy miettiä sinun toimeentuloa ja ehkä perhe-elämää siinä samalla kun opiskelet. Ei sinulla vaan riitä sitten aika eikä muut rahkeet sitten siihen pelkkään opiskeluun. Tämä on yksi se syy varmaankin. On pyritty alkujaan kompensoimaan niitä puutteita jollain toisella tavalla, mutta sitten se ei enää toimikaan tänä päivänä. Se opiskeluvaatimukset on niin erilaiset sitten. 

Henri: Kuinka iso osa noista, ketkä tulee näihin lukitesteihin ammattikorkeakoulusta ja yliopistonkin puolella, niin kuinka iso osa on sellaisia, ketkä vasta nyt jotenkin alkaa ekaa kertaa epäillä, että olisikohan mulla jotain lukivaikeutta? Vai onko suurin osa sellaisia, joilla on jotenkin koko ajan ollut vähän tiedossa, että varmaan jotain on, mutta ei vaan syystä tai toisesta ole käynyt ikinä testauksissa? 

Sari: Se on todella harvinaista, että ihminen ei olisi epäillyt, että olisi jotain. Siellä on aika useasti jo alakouluajalta sellaisia epäilyksiä ollut, mutta siihen ei ole puututtu. On esimerkiksi jostain pienestä kyläkoulusta ja siellä ei ollut niitä erityisopettajan palveluita. 

On vain ajateltu, että kyllähän nyt näyttää siltä, että koululainen pärjää, että antaa mennä vain seuraavalle asteelle. Kuitenkin siellä on vähän sellainen jäytänyt ja lukitestin jälkeen moni alkaa vasta miettiä sitä, että minkälaista se on ollut lukemaan oppimisesta lähtien koulunkäynti. Se vähän selkeytyy ja selittää aika paljon kaikenlaisia pulmia, mitä siellä on ollut se lukitestitulos. 

Henri: Kyllä. Jos meillä on nyt linjoilla täällä kuuntelemassa joku opiskelija, joka miettii, että kuulostaa tutulta, että pitäisiköhän munkin käydä siellä lukitestissä. Mitä tällainen lukitesti voi antaa opiskelijalle? Mitä hyötyä siitä on, että hän kävisi siellä? Mitä se toisaalta ei ratkaise? 

Sari: Ilman muuta siinä on se, että se selittää sen, että minkä takia sinulla on jotakin tiettyä asiaa ollut. Se tulee mustaan valkoiselle niin sanotusti, että voit todentaa toisille, että tämä on se syy, että minä en ole tyhmä. Monella on just se, että olen varmaan tyhmä. Se on se ensimmäinen ajatus siellä. Tai sitten, että kotoa on tullut semmoinen ajatus, että sinä et selviä noista, jos ette hirveästi töitä ja niin poispäin. Se jäytää siellä taustalla hyvinkin paljon semmoinen epävarmuus. Se on hirveä helpotus, kun saa tietää, että mitä siellä on. Kun se testitulos tulee, niin mielestäni se on aika mielenkiintoista se, että se antaa jollain tavalla luvan tehdä asioita eri tavalla. Mahdollisesti tuetusti, että sinä saat jonkunmoisen vakuutuksen siitä, että kyllä sinuakin voidaan auttaa tavalla tai toisella. 

Henri: Mitä se testi ei ratkaise? 

Sari: Testi ei ratkaise sitä, että sinä tulet pärjäämään tästä eteenpäin jollain poppaskonstilla. Ilman muuta pärjää, mutta siinä on se, että minä aina sanon testattaville, että sinulla on se sama pää kesät talvet. Se ei tule muuttumaan niin sanotusti. Toisaalta se on armollista siinä mielessä, jos käyttää tällaista uskonnollista termiä, että sinä et muustakaan tiedä. Eli sinä olet sellainen kuin olet. Se ei siitä miksikään sinällään muutu. Sama ihminen olet, mutta tiedostat, että sinulla on tämmöinen taustalla. Voit hakea erilaista apua tai erilaisia keinoja, mitkä voisivat sopia opiskelutyyliin. Vähän sellaista itsetuntemusta se lisää toivon mukaan. 

