Podcastin transkriptio: KiVi-kasvot #4: Kieltenopettajan kv-viikkokokemus

4. Kieltenopettajan kv-viikkokokemus

Henri: Moikka. Hei, juuri sinä. Joo, just sä. Pysähdy hetkeksi ja istu vaikka mukavasti johonkin, jos sulla on siinä tuoli lähettyvillä. Nyt on nimittäin tilanne se, että on aika uudelle jaksolle KiVi-kasvot-podcast-sarjassa. Tervetuloa mukaan linjoille. Mun nimi on Henri Annala ja toimin TAMKissa englanninopettajana ja olen tämän podcast-sarjan isäntänä. Sarjan nimessä on tosiaan tämä KiVi-kasvot, niin se ei tarkoita siis ihan sitä, mikä kivestä ehkä ekana tulee mieleen, vaan tarkoittaa sanoja kielet ja viestintä. Eli ollaan tämmöisten teemojen ympärillä. Tässä podcast-sarjassa tutustutaan TAMKin kielten ja viestinnän opettajiin, heidän työhönsä ja kuullaan heidän ajatuksiaan erilaisista kielten ja viestinnän opetukseen ja oppimiseen liittyvistä aiheista ja yleensäkin opettajuudesta ammattikorkeakoulukontekstissa. Ja joka jaksossa käydään ensin hieman läpi sen jakson vieraan omaa tarinaa ja tutustutaan häneen vähän henkilönä, ja sen jälkeen pureudutaan jakson teemaan syvemmin. Nämä teemat vaihtelevat aina jakson vieraan mukaan. Noniin, toivottavasti sulla on siellä linjojen päässä kiva tilanne. Olet ehkä työpäivän jälkeen menossa bussilla kotiin ja kuuntelet tätä napeissa, tai ehkä istut kotosalla ja kuuntelet sitä taustalla. Mutta tänään meillä on tulossa kyllä mielenkiintoinen jakso. Meillä on vieraana Marianna Leikomaa, ja lämpimästi tervetuloa jaksoon mukaan. Aloitetaan tutustumalla vähän sinuun. Kerro meille vähän, että kuka on Marianna?

Marianna: Tämmöinen syvällinen kysymys heti alkuun. Mä olen todellakin Marianna. Mä olen enkun lehtori täällä TAMKissa. Ollut täällä jo aika pitkään, ja tässä enkun lehtorin roolissa tietysti opetan englantia. Tällä hetkellä lähinnä tietojenkäsittelyn opiskelijoille, medianopiskelijoille, musiikinopiskelijoille ja software engineering -opiskelijoille, mutta menneisyydessä opettanut aika monella muullakin alalla. Tämä oli se lyhyt vastaus. Pidempi vastaus on se, että tämän enkun opettamisen lisäksi teen aika paljon kaikkea muutakin. Mulla on pitkä tausta verkko-opetukseen liittyvissä asioissa. Teen siihen liittyviä projekteja. Olen mukana järjestämässä kaikenlaisia tapahtumia TAMKissa erilaisissa rooleissa. Mä teen käännöksiä sekä suomi–englanti- että englanti–suomi-suuntaan. Mä oon mukana TAMK Journalin toimituskunnassa. Mä oon mukana kaikissa muissa näihin liittymättömissäkin projekteissa. Tuntuu, että tilanteet muuttuvat joka vuosi. Kahta samanlaista työvuotta ei ole vielä näkynyt.

Henri: No niin, aika hengästyttävä listaus kaikenlaista mitä teet. Tässä sivuttiin jo vähän sitä, että mitä oikeastaan teet täällä TAMKissa. Jos olet kuullut näitä meidän aiempia jaksoja, niin ollaan ehkä päädytty vähän samaan lopputulemaan. Tämä ammattikorkeakoulun kieltenopettajan työ on todella monipuolista ja pitää sisällään ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä sen kieltenopetuksen lisäksi. Vaikuttaa Marianna, että sulla on ihan sama tilanne.

Marianna: Todellakin, ja se tietysti on se, mikä tekee työstä hirveän haastavaa, koska pitää omaksua aika monia asioita aika lyhyessä ajassa. Pitää osata aika paljon erilaisia asioita ihan pelkästään jo ammattikielen puolella, mutta kaikessa muussakin. Mutta se tietysti on myöskin se, mikä tekee työstä mielenkiintoista, että ei ole koko ajan jumissa siinä samassa ja vääntämässä vain samaa kurssia vuodesta toiseen, vaan aina tulee jotain uutta. Se on tosiaan, kuten sanoin, paitsi mielenkiintoista, niin onhan se hirveän opettavaista. Vaikka täällä teoriassa olen se, joka opettaa, niin kyllähän näistä kaikista itse oppii todella paljon.

Henri: Kerro vähän, miten sä päädyit TAMKiin töihin?

Marianna: Olen ehkä se ainoa humanisti, jolle on soitettu kotiin ja tarjottu koulutusta vastaavaa työtä. Mulle soitettiin TAMKista joskus viime vuosituhannen puolella ja kysyttiin, että haluaisinko lähteä mukaan suunnittelemaan verkko-opetusta TAMKiin. Tämä oli siis todellakin viime vuosituhannen puolella, jolloin verkko-opetus ei ollut vielä oikeasti minkäänlainen juttu. Mutta TAMKissa silloin päätettiin, että tämä on seuraava iso juttu opetuksessa ja tähän täytyy lähteä mukaan ja tätä ruvetaan kehittämään nyt. Kielet on hirveän hankala paikka, mistä aloittaa, koska ammattikorkeakouluopiskelijat tulevat tarvitsemaan kieliä oikeasti aika paljon jatkossakin. Ja näinhän tietysti onkin. Sitä kautta tulin ensin yhteen projektiin tekemään verkko-opetusjuttuja, ja siitä aika nopeasti tarvittiinkin opettajaa yhdelle kurssille, ja toiselle kurssille, ja kolmannellekin kurssille. Tänne mä sitten jäin.

Henri: Nyt on aplodien paikka. Ensimmäinen humanisti, jolle on soitettu kotiin, että tuutko töihin. Tämä ansaitsi nyt aplodit. Hei, tosi hieno ja mielenkiintoinen tarina. Sivusit vähän tuossa näitä erilaisia asioita, mitä sun työhön kuuluu. Voiko sanoa, että ovatko nämä sellaisia elementtejä, mitä sulla ehkä tyypillisessä työviikossa on? Onko ne nämä samat?

Marianna: Kyllä ne oikeastaan on nämä samat. Nämä kaikki jakautuvat aika tasaisesti ympäri vuoden. Tietysti opetus tapahtuu pääasiallisesti kurssien aikoina. Mutta koska kurssejakin on monta vuosittain ja ne vaihtelevat, niin tällä hetkellä on päällä viimeiset arvioinnit. On päällä muutama artikkeli, mitä TAMK Journaliin pitäisi käydä läpi. Pitäisi vähän suunnitella ainakin yhtä tulevaa tapahtumaa. Pitäisi tarkastella vähän abstrakteja. Toimin myös erityisopettajana, eli siihen liittyviä juttuja on myöskin. Käytännössä kyllä koko ajan tapahtuu kaikenlaista, mikä on toisaalta kivaa ja toisaalta tietysti vähän kuormittavaa.

Henri: Kerro vähän vielä. Tässä on puhuttu nyt sinusta ammatillisessa mielessä. Mitä sinä teet työn ulkopuolella? Onko sinulla jotain harrastuksia tai jotain sellaisia, mitä haluat jakaa tässä?

Marianna: Voisin sanoa, että työn ulkopuolella olen nörtti. Mutta kyllä minä työpaikallakin olen ihan nörtti. Minä harrastan coneissa käymistä ja conien järjestämistä. Luen paljon nörttikirjallisuutta, scifiä, fantasiaa. Pelaan erilaisia konsolipelejä, geokätköilen, neulon. Kaikkea sellaista, mitä nyt voi kuvitella tähän liittyvään.