Henri: Voisiko ajatella niin, että lukitesti antaa lisää työkaluja opiskelijan omaan työkalupakkiin. Nyt siellä onkin vasaran ja ruuvimeisselin lisäksi pari sirkkeliä. 

Sari: Tai leka. Kyllä. Kieltämättä. 

Henri: Me ollaan puhuttu nyt tästä opiskelijan ja testintekijän kulmasta, henkilön kulmasta jolla on se lukivaikeus. Miten lukivaikeus haastaa kielten opettamista? 

Sari: No sen pitäisi haastaa miettimään sitä, että mitä opetetaan ja millä tavalla. Ja on hyvä muistaa se, että opiskelija, jolla on oppimisvaikeuksia, niin hän joutuu käyttämään tosi paljon energiaa jo pelkästään siihen, että pääsee käsiksi niihin materiaaleihin, mitä tarjotaan. Eli se nyt sitten kuultua tai luettua materiaalia, puhuttua materiaalia, siis siinä mielessä, että hänellä voi olla siellä ongelmia tosiaankin siinä lukemisessa, voi olla ongelmia niiden äänteiden hahmottamisessa, voi olla ongelmia kaiken maailman tuottamisessa sitten. 

Eli se, että jo pelkästään joku fontti voi olla vaikea lukea, niin tämä vaikuttaa just siihen, että sitä energiaa kuluu tosi paljon. Että sitä energiaa pitäisi ehdottomasti jäädä siihen itse oppimiseen kanssa, että se kaikki ei mene vaan siihen tahkoamiseen niin sanotusti. Ja sitten se, että semmoinen liian nopea eteneminenkin saattaa pudottaa opiskelijoita paljon porukasta ja se motivaatio katoaa sitten, kun ei yksinkertaisesti pysy mukana, että se liittyy siihen toiminnanohjaukseen, että siellä on puutteita. Että se kuormittaa aika paljon, että opiskelija alkaa sitten jäädä jälkeen ja sitten pahimmillaan lähtee kokonaan sieltä kurssilta pois. Ja toinen asia, mihin opettajan on tietysti vaikea vaikuttaa, niin mun mielestä on nämä isot opetusryhmät, jotka kasvaa koko ajan. Niistä tulee valtavan suuria, että ei voida millään tavalla enää eriyttää tai sitten huomioida niitä monenlaisia oppijoita siellä ryhmässä. 

Että se on niin kuin tehty jo opettajalle täysin mahdottomaksi, että jos sulla on siellä viisikymmentä opiskelijaa, niin sä et millään pysty heidän yksilöllisiä tarpeita ottamaan huomioon siinä opetuksessa. Että on ihan eri asia opettaa kahtakymmentä kuin viittäkymmentä ihmistä. Että sieltä ei välttämättä pysty bongaamaan enää sillä tavalla kuin joskus aikaisemmin niitä, joilla on jotain ongelmia siellä. Ja huomioon tai huomautan, että ongelmia ennen sitä varsinaista tenttiä. Että tentissähän sitten näkyy ne, kenellä niitä ongelmia on, mutta se on aika lailla myöhäistä sitten sen kurssin suhteen. 

Henri: Tuossa kun puhuit fonttikoosta ja muista tämmöisistä, niin päästään näihin saavutettavuusjuttuihin. Ja varmasti tässä osaltaan auttaa se, että niihin on kiinnitetty enemmän ja enemmän huomiota nyt viimeisten vuosien aikana. Tuntuu, että meidänkin työyhteisössä aika hyvin ollaan perillä siitä, että mitä saavutettavuus on ja millä lailla mun omasta opetuksesta ja opetusmateriaaleista voisi tehdä saavutettavia. Ja se varmasti auttaa sitten tässäkin kohtaa. Mitä sä ajattelet muuten, jos mietitään lukivaikeutta ja opiskelijoita, joilla on lukivaikeus, että kuinka hyvin meidän opettajat… Löytyykö tavallaan sellaista tietämystä ja osaamista siinä, että osataan tukea tai osataan jotenkin auttaa siinä opinnoissa? Sä itse olet erityisopettaja ja tiedät näistä tosi paljon, niin tottakai sulla on ihan erilainen, mutta miten tämmöinen ihan perusopettaja, millä ei ole tätä taustaa, niin mikä sun ajatus on tästä? 