Henri: Aika kiva lista. Paljastan ehkä nyt meidän kuulijoille sellaisen, että Mariannan kanssa on oltu hyvin pitkään työkavereita. Tätä on tehty paljon yhdessä, ja muun muassa järjestetty tällaisia kansainvälisiä tapahtumia, kansainvälisiä viikkoja yhdessä. Tässä on se hauska, että Marianna aina sanoo, että itseasiassa hänen harrastuksensa on myöskin tapahtumien järjestäminen. Se on aika hauska harrastus myös.

Marianna: Se on täysin hullu harrastus, ja täytyy olla hiukkasen erikoinen ihminen, että siihen lähtee. Kyllä siinä on tosi paljon työtäkin.

Henri: Siinä on työtä joo, voin sen kyllä allekirjoittaa. Mutta hei, jos puhutaan vielä hetki ammatillisen kielitaidon opettamisesta. Aika monella ihmisellä, meidän kuulijoillakin varmaan, on aika hyvä kuva siitä, mitä kielten opetus on peruskoulu- ja toisen asteen kontekstissa. Mutta miten tämä ammatillinen kielten opetus eroaa sinun mielestäsi siitä? Onko siinä jotain selkeästi erilaista? Voisi sanoa, että joskus ihmisillä on ehkä vähän stereotypioita siitä, mitä kielten opetus saattaa ammattikorkeakoulussa olla. Onko tähän joku ajatus?

Marianna: Se on nimensä mukaisesti nimenomaan ammatillista kielten opetusta. Eli me opetamme opiskelijoille niitä asioita, mitä he tarvitsevat tulevassa ammatissaan. Ja ihan kuka tahansa pystyy varmasti päättelemään, että vaikkapa insinööri, sairaanhoitaja ja sanotaan taiteilija tarvitsevat hirveän erilaisia osaamisia kielitaidossaan. Se ei ole pelkästään sanastoa. Usein ajatellaan, että riittää, kun opettelee oman alan sanaston. Ja miettii asiakaskohtaamistilanteitakin: jälleen kerran, vaikka sairaanhoitajan asiakas ja insinöörin asiakas ovat hyvin erilaisissa tilanteissa, ja miten se ihminen siinä kohdataan. Tästä seuraa se, että käytännössä kaikilla aloilla opetetaan aika pitkälti eri asioita. Eli meillä aika vähän keskitytään yleisiin kielioppeihin tai sellaisiin asioihin, mitä voi oppia jossain muuallakin. Nimenomaan katsotaan niitä asioita, mitkä olisivat opiskelijalle tulevassa ammatissaan tärkeitä, jotta pystyy kommunikoimaan eri maalaisten ihmisten kanssa. Ja totta kai myös näitä opetetaan suomeksikin.

Henri: Miten sinulla, kun olet ruvennut opettamaan vaikka englantia jollain alalla, niin miten olet yleensä ottanut sen alan haltuun? Koska sitähän täytyy totta kai ottaa haltuun, koska kielten opettajina meillä ei välttämättä ole tietoa siitä alasta kauheasti. Joskus voi toki olla niin, että tietää jonkun yhteyden kautta. Miten sinulla on tämä mennyt?

Marianna: Minulla on tässä itse asiassa tullut tosi paljon apua kollegoilta. Aika usein tulee tilanne, että opettaa jotain, mitä joku muu on opettanut jo aikaisemmin. Meidän TAMKin KiVi-tiimiläiset ovat hirveän hyviä auttamaan toisiaan. Eli me jaetaan kyllä, kun jotain valmista materiaalia löytyy. Näitä asioita on käyty läpi. Totta kai opetussuunnitelmasta pystyy tekemään päätöksiä ja katsomaan, mitä asioita käsitellään. Mutta KiVi-kollegoista on paljon apua. Ja sitten tietysti myöskin tutkinto-ohjelmista. Jutellaan tutkinto-ohjelmien kanssa, että hei, mitä näiden pitäisi oppia. Joskus, kun on mahdollista, niin totta kai yritän kysellä ihmisiltä, jotka ovat töissä jo näillä aloilla. Aina se ei ole mahdollista, eikä sellaisia aina löydy. Mutta ihan tällä pohjalla on päässyt yllättävän pitkälle.

Henri: Joo, hyvä. Okei, mennään sitten päivän teemaan pikkuhiljaa. Se on siis kieltenopettajan kv-viikkokokemus. Kv-viikko siis tarkoittaa kansainvälistä viikkoa. Sä oot hetki sitten palannut kv-viikolta Kaunasista, Liettuasta. Mikä kannusti lähtemään sinne kv-viikolle?

Marianna: No mä oon tuossa, niin kuin Henrikin mainitsi, ollut järjestämässä kaikenlaisia tapahtumia. Ja yksi näistä tapahtumista on ollut TAMKin erilaiset kv-viikot. Ensin järjestettiin yhdessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa nimenomaan kieltenopettajille oma viikko. Ja nyt on oltu pari kertaa järkkäämässä meidän isoa Eye on TAMK -kansainvälistä viikkoa. Ja tajusin, että mä oon ollut järkkäämässä näitä nyt toista kymmentä vuotta, ja mä en itse asiassa ole koskaan osallistunut kv-viikolle itse. Mä ajattelin, että ehkä olisi hyvä mennä katsomaan välillä, mitä muutkin tekee. Ja tää oli ihan uteliaisuutta oikeastaan: millainen on jonkun muun kuin itse järjestämä kv-viikka?

Henri: Joo, tää on itse asiassa erinomainen pointti. Ja mietin tuossa, kun oon itsekin, niin kuin tässä nyt tuli ilmi, ollut mukana järjestämässä näitä, mutta aika harvoin ollut osallistujana. Onkohan mä yhdellä ollut joskus aikanaan? Voisi olla ihan kiva joskus käydä vähän benchmarkkaamassa enemmänkin. Mutta hei, miksi juuri Kaunas?

Marianna: Tää on osittain johtunut siitä, että TAMK on nyt mukana tässä Uninovis-yhteistyössä, jossa on mukana muitakin eurooppalaisia yliopistoja, ja Kaunas on myöskin yksi niistä. Eli mua kiinnosti tähän Uninovis-yhteistyöhön lähteminen. Ja sitten toinen ihan henkilökohtainen kiinnostus oli, että en ole koskaan käynyt Kaunasissa, ja tässä nyt oli hirveän hyvä syy lähteä käymään ja tutustumaan ihan kokonaan uuteen paikkaan. Eli sekä tavallaan aihe että tämä Uninovis kiinnostivat molemmat. Heillä oli myöskin semmoinen mielenkiintoinen tilanne, että heillä oli nimenomaan kieltenopettajille järjestetty tämmöinen BIP-ohjelma heidän kv-viikkonsa yhteydessä. Ja koska kieltenopettajille ei välttämättä ole ihan hirveästi omia tällaisia tiedossa aina, niin mä ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki tutustua nimenomaan tähän kielinäkökulmaan.

Henri: Joo. Ja kuulijoille tiedoksi: tämä Uninovis on tämmöinen eurooppalainen yliopistoallianssi, missä TAMK on mukana. Eli siinä on tyypillisesti kuusi, seitsemän tai kahdeksan yliopistoa, joiden kesken syvennetään yhteistyötä eri alueilla, ja pyritään tekemään esimerkiksi yhteisiä tutkintoja tai tutkinnon osia ja yhteisiä hankkeita ja näin poispäin. Mainitsit tuossa, että oli osa tämmöistä kieltenopettajille suunniteltua BIP-ohjelmaa, eli B–I–P. Mikäs tämä mystinen BIP on?