Sari: No näistä asioista on puhuttu viime vuosina aika paljon enemmän kuin aikanaan vielä sanotaan 10-15 vuotta sitten. Kyllä se parantunut on, mutta kyllä sitten on hyvä muistaa se, että aina tulee uusia opettajia alalle, niin se on vähän sellaista jatkuvaa tiedon saannin tarvetta sitten siellä. Esimerkiksi just lapsilla, jos ajattelee nuorilla, niin lukivaikeus näyttäytyy ehkä vähän eri tavalla kuin sitten aikuisilla, että ne ongelmat voi olla erilaisia. 

Sekään ei aina auta, että sä tiedät lasten lukivaikeudesta, vaan että täytyisi tietää, että miten se näyttäytyy aikuisilla. Kyllä sitä tarvitaan sitä tietoa. Mun mielestä se olisi aika hyvä, että olisi jonkunmoisia tietoiskuja säännöllisesti kielten opettajille. Aina voi tulla uusia erilaisia apuvälineitä, mitä kannattaa suositella opiskelijoille, niin tämmöinen päivittäminen olisi aika hyvä juttu. 

Henri: Kyllä, ilman muuta. Vielä ajattelin sillä lailla, että jos tämmöisiä, jos tässä on nyt semmoinen opiskelija kuulolla, joka miettii, että no hei mitenkä, että kerronko mä tästä omalle opettajalle, osaakohan se auttaa mua. Meillä on aika hyvät prosessit TAMKissa myöskin mun mielestä siinä, että opettaja, jos ei hän itse osaa välttämättä auttaa tai viedä eteenpäin, niin hän kyllä vähintäänkin tietää, että kehen kannattaa olla yhteydessä. 

Sitten lähteä sitä kautta viemään esimerkiksi suhun yhteyttä ja lukitestit ja näin poispäin. Meillä on ihan hyvät tämmöiset prosessit olemassa onneksi siihen ja tukea saa varmasti kyllä, jos sitä tarvii. 

Sari: Kyllä, eli meillä kielten opettajissa on useampia erityisopettajia kanssa, jotka varmaan osaa auttaa sitten, puhumattakaan sitten TAMKin omista erityisopettajista, jotka toimii siellä. 

Henri: Kyllä, jes. Meillä on kyllä hyvä vahvuus, kun on, niin kuin sanoit, useampiakin tämmöisiä henkilöitä. Mutta hei kiitos tosi mielenkiintoista keskustelusta. Meillä alkaa lähetysaika tulla pikkuhiljaa täyteen, joten aletaan lopettelemaan. Ja tosiaan ollaan tänään puhuttu ammatillisesta kielestä, sen opettamisesta, mutta myöskin sitten kielten opiskelusta ja lukivaikeudesta, vähän niin kuin ruotsin kautta tultiin tähän kiertotietä. Jos mä pyytäisin sua, Sari, kiteyttämään viestin kuulijalle yhteen lauseeseen, tämä on aina kauhean vaikea, niin mikä se olisi, jos sun pitäisi jotenkin yhdellä lauseella tiivistää? Mikä on semmoinen, minkä haluat, että jää mieleen tästä kuulijalle? 

Sari: No varmaan jotain sellaista, että on hyvä muistaa, että virheet ei estä sitä kielen käyttämistä, vaan se, että jos ei uskalla käyttää sitä kieltä, niin se voi estää taas oppimasta lisää. 

Henri: Toi on tosi hyvä. Pistetään ylös, kynät sauhuaa jo täällä. Mut hei, lämmin kiitos haastattelusta Sari Hanska ja kiitokset kuulijoille, että olitte linjoilla ja toivon mukaan saadaan teidät linjoille myös meidän tuleviin jaksoihin. Ja tosiaan löytyy myös niitä edellisiä jaksoja, mistä voi käydä kuuntelemassa näitä vieraita, ketkä on täällä aiemmin käyneet. Mutta ei muuta kuin kuulemiin ja palaillaan linjoille myöhemmin.