Marianna: Tämä on tällainen Blended Intensive Programme, eli käytännössä juttu, missä on sekä verkko-osuus että tämmöinen intensiivinen lyhyempi livetapaaminen. Eli tehdään töitä joko ennen tapaamista verkossa tai sen jälkeen, ja sitten todellakin tämmöinen muutaman päivän, tällä kertaa viiden päivän, yhteinen tapaaminen ihan livenä porukan kanssa. Ja näitä tuntuu, että on aika uusi juttu. Näitä ei hirveästi ole vielä järjestetty, mutta niiden rooli tuntuu, että on myöskin kasvanut viime vuosina aika reippaasti.

Henri: Joo. Itse olen tosiaan myöskin kv-koordinaattori, yksi omista toimenkuvistani, ja sen verran lisään tässä ehkä, että tämä BIP on tosiaan Erasmuksen tällainen lyhytvaihto-ohjelma, mihin saa rahoitusta. Tämä on sekä opiskelijoille että opettajille tai henkilöstöjäsenille mahdollista, eli on mahdollista lähteä BIPille. Ja tällä hetkellä se on näitä harvoja lyhyen vaihdon mahdollistavia tapoja liikkua, johon saa siis rahoitusta. Eli siitä johtuu juurikin se, että suosio on kasvanut melkoisesti. Ja nimenomaan nämä tämmöiset kv-viikokin enenevissä määrin tuntuu, että järjestetään BIPinä, jolloin siihen järjestävä taho saa myöskin sitä Erasmus-rahaa käyttöön, mikä on tietysti hyvä asia.

Marianna: Ja nämä on hirveän järkevää myöskin siinä mielessä, että se, että esimerkiksi tapaa etukäteen verkossa tai jälkikäteen verkossa, mahdollistaa yhteistyötä paljon enemmän ja jatkuvammin kuin vaan se viisi päivää, mitä nähdään livenä, kun siinä on kuitenkin kaikkea muutakin aina niiden päivien aikana tehtävänä. Että nämä on jatkon kannalta myöskin hirveän järkevä systeemi.

Henri: Mä olen ihan samaa mieltä, ja vaikka ei olisi edes tämmöistä ns. pakkoa, että pitäisi tavata verkossa, niin olisi kauhean fiksua joka tapauksessa tehdä silleen. Ja nämä BIP-ehdot, nehän ei spesifioi sitä, että millä lailla tai mitä siellä pitäisi tehdä verkossa. Että riittää, että on jonkunlainen osio, missä tavataan verkossa sen lisäksi, että on se viikko, missä sitten fyysisesti liikutaan. Joo, no paljonko hei siellä oli porukkaa tuolla viikolla yhteensä?

Marianna: No koko kv-viikolla laskeskelin, että varmaan noin satakunta ihmistä. Eli loppujen lopuksi heidän kaikkien kanssaan ei päästy hirveän paljon osallistua. Mutta kieltenopettajia meidän omassa BIPissä, johon me pääasiallisesti tietysti keskityttiin, niin olinkohan meitä 16 tai 17. Että semmoinen juuri sopivan kokoinen määrä, että oli tarpeeksi ihmisiä, että pystyi verkostoitumaan, mutta ei niin paljon, ettei ehtinyt juttelemaan kaikkien kanssa.

Henri: Joo, toi on aika kiva määrä kyllä. Mitä kaikkea muuta siellä sitten oli? Kun sanoit, että satakunta oli yhteensä, niin siellä oli kieltenopettajille oma ohjelma, mutta mitä kaikkea muuta siellä sitten oli?

Marianna: Siellä oli selkeästi myöskin muista korkeakouluista väkeä, joilla oli ihan oma ohjelmansa ja kaikenlaisia workshoppeja. Me päästiin lopulta osallistua ainoastaan avajaistilaisuuteen, jossa puhui kauppakamariedustajia ja kaikkea muuta tällaista virallista. Ja sitten päästiin onneksi osallistua heidän kanssaan myöskin viralliselle päivälliselle, mikä oli järjestetty sinä yhtenä iltana. Että päästiin oikeastaan näihin kivoihin yhteisiin asioihin mukaan, mutta muuten päästiin keskittyä nimenomaan kielten opetukseen liittyviin asioihin.

Henri: Kuulostaa kyllä kivalta. Meiltä oli TAMKista siellä sinä ja sitten sun kollegasi. Mikäs teidän rooli oli tällä viikolla?

Marianna: Meillä kävi ihan silleen hauskasti, että meitä pyydettiin, minua ja kollegaani Kristiina Tillanderia, sinne vetämään workshoppi nimenomaan ammatillisen kielen opetuksesta korkeakouluasteella. Ja mehän sitten todellakin olimme yhden kokonaisen päivän ja vedimme workshoppia näille kaikille muille osallistujille. Mentiin semmoinen hirveän konkreettinen näkökulma edellä. Eli me tavallaan kerrottiin, mitä me tehdään ja miksi me tehdään. Vähän kuunneltiin tietysti, mitä muut tekee. Ja sitten ihan näytettiin esimerkkejä tehtävistä, mitä me tehdään. Meillä oli mukana kaikenlaisia pelejä ja leikkejä, ja ajatuksella, että ihmiset pääsivät testaamaan niitä, ja samalla miettimään, miten ne olisivat sovellettavissa heidän omille opettamilleen aloille. Ja se itse asiassa toimi ihan hirveän hyvin, koska suurin osa meidän jutuista on tosi sovellettavia. Kaikenlaisia Alias-pelejä ja sun muita, niin se riippuu, mitä sanoja sinne pistää, missä sitä pystyy käyttämään. Ja hirveän paljon näki, että ihmiset tekivät muistiinpanoja ja ajattelivat, että tämän otan kyllä käyttöön. Meidän esittelemät ideat ei ehkä ollut kauhean modernia tai teknologiaa edellä vetäviä, vaan enemmän printteri ja sakset riittää. Mutta se on myös osa syy, miksi ne on niin hyvin sovellettavia. Ne eivät vaadi hirveästi aikaa, eivätkä ne vaadi oikeasti rahaa tai minkäänlaisia investointeja. Printteri löytyy todennäköisesti kaikista korkeakouluista.

Henri: Kyllä. Mitä muuta siellä oli siinä ohjelmassa?

Marianna: Nämä olivat käytännössä kaikki tällaisia workshop-päiviä. Toisin kuin meillä TAMKissa järjestettävässä Eye on TAMKissa, jossa meillä on paljon lyhyitä esityksiä, niin nyt oli vain muutamia pitkiä. Ensimmäisenä päivänä puhuttiin tekoälystä ja sen käytöstä opetuksessa, vähän katseltiin Geminiä ja tehtiin vähän tuntisuunnitelmaa. Sitten oli pari päivää kulttuurista, tämmöinen intercultural communication, ja minkälaisia teorioita siitä itse kukin on käyttänyt, ja ennen kaikkea miten sitä pystyy taas soveltamaan. Koska nämä olivat kaikki workshoppeja, niissä pääsi itse kokeilemaan. Eli sellaista luennointityyppistä ei täällä hirveästi ollut. Sitten tietysti juteltiin. Meillä oli onneksi hyvät pitkät ruokatauot, että ehti tutustumaan uusiin ihmisiin ja verkostoitumaan. Tätä TAMKin kollegaa lukuun ottamatta en ollut tavannut ketään aikaisemmin, eli se oli hirveän hyödyllistä. Jonkin verran oli myöskin vapaa-aikaa, että vähän päästiin tutustumaan Kaunasin vanhaan kaupunkiin. Meillä oli oikein kiva pieni kierros siellä, ja jopa Vilnaankin meidät sitten vietiin. Tämä on tietysti myöskin hirveän tärkeä osa, kun lähtee ulkomaille, että ehtii edes vähän nähdä sitä paikkaa ja mitä siellä on. He olivat järjestäneet tämän kulttuuriohjelman hirveän kivasti sillä tavalla, että tosi paljon oli oikeaa asiaa, mutta sitten myöskin vähän sitä, mitä voi tehdä vain siellä paikan päällä.

Henri: Kyllä. Nämä ovat tyypillisesti sellaisia, tai jos mietin itse sitä, kun lähtee jonnekin ulkomaille tällaiseen kv-viikkoon osallistumaan, niin aika monesti ne ovat just ne toiset ihmiset, ne yhteydet, mitä siellä muodostaa, ja sitten toisaalta myöskin se osaamisen jakaminen. Ne ovat sellaisia, mitä monesti mainitaan, että mitkä ovat ne antoisimmat asiat siellä. Ovatko nämä ne, mitä sinulla jäi päällimmäisenä käteen, vai onko ehkä vielä jotain muuta siitä?

Marianna: Nimenomaan juuri nuo. Pitkäaikaisena verkko-opettajana, ja ehdottomasti verkko-opetuksesta pitävänä ihmisenä, tämä on sellainen, mikä ei toimi niin hyvin verkossa. Se on ihan eri asia tavata livenä, ja sen huomaa. Myöskin ajatus siitä, että lähtisi näiden ihmisten kanssa, jotka nyt jo tuntee, vaikka jotain projektia hakemaan, on ihan eri kuin se, että lähtisi etsimään jostain ihan täysin ventovieraita, joista ei yhtään tiedä, millaisia he ovat. Kyllä se oli nimenomaan nämä kontaktit, uudet ihmiset. Joo, se workshopin teoreettinen anti oli hyvä ja mielenkiintoista, kyllä, totta kai. Mutta ihmisten takia kannattaa kyllä matkustaakin.

Henri: Kyllä. Joku joskus sanoi, että tämä opettaminen korkeakoulussa on niin kuin people business. Sitähän se on. Täytyy tutustua ihmisiin, jotta voidaan yhdessä sitten tehdä jotain. Monesti kun mietitään tälleen tulosorientoituneesti, että mihin asioihin meidän kannattaa satsata, ja mistä me halutaan maksaa, että lähetetään ihmisiä vaikka jonnekin, ja tuleeko siitä jotain tuottoa, niin nämä on kauhean hankalia siinä mielessä, että se ei suoraan näy siinä, että nyt saatiin tällaista ja tällaista, vaan ne on pitkiä prosesseja, että tutustutaan ihmisiin. Sitten seuraavaksi heidän kanssaan voidaankin ehkä lähteä miettimään, että hei, tehtäisikö vaikka joku hanke yhdessä, ja sieltä tuleekin sitten hankerahoitusta. Nämä ovat pitkän aikavälin prosesseja, mutta erittäin hyödyllisiä kyllä.

Marianna: Varsinkin kun mietitään, että tässä on myös tosi paljon kulttuurieroja. On kulttuureja, joissa ei lähdetä tekemään yhteistyötä ennen kuin tunnetaan varsin hyvin. Ne saattavat vaatia montakin tapaamista. Suomessa voidaan ehkä ajatella, että noin pistän sähköpostin, että lähteekö mukaan, mutta kaikki muut kulttuurit eivät toimi samalla tavalla, vaan se henkilökohtaisen luottamuksen ja tutustumisen rakentaminen on itse asiassa hirveän olennaista. Voi olla, että tällaisia partnereita ei saada mukaan ilman, että ensin käytetään vähän aikaa, vaivaa ja rahaa siihen, että lähdetään tapaamaan heitä.

Henri: Kyllä. Minullekin on tullut tällaisia viestejä. Joku, josta en ole ikinä kuullutkaan, lähettää viestiä, että hei, meillä on tällainen juttu, lähteekö mukaan. Kyllä täytyy sanoa, että vähän täytyy ensin miettiä, että kuka tämä on. Onko tämä joku huijaus vai onko tämä ihan okei? Sitten tekee taustatyötä, että millainen korkeakoulu tämä on ja mitä ne ovat tehneet aiemmin. Sitten taas, kun joku tällainen, kenet on tavannut jossain, näitäkin tulee siis paljon, lähettää viestiä, että hei, muistatko, nähtiin siellä ja siellä, meillä olisi tällainen idea, lähteekö mukaan, niin heti on enemmän semmoinen positiivinen fiilis, että totta kai, tämähän oli hyvä tyyppi ja sen kanssa tultiin juttuun ja tuntuu, että yhteistyö sujuu kivasti. Se on tärkeää näissä kyllä, että ollaan samalla aallonpituudella asioissa.

Marianna: Projektien tekeminen ihmisten kanssa, joiden kanssa yhteistyö ei suju, on aika hirveätä.

Henri: Tästä olisi varmaan esimerkkejä.

Marianna: Niistä emme puhu julkisesti.

Henri: Emme puhu niistä. Mutta hei, lähtisitkö uudestaan, jos tulisi tällainen, että nyt järjestetään tämmöinen vastaava?

Marianna: Just eilen pistin hakulomakkeen menemään. Jos saisin vaikka ensi vuodellekin työaikasuunnitelmaan tämmöisen vaihdon, niin tämä ehkä vastaa kysymykseen. Mutta siis joo, totta kai ehdottomasti lähtisin. Näihin liittyy aika paljon kaikenlaista ennakkosäätöä ja jälkisäätöä, ja aika paljon joutuu tekemään omaehtoista työtä, että kaikki järjestyy järkevästi. Mutta kyllähän tämä on silti hirveän palkitsevaa. Kyllä se enemmän antaa kuin mitä se ottaa sitten kuitenkin. Nyt pistin nimeni mukaan niin sanotusti apurahalottoon, että täytyy vain odotella ja katsoa, mitä tapahtuu.

Henri: No niin, loistava juttu. Joo, meillä on TAMKissa tänä keväänä juuri nyt haettu näitä henkilöstöliikkuvuuksia seuraavalle vuodelle. Katsotaan, miten sieltä sitten, ja kuinka paljon saadaan. Toivottavasti mahdollisimman paljon. Nämä on nämä vaihdot sekä opettajilla, henkilöstöllä että opiskelijoilla. Paljon kuulee palautetta siitä, että ne koetaan hirveän merkityksellisinä sekä ammatillisessa mielessä että toisaalta myös ihmisenä kasvamisessa, ja yleensä tosi monipuolisesti eri taitojen kehittymisessä. Opiskelijoilta kuuluu paljon sitä palautetta, että oppi niin paljon elämästä ja itsestä ja kaikesta mahdollisesta, kielitaitoa tietysti ja kaikkea tällaista. Jos täällä linjoilla on sellaisia, jotka olette miettineet, että pitäisiköhän käydä joskus vaihdossa, niin ei voi muuta kuin suositella lämpimästi. Se palaute, mitä tosi monet sanoo, nyt puhun ehkä opiskelijoista enemmän, niin on siis juuri näillä sanoilla, että en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Se on sellainen kokemus, joka koetaan, että on ihan paras juttu. Ei välttämättä mene kaikki asiat aina niin kuin on suunnitellut, ja voi tulla vähän yllätyksiä matkaan, mutta se ei vie pois sitä, että se on kuitenkin ollut tosi kiinnostavaa. Tähän loppuun saarnaan kuorolle.

Marianna: Mainospuhe.

Henri: Tää oli maksettu mainos. Mulle tulee tästä pikkuprovikka tilille huomenna. Me aletaan varmaan olla nyt pikkuhiljaa maalissa tässä keskustelussa. Kiitos oikein mielenkiintoisesta keskustelusta. Ollaan puhuttu tänään sekä siitä ammatillisesta kielitaidosta että lähdetty näihin kv-viikkojuttuihin. Ja jos mä pyytäisin Mariannaa kiteyttämään sun viestisi kuulijalle tämmöiseen yhteen lauseeseen, niin mikä se olisi?

Marianna: Kannattaa lähteä.

Henri: Se oli hyvä. Kannattaa lähteä. Voin kompata tätä kyllä. Hei, tosi paljon kiitoksia haastattelusta Marianna Leikomaa, ja kiitokset kuulijoille, että ootte olleet mukana kuulolla, ja toivottavasti jatkatte kuuntelua myös seuraavissa jaksoissa. Ei muuta kuin kuulemiin